Oriveden mielenterveysyhdistys Lumo toteutti viime viikolla vietetyn Mielenterveysviikon teemaa ja järjesti sen mukaisesti kohtaamisen Järjestöjen talolla torstaina.
Rennon tilaisuuden ohjelmaan kuului muun muassa täytekakkukahvit, yhdistyksen taideryhmän töihin tutustumista sekä yhdessäoloa ja kuulumisten vaihtamista.
Yhdistyksen ryhmissä tehtyjä kudonnaisia sekä muita itse tehtyjä tuotteita oli esillä Joulupukin pajassa. Lisäksi tärkeä osa päivää oli yhdistyksen toiminnan esittely.
– Yhdistyksemme uusi esite on juuri valmistunut ja meillä on myös meneillään jäsenkysely toiminnastamme. Siihen oikeastaan toivomme vastauksia myös niiltä, jotka eivät vielä ole toiminnassamme mukana, Lumon puheenjohtajan Ulla Voutilainen huomauttaa.
Tavoitteena on nimittäin saada selville sekin, millaisessa mielenterveysyhdistyksessä jäsenyyttä vielä harkitsevat haluaisivat olla mukana.
– Kartoitamme nyt koko kentän mielipidettä Lumon toiminnasta. Me pitkään mukana olleet tiedämme, että toimintamme on hyvin monipuolista ja sen koostamisessa on kuultu jäsenistön ääntä, Voutilainen sanoo.
Kyselyn avulla yhdistyksen toimintaa on tarkoitus kehittää ja sen uskotaan tuovan yhdistykselle myös lisää jäseniä, ehkä jopa sitä nuorempaa väkeä, jotta toiminnan jatkuvuus olisi turvattu.
Nyt Lumossa on noin viitisenkymmentä jäsentä ja jäsenistön keski-ikä on 56 vuotta.
– Meille kulunut vuosi on ollut vaikea. Olemme ottaneet vastaan useita suruviestejä poisnukkuneista jäsenistämme, Voutilainen toteaa.
Suruviestien keskellä Lumossa on myös entistä selkeämmin havaittu, että tärkeä osa yhdistyksen toimintaa on vertaistuki.
– Jokaisen poismeno on koskettanut meitä ja ollut yhteisön suru. Ryhmän etu on kuitenkin se, että me voimme jakaa yhdessä sitä surua. Ja sitä vertaistukea me saamme myös iloisissa hetkissä, Voutilainen muistuttaa.
Linkopuun aihe viritti pitkään keskusteluun
Lumon torstain tilaisuudessa puhuttiin myös taiteesta ja sen merkityksestä ihmisen hyvinvoinnille. Aiheeseen johdatteli Lumon taidepiirin ohjaajana toimiva taidegraafikko Tom Linkopuu.
– Pohjoismaisissa hyvinvointitutkimuksissa on tultu siihen tulokseen, että hyvinvointiin vaikuttaa elintaso, sosiaaliset suhteet sekä itsensä toteuttaminen ja mielekäs tekeminen. Lisäksi arjen hyvinvointiin vaikuttaa se, että voi hetkeksi pysähtyä ja rauhoittua, Linkopuu kertoi.
Hetkeksi pysähtyminen voi tapahtua muun muassa taiteen äärellä: silloin ollaan täysin omien ajatusten kanssa ja luodaan jotain, joka tuottaa tekijälleen mielihyvää.
– Mielihyvän lisäksi taiteen tekemisessä kehittyy myös kyky sietää epäonnistumisia. Silloin lähdetään tyhjästä liikkeelle ja edetään intuitiivisesti jotain kohti.
Taide auttaa myös asettumaan toisen ihmisen asemaan ja tarjoaa välineitä sanattomaan ilmaisuun, jonka avulla saadaan turvallinen tunne kokea ja päästää irti asioista.
Linkopuu myös muistutti, että ihan kaikkea tehtyä ja luotua ei voi luokitella taiteeksi. Esimerkiksi ruma ja erikoinen työ ei ole taidetta sen vuoksi, että se on jotain erilaista. Taiteeksi työ muuttuu, kun se on saanut jonkin näkökulman eli ihminen on pohtinut prosessinsa aikana, mistä työssä on kyse.
Linkopuun kuulijakunta ei jäänyt sanattomaksi. Tilaisuudessa päädyttiin lopulta yhdessä pohtimaan, mikä on hyvää taidetta ja mikä on huonoa taidetta.
– Itse en osaa arvottaa asioita niin, että olisi hyvää tai huonoa taidetta. Taiteen ohjaajana olen myös oppinut, että tekijä itse usein huomaa onnistumisista keskustelun yhteydessä, että mitä työstä vielä puuttuu. Se koettu epäonnistuminen voidaan siis kääntää onneksi.
– Nykyään ollaan onneksi myös armollisia. Tietyllä hetkellä epäonnistuneelta tuntuvaa työtä voidaan jatkaa myöhemmin ja tavallaan koota ne sirpaleet uudestaan kasaan samalla tavalla kuin elämässäkin eheytämme itseämme.
