Hiilinielu on nykykielen sana. Sitä pidetään ilmakehän puhtauden symbolina. Se tarkoittaa prosessia, jossa ilmakehän hiilidioksidi muodostaa kasvien vihersoluissa auringon valon UV-osan vaikutuksesta uutta solukkoa. Tämä on puissa selluloosaa.
Selluloosa oli viimeisen sodan jälkeisenä pula-aikana vaatteiden raaka-aineena. Nykyisin on sama aine otettu paremmin jalostettuna uudelleen käyttöön. Nykyisin selluloosa korvaa muovin hyvin monessa tuotteessa. Kuusen selluloosasta valmistetaan viskoosikuitua. Se on uusi vaateteollisuuden raaka-aine.
Kuten on todettu viherhiukkaset kasveissa yhteyttävät hiilidioksidin ja veden sekä juurien tuottamat ravinteet solukoksi, josta saadaan selluloosaa. Kasvien vihreät osat ovat reaktoreita. Niissä on ravinteita, mutta ei käyttökelpoisia kuituja. Vihreä osa toimii rehuna ja siten tuottaa raaka-ainetta ruokateollisuudelle.
Suomessakin on tunnettu suurta huolta esimerkiksi Amazonin sademetsien muuttamisesta eukalyptusmetsiköiksi. Tämän on katsottu eniten pahentavan ilmastonmuutosta.
Asia on kuitenkin jossain määrin päinvastainen. Poltetun vanhan puuston tilalle on istutettu tuottavaa eukalyptusta. Se kasvaa niin nopeasti, että kuori halkeilee ja on 10 vuodessa hakkuukypsää esimerkiksi selluloosateollisuudelle.
Paradoksi on se, että suojelijat suojelevat vanhat puut, jotka eivät enää sido merkittävästi hiiltä. Metsien ja peltojen uusi kasvusto sitoo hiilen ilmakehästä.
On aivan oikein, että metsä uudistuu ja samoin viljelyspellot. Ne ovat sekä meillä että muualla todelliset hiilinielut.
Eelis Pulkkinen
geologi, eläkkeellä
