Tiina Sarisalmi kasvoi Helsingin kantakaupungissa ja päätyi Orivedelle enkunopettajaksi. Kieltenopetuksen kehittäminen ja kansainvälisyyskasvatus imaisivat hänet kuitenkin mukaansa niin, että päätoiminen opettajan työ jäi.
Orivedelle hänet toi silloisen aviomiehen työpaikka Lehtisen puutarhalla. Hän on elänyt mukana monia kieltenopetuksen loikkia kuten 80-luvun alun valtava innostus kansalaisopiston englanninkursseihin ja kielten opetuksen muuttuminen pakolliseksi kaikille ammattikoulussakin.
Kehittämisestä ja verkostoitumisesta innostunut Sarisalmi on myös ollut luomassa Oriveden omaa kielipolkua, jossa jo ennen vieraiden kielten opetuksen varhentamista alettiin antaa englanninopetusta juuri koulun aloittaneille ja kielisuihkuja päiväkoti-ikäisillekin.
Koulujen yhteisenä päätoimisena englanninopettajana ja tietotekniikkaa aiemminkin käyttäneenä hän alkoi tehdä kansainvälistä yhteistyötä verkon kautta eTwinning-projekteissa. Keskuskoulussa kävi Australiasta asti vieraita tutustumassa siihen.
Kansainvälisyyden muodot muuttuneet kirjeenvaihtoajoista
– Ei meillä ollut hienoja laitteita, mutta pedagoginen puoli oli siihen aikaan uutta: yhdessä oppimista toisilta ja vuorovaikutusta verkossa. Verkon kautta oppilaat pystyivät juttelemaan samanikäisten kaverien kanssa eri maissa ja kertomaan omasta elämästään. He tekivät juuri sitä, mihin kielenopetuksessa pyrittiinkin. Näin päästiin oppikirjoista irti, oikeaan maailmaan. Voitettiin jopa kilpailu, johon en edes tiennyt osallistuneeni!
Siihen asti kansainvälinen yhteistyö oli ollut kirjeiden ja korttien lähettelyä tai matkustelua. Palkinnoksi tuosta kilpailusta tuli 10 oppilaan matka Lanzarotelle kansainväliselle leirille, ja ulkoa saadun tunnustuksen jälkeen Orivedelläkin herättiin.
– Hiltusen Manu on kyllä aina tukenut, antanut vapauksia tehdä ja kokeilla, samoin Simo Sinervo. Ei tästä omalla ajalla tehdystä lisätyöstä varsinkaan alussa ollut taloudellisesti hyötyä, mutta pääsin koulutuksiin, halusin oppia ja verkostoitua ja sain kontakteja opetushallitukseen. Sieltä pyydettiinkin minua sitten hakemaan projektikoordinaattoriksi.
Vaihtelu maistui lähes 20 vuoden päätoimisen kieltenopetuksen jälkeen. Kyläkouluillakin hän ehti kiertää opettamassa enkkua.
– Kyläkoulut olivat hauskoja, vaikka ryhmät olivat tosi isoja ja usein oli kaksi luokka-astetta yhdessä, mikä oli aika haastavaa. Pidän kuitenkin haasteista ja oli kiva välillä vaihtaa koulua. Muutenkin opettajien kannattaisi vierailla toisilla kouluilla, siinä aina oppii toisiltaan ja liikkuvuus tekee omallekin motivaatiolle hyvää. Oli myös tärkeää innostaa ja kannustaa oppilaita vieraan kielen puhumiseen.
– En tietoisesti opettajaksi pyrkinyt, vaan päädyin siihen. Tunnen silti olleeni työssä, jossa viihdyin ja jolla oli merkitystä, hän summaa uraansa.
Lue lisää: Kielitaito kehittyy kannustaen – jos viisi kertaa sanotaan, että väärin meni, et enää puhu mitään
Kun Sarisalmi lähti opetustöistä kehittämispuolelle, hän ajatteli sitä parin vuoden jutuksi, mutta työ hankkeiden parissa on jatkunut edelleen.
– Kieltenopetuksen kehittäminen ja varhentaminen istuivat mulle kuin nenä päähän, hän kuvailee.
Oppikirjojen teko oli rankka rypistys
Oman opettamisen kautta oli myös vahva osaaminen siihen, miten oppimateriaalia luodaan. Jo opettajavuosina kustantaja pyysi Sarisalmea oppikirjatyöryhmään, ja hän suostui.
– Oppikirjan teko on opettajalle ihanaa, kun pääsi kirjoittamaan auki omia ideoitaan, mutta oli siinä toki tietyt rajat, ei se ollut niin villiä ja vapaata kuin olisin halunnut. Aika raskastakin se oli oman työn ohessa. Kun neljän vuosiluokan kirjat tehtiin, kuusi vuotta siinä meni. Koskaan ei ollut lomaa, vaan kaikki viikonloput, illat ja kesät tein kirjoja, ei sitä kukaan pitkän päälle jaksa!
Työryhmässä aloitti viisi, mutta vain kaksi jatkoi loppuun asti. Tehtävänä eivät olleet pelkästään kirjat, vaan kaikki oheismateriaalikin: tehtäväkirjat, äänitteet, opettajan opas, kokeet ja niiden ratkaisut… Ensimmäinen eteni joutuisasti, mutta jossakin kohtaa tehtiin päällekkäin useampia osia.
– Minua auttoi se, että olin aina tehnyt itse paljon oppimateriaalia. Koin kirjailijan kutsumusta siinä, että sain tuottaa kokonaisuuksia. Olihan se ihana tunne, kun eka kirja ilmestyi ja siellä oli oma nimi kannessa!
Kaiken kaikkiaan hän iloitsee siitä, että työn kautta kasvaneelle asiantuntijuudelle on ollut kysyntää niin opetushallituksessa kuin kentälläkin.
Oriveden kielipolku aikaansa edellä
– Oriveden kielipolkua oli mahtavaa luoda. Silloin ei edes vielä tiedetty, että vieraiden kielten opetusta varhennetaan alkamaan jo ekaluokalta. Ideana meillä oli, että vieraan kielen oppiminen alkaisi jo eskarista. Toiminnallinen, vuorovaikutteisuuteen ja oppilaskeskeisyyteen perustuva malli jatkuisi yläkouluun saakka.
Tähän projektityöhön koottiin puolen tusinan innostuneen opettajan tiimi eskarista aineenopettajiin. Jokainen sai keskittyä omaan osaamisalueeseensa. Siitä ovat jääneet käyttöön materiaalit, jotka ovat edelleen ahkerassa käytössä muuallakin kuin Orivedellä.
Eka- ja tokaluokkalaisille ei ole oppikirjassa järkeä, joten alkuopetukseen laadittiin opettajan oppaat, joissa on leikkejä sekä linkkejä lauluihin ja laululeikkeihin – siis opettajalle valmis resepti siihen, miten tunti käynnistetään ja miten kannattaa toimia.
Sarisalmi muistuttaa, että suurin osa alkuopettajista ei ole opiskellut vieraan kielen opettamista, siksi hyvin käytännönläheiset opettajan oppaat ovat tärkeitä. Niissä opetussuunnitelma on käännetty leikeiksi ja tehtäviksi.
Vieläkin pitäisi tehdä materiaalia, joka keskittyy toiminnalliseen etäopetukseen siltä varalta, että etäjaksoja vielä tulee, vaikka sanotaankin, että tuskin sitä enää tapahtuu.
–Kotitehtävien ei pitäisi olla vain kirjoittamista tai kirjan tehtäviä, vaan puhetta, tekemistä ja tutkimista, vaikkapa tähän tapaan: Tutki kotisi jääkaappia ja mieti englanniksi, mitä siellä on, äänitä vaikka puhelimeen! Tai mene huoneeseesi ja kerro, mitä leluja siellä on ja minkävärisiä esineitä.
Vielä riittää virtaa kieltenopettajaksi kasvaneella ideatykillä.
TIINA SARISALMI
- syntyi ja kasvoi Helsingissä, ylioppilas Helsingin Suomalaisesta Yhteiskoulusta
- aloitti opinnot Kauppakorkeassa, 2 vuoden jälkeen vaihtoi Helsingin yliopistoon: kirjallisuutta, sosiologiaa, filosofiaa ja tiedotusoppia
- muutti opiskelujen loppuvaiheessa 80-luvun alussa Orivedelle miehen työn takia ja jäi tänne
- opetti ensin kansalaisopistossa, lähinnä englantia
- pääsi Tampereen yliopistoon opiskelemaan englantia, kirjallisuutta ja kasvatustiedettä
- opetti viitisen vuotta englantia ja ruotsia Oriveden ammattikoulussa
- vähän aikaa Oskon päätoiminen kielten opettaja, sieltä opettajaksi silloiseen Keskuskouluun (nyk. Kultavuori): 18 vuotta päätoimisena englannin opettajana, joka kiersi opettamassa myös kyläkouluilla
- alkoi tehdä verkkopohjaista yhteistyötä ulkomaille ja eTwinning-projekteja
- palkittu Euroopan parhaasta eTwinning-projektista pedagogiset innovaatiot -sarjassa
- oli laatimassa 4-osaista englannin oppikirjasarjaa oheismateriaaleineen, 6 vuoden hanke vapaa-ajalla
- siirtyi 2012 päätoimiseksi projektikoordinaattoriksi kansainväliseen kehittämiseen opetushallituksen rahoituksella
- samalla tehnyt Oriveden kaupungille opetussuunnitelmatyötä päätoimisena kehittäjäopettajana
- ollut luomassa Oriveden kielipolkua ja tekemässä siihen materiaalia
- toteuttaa eTwinning-koulutusta opetushallitukselle ja kansainvälisiä verkkokursseja ja työpajoja
- saavutti kesällä eläkeiän, mutta jatkaa vuoden loppuun Orivedellä ja hoitaa keskeneräisiä hankkeita loppuun sekä toimii opetushallituksen asiantuntijana kansainvälisyysasioissa
- toimii asiantuntijana Oulun kaupungille vuoden 2022 loppuun koulujen kansainvälisyydessä ja globaalikasvatuksessa
- harrastukset: mökkeily Päijälässä, käsin tekeminen ja tontin raivaaminen, luonnon seuraaminen ja kuvaaminen, lukeminen
- perhe: kaksi aikuista poikaa Joona ja Juju, 2 lastenlasta.
