’Ahdasta tahtoo sunnuntaisin päivällä täällä olla, kun kokonaiset perheet tulevat syömään lounasta pitopöydästämme. Orivedellä on runsaasti sellaisia talouksia, joista molemmat vanhemmat käyvät työssä, joissa perhe parhaiten on koolla pyhisin. Äidille tämä vapaapäivä tekee hyvää, ja nauttii näköjään isäkin pitopöytämme annista, koskapa ovat tarjouksiamme kiitelleet. Eikä hintakaan peloita: vain kuusi markkaa koko ateria. Tuskinpa kotona kannattaa normaalisunnuntaina tällaista omalle perheelle laittaa, arvelikin Kotipirtin emäntä Liisa Asikainen ”kasvojaan pessyttä”, uudistunutta ravintolaa esitellessään. Ja illempana pyörähdeltiin pirtin parketilla; tanssien aloittamista oli kovasti jo varrottukin.
Ravintolasali kaikkinensa 70-paikkainen, on tuntuvasti muuttanut ilmettään: lämpimänruskea väri yhdessä holvimaisten paneelien kanssa ovat tuoneet vanhahtavan, intiimin tunnun. Valaistus on niin ikään uusittu. Vanhojen patinoituneiden keittiöesineiden hyllykkö on venynyt mittaa. Musiikki välittyy pisaramaisten vahvistimien välityksellä.
Emäntä mainitsi vielä, että Peräkamari on yhä suositummaksi käynyt kokousten ja pienten juhlien pitopaikka. Kotipirtin aukioloajat ovat entiset, joten puolelta päivin voi täällä nauttia muutakin kuin kansalaisluottamusta. Tarjoiluhenkilökunnan midi-asu on värikäs. Ja parhaimpana uutuutena emäntä pitää pitopöysän muuttumista pyöreäksi: sitä voi mukavasti kiertää herkkuja lautaselleen valitessa.
Lue lisää: Kaikki 50 vuotta sitten -jutut löytyvät Silloin ennen -sivustolta.
Itse pyöreä pitopöytä yllätti, – yllätti pari talousopettajaakin: oli ’normaaleja’ leikkeleitä, laatikoita ja lämpimiä ruokia. Saatiin syksyn herkkuja mm. savusiikaa, mätejä, nahkiaisia, poroa ja porsasta. Oriveden omista ruuista oli mm. heikosti imellettyä perunaloolaa ja tietenkin räätikkäloolaa ja kotikaljaa. – Noista kaikista ’suolistoystävällisistälajeista’ vatsa piti!
Avajaispäivänä arvuuteltiin, mikä mahtaa olla vanhin ja tunnetuin pyöreä pöytä. Teiniuros Heikki Peltonen arveli sen olleen kuningas Artturin hovin pöydän: siinähän aterioivat ne käytökseltään kuulut ritarit – joista vieläkin puhutaan – tuhatkunta vuotta sitten.
Juttu on julkaistu Oriveden Sanomissa 28.10.1971. Se julkaistaan uudestaan juuri sellaisena kuin se on 50 vuotta sitten lehdessä ollut.
