Maaliskuussa 1950 kohosi Oriveden Opiston kookas puinen päärakennus savuna ilmaan.
Tapaus oli toistua varhain sunnuntaiaamuna kun tuli oli päässyt valloilleen juhlasalisiiven ullakolla. Parissa tunnissa se tuhosi siipiosan pääosan käyttökelvottomaksi ja uhkasi vakavasti myös pääsiipeä. Irtaimiston isoin osa, mm. flyygeli ja salin tuolit, saatiin ajoissa turvaan. Omaisuus oli vakuutettu. Vahinkojen tarkkaa määrää ei tässä vaiheessa voida sanoa, kun ei vielä tiedetä judutaanko palaneen siiven säilynytkin osa purmakaan. Ei myöskään osata vielä sanoa mitä vesi teki alimman kerroksen rakenteisiin. Lähempänä kokonaista kuin puolta miljoonaa ne kuitenkin ovat.
Ullakolta alkuun
Palopillin karmea ääni kutsui sammutusväen hieman ennen kello neljää opistolle, jolloin savu tuprusi vahvasti ullakon keskivaiheilta. Pian tämän jälkeen puhkaisivat liekit vesikaton ja sammutusväen ponnisteluista huolimatta myös juhlasalin välikaton, joka humahtaen romahti. Ennenkuin letkuja ja vettä saatiin riittävästi eteni tuli kohti pääsiipeä niin uhkaavasti, että osa siitä oli tyhjennettävä. Niin ikään olivat vaarassa lähellä sijaitsevat asuinrakennukset, joista puurakenteinen Urhola aivan liekkimeren äärellä. Onneksi lietsoi vaimea tuuli liekit Urholasta poispäin.
Kesti kaksi tuntia ennenkuin Oriveden ja Juupajoen paloväki pääsi niskanpäälle. Sammutustyötä johti palopaikalle saavuttuaan Juupajoen palopäällikkö Leo Hietaniemi. Vettä saatiin myös opiston tekolammesta.
Rauniosali
Jälkisammutusta jatkui aamupäivään jolloin käynnistyivät alustavat raivaustyöt. Salisiipi tarjosi lohduttoman näyn: katto oli romahtanut, puuosat palaneet. Myös parvekkeen välikatto oli pudonnut. Tuli poltti näyttämön ja siinä työskennelleen ompeluluokan kaluston ja välineet; sensijaan säilyivät ylempänä olevan pukuhuoneen tarpeet. Sammutusvettä tunketui myös kellarikerroksen käsityösaliin, jossa sitä oli puolisääreen. Talon lämpökeskus säästyi ehyenä, niin ikään arkistoholvi sekä sivusiiven muut tilat: toimisto ja luokkahuone. Vesi vaurioitti myös portaikkoa ja ala-aulaa.
Nykyinen opistorakennus valmistui v. 1952 ja se peruskunnostettiin äsken sähköjä myöten. Salissa oli 700 istuinsijaa ja kookas parveke.
Halli esillä
Opiston johtokunta kokoontui jo palopäivänä kahdesti, sillä palo saattoi laitoksen toiminnan hankalaan asemaan, erityisesti Klemetti-Opistoa ja muita valtakunnallisia toimintoja ajatellen. Myös opetustyö vaikeutuu, mutta jatkuu. Opistossa on sentään runsaasti muitakin tiloja, joskaan ei yhteistä, riittävää kokoontumispaikkaa. Naapurikouluja onkin kaavailtu avuksi tilapäisesti.
Rehtori Paavo Suvanto kertoo, että johtokunnan päätöksen mukaan ryhdytään jälleenrakennustyöhön mahdollisimman pian, toivon mukaan jo tänä syksynä. Lähipäivinä selviävät vakuutuskorvaukset ja palosiiven jäljellejääneen osan käyttömahdollisuus. Saattaa olla, että koko siipi on maanpäällisiltä osiltaan purettava.
Jo tässä vaiheessa on pohdittava uuden osan rakentamista muualle opiston pihapiiriin. Niin ikään on esiin tullut urheilu-, tms. halli. Opisto tarvitsee näet muitakin uusia tiloja kuin juhlasalin. Aiemmin kaavailtiin uuden asuinrakennuksen – motellityyppisen – tekoa koskapa vieraiden, lähinnä kurssilaisten ja leiriläisten majoittaminen on Orivedellä käynyt yhä vaikeammaksi. Kuvaan on astunut myös kansalaisopiston tilatarve. Yhteisvoimin jälleen yritämme korjata onnettomuuden tuhot.
Sivullisia ullakolla – avotulesta alkuun
Poliisi selvitti maanantaina palon alkuunpääsyn pidättäen kaksi oriveteläistä, opiston ulkopuolelta olevaa hieman yli 20-vuotiasta miestä. Nämä ovat tunnustaneet päästäneensä tulen vahingossa irti, mutta käsitelleet sitä ennen avotulta käsittämättömän varomattomasti.
Miehet olivat pyrkineet opistorakennukseen tytöille ja uskoivat pääsevänsä sinne ullakon kautta. Siellä he olivat täytelattialle sytyttäneet avotulen ja liikkuneet ullakolla paperisoihtu valaisimenaan. Tuli karkasi rutikuiviin täytteisiin, miehet yrittivät sitä sammuttaa vettään heittämällä, mutta tuloksetta. Palohälytystä suorittamatta he raukkamaisesti pakenivat paikalta. He olivat pidätettyinä Oriveden poliisiasemalla.
Juttu on julkaistu Oriveden Sanomissa 14.10.1971. Se julkaistaan uudestaan juuri sellaisena kuin se on 50 vuotta sitten lehdessä ollut.
Lue lisää: Kaikki 50 vuotta sitten -jutut löytyvät Silloin ennen -sivustolta.
