”Hyvin harvoin olen ollut viime vuosina katsomossa ihan vain katsojan roolissa” – jokaisen kotiottelun takana on iso määrä talkootyötä ja tekijöitä tarvittaisiin lisää

Otteluareenan kuntoonlaitto etenee rivakasti, kun tarvikkeet ovat järjestyksessä ja talkoolaiset tietävät tehtävänsä. Kuva: Juha Jäntti

Jokaisen OrPon kotiottelun onnistumisen takana on joukko uskollista talkooväkeä. Manageri Mika Putkisaari on hyvillään siitä, että vanha tuttu vapaaehtoisten ydinjoukko jaksaa tehdä töitä vuodesta toiseen.

Ottelutapahtumaan tarvitaan tavallisesti alun toistakymmentä työntekijää. Urakka alkaa salin kuntoonlaitolla pari tuntia ennen ottelun alkua. Tämän jälkeen alkaa lipunmyynti, ja paikalla pitää olla myös järjestyksenvalvojia. Kahvion puolella riittää puuhaa, jotta kahvin ja pikkupurtavan myynti toimii erätaukojen aikana.

Peliareenan äärellä istuvat kirjuri ja tulostaulun hoitaja. Putkisaari toimii edelleen juontajana, mutta tässä kohtaa hän toivottaisi vaihdoksen tervetulleeksi.

– Olisin jo valmis luopumaan tuosta tehtävästä, mutta uutta juontajaa ei ole helppo löytää. Toivotan kiinnostuneet tervetulleiksi kokeilemaan.

– Muutenkin olisi hienoa saada talkoojoukkoon uusia ihmisiä mukaan. Nyt hommat jäävät turhan paljon pienen ydinjoukon vastuulle.

Pallopojat ja -tytöt eivät ole varsinaisesti talkooväkeä, sillä he saavat tehtävänsä hoidosta pienen korvauksen. He saavat myydä liigapeleissä arpoja ja kerätä tällä tavoin rahaa juniorijoukkueiden toimintaan.

Mainoskyltit nostetaan varastolaatikosta esille ja pakataan ottelun jälkeen heti takaisin. Kuva: Juha Jäntti

Isolla porukalla kolmen vartin homma

Peliareenan kuntoonlaitto OrPon ja LP-Vampulan välistä perjantai-illan ottelua varten alkoi tasan puoli neljältä, kolme tuntia ennen peliä. Tällä kertaa paikalle saapui tavallista enemmän väkeä, kun seitsemän miehen talkoojoukkue asetteli mainokset ja katsomorakenteet paikoilleen.

Porukan ”päällysmies” Keijo Murto varmisti, että työ eteni oikeassa järjestyksessä uuden kauden tuomine muutoksineen. Kokeneet talkoolaiset tiesivät hyvin tehtävänsä, ja mainosten asettelu lähti liikkeelle rivakkaan tahtiin.

Lattiatasolle tulevat mainoskyltit aseteltiin styrox-seinämiä vasten. Osa kylteistä ja mainoslakanat saivat paikkansa seinille ripustettuina. Tämän kauden setti on yhteensä kuutisenkymmentä mainoselementtiä.

– Joihinkin televisioitaviin otteluihin tulee liiton taholta koko kentän kokoinen pelialustamatto, jossa on liiton yhteistyökumppaneiden mainoksia. Tuon maton kokoaminen on sitten ihan oma hommansa, joka tehdään jo ottelua edeltävänä päivänä, Murto kertoi.

Tuonne se pitää saada kiinni, Heikki Lepistö sihtailee. Keijo Murto katsoo sopivaa paikkaa mainoslakanan toisessa päässä. Kuva: Juha Jäntti

Hallimestari ajoi parilla napinpainalluksella kasettikatsomoiden tiiviit paketit auki ja käyttökuntoon. Talkooväen tehtävänä oli asetella osa katsomon kaiteista paikoilleen ja nostaa penkkien selkänojat pystyyn.

Otteluareenan kuntoonlaitto kesti tällä joukolla 45 minuuttia. Kahden tai kolmen hengen porukalla aikaa menisi ainakin tuplasti. Nyt talkookahville päästiin kohtalaisen leppoisan urakan jälkeen.

Pelin jälkeen odotteli jälleen päinvastainen työrupeama eli rakenteiden purku ja pakkaaminen varastoon odottamaan jälleen seuraavaa kotipeliä.

Pertti Strengell asettelee mainosten taustaseinämän jalustaa kohdalleen. Henri Strengell pitelee styrox-taustalevyä. Kuva: Juha Jäntti

Välillä olisi mukavaa olla vapaallakin

Heikki Lepistö on yksi OrPon talkoojoukkueen kantajäsenistä. Hän tuli lentopallokatsomoon 1980-luvulla, ja talkoopuolella puuhailu alkoi uuden liikuntahallin tulon myötä 1990-luvulla.

– Olin ensin rajamiehenä. Sitten tuli katsomoiden ja kenttäalueen takotalkoita. Tuomarointejakin tuli hoidettua ihan riittävästi. Ovimiehenä olen ollut ja lippuja tarkastanut. Monipuolisesti olen tehnyt vähän kaikkea mahdollista.

Syksyn saapuminen ja sarjakauden alkaminen on Lepistölle aina kiintoisaa aikaa. Elämään tulee taas jotain tuttua, joka tuo vaihtelua perusarkeen.

– En tiedä onko talkoopuuhiin aina suoranaista innostusta, mutta on siellä olo jäänyt päälle niin, ettei osaa poiskaan olla. Tehtävät eivät ole mitenkään vastenmielisiä, ja jonkun nekin pitää tehdä.

– Mihinkähän tämä sitten laitetaan, Pertti Strengell kyselee mennessään. Kuva: Juha Jäntti

Lipunmyynnissä tai järjestysmiehenä ollessa talkoolainen jää usein paitsi ottelutapahtumista. Lepistö pyrkii seuraamaan pelin vaiheita ainakin sivusilmällä jos suinkin mahdollista.

Talkooväkeä on juuri sen verran, että hommat kyllä hoituvat. Talkoolaisia saisi kuitenkin olla vähän enemmänkin.

– Jos meitä olisi isompi porukka, voisimme vuorotella eri otteluissa ja olla välillä vapaallakin. Hyvin harvoin olen ollut viime vuosina katsomossa ihan vain katsojan roolissa.

Pelipäivä on talkoolaisille tuhti työrupeama. Paikalle tullaan pari-kolme tuntia ennen ottelun alkua. Ottelu voi kestää kaksi tuntia ja enemmänkin. Sen jälkeen areenan purkuun menee tunti tai puolitoista.

– Kyllä siinä viikonloppujen päivät menevät aika tarkkaan. Talviaikana ei niinä päivinä juuri muuhun sitten ehdikään. Mutta on tämä sellaista hyvähenkistä yhdessä tekemistä. Ja kun joukkueella menee hyvin, se antaa intoa meillekin.

Keijo Murto asettelee katsomon portaita paikoilleen, Heikki Lepistö kantaa kaide-elementtiä. Kuva: Juha Jäntti
Penkkien selkänojat pystyyn, ja areena on valmis ottamaan pelaajat ja yleisön vastaan. Kuva: Juha Jäntti

Leave a Comment