Vuosi tuntuu aina vain olemattomammaksi käyvältä aikayksiköltä. Siitä on reilut kolme vuotta, kun tulin tekemään toimittajan sijaisuutta Oriveden Sanomiin. Kovin tuntuu kuin eiliseltä tuo kesä, hirmuisen sukkelaan aika vain menee.
Nyt on tuon pestin viimeinen työpäivä jo takana, ja hiukan hämmentynyt olotila vielä päällä. Kun vakaata kuukausipalkkaista jatkoa ei ole tiedossa, jatkan vapaan toimittajan ja kuvaajan roolissa. Se on luontevin urasuunnitelma tässä vaiheessa.
Siten juttujani tulee lukusalle edelleen myös Oriveden Sanomien sivuille. Onko tuo lukijan kannalta uhka vai mahdollisuus, siihen en ota kantaa.
Aloitin journalistin urani hiukkasen varhemmin. Kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 1980, ja samana vuonna tein ensimmäiset avustajakeikkani Savon Sanomille Pieksämäellä. Siitä sitä työsarkaa riitti aina kuuluisaan 1990-luvun lamaan asti. Sitten tuli koettua sekin, mitä on pitkäaikaistyöttömän elämä.
Aikanaan työnhaku tärppäsi ja pääsin kotimaisen suuren telekommunikaatiofirman palvelukseen. Siitä tulikin reilun 20 vuoden mittainen visiitti. Lopulta vuoden 2016 yt-kierros toi minullekin sen riemuviestin, että sain lähteä. Niinhän usein uutisoitiin, että kuinka moni kulloinkin saa lähteä.
Siinä oli tovin totinen paikka miettiä tulevaisuutta. Kun ikäviisari lähenee kuuttakymppiä, työmarkkinoiden parasta ennen -päivä alkaa olla käsillä ellei jopa jo mennytkin.
Mutta elämä tuo eteen joskus pieniä ja suuria ihmeitä. Ensin sain olla vuoden verran sijaisena Kangasalan Sanomissa, sen perään löytyi Oriveden paikka. Nyt taas vähän ihmettelen mitä tästä eteenpäin, mutta toisaalta työelämästä vapaalle pääsy ei ole enää hirmuisen kaukana.
Jotenkin tässä muutaman vuoden sinnittelee kun oikein yrittää. Ehkä edessä on vielä jotain oikeasti innostavaa, kuten on ollut viimeisten neljän vuoden jaksokin.
Tässä maassa on paljon ihmisiä, joilla ei ole työtä tai työ on todella rankkaa ja koettelevaa. Olen kiitollinen siitä, että olen saanut tehdä hyvin mielekästä ja mieleistä työtä hienojen ihmisten kanssa.
Kiitos myös kaikista kohtaamisista juttukeikoillani. Olen saanut tavata paljon ihmisiä eri oloissa ja tilanteissa. Jokainen ihminen on tarinan arvoinen.
Sen olen mielestäni oppinut ihan tukevasti, että orivesiläinen on todellakin orivesiläinen, vaikka joku tietävämpi yrittäisi muuta väittää.
Juha Jäntti
Kirjoittaja työskenteli Oriveden Sanomien toimittajana kolme vuotta ja jatkaa lehden avustajana
