– Äänestä ja liikkumistyylistä tunnistaa luokkakaverit heti! Ihan uskomatonta, aivan kuin tässä välissä ei 50 vuotta olisikaan, hihkaisee Pirkko Vänskä o.s. Penttinen.
Hän on tullut riemuylioppilaiden eli 50 vuotta sitten Oriveden lukiosta ylioppilaaksi kirjoittaneiden tapaamiseen Oriveden Kampukselle aina Minnesotasta saakka.
– Sieltä Minneapolisista, missä poliisit tappavat ihmisiä, Vänskä sanoo ja viittaa George Floydin tapaukseen.
Hän on asunut Amerikassa jo melkein 20 vuotta ja lähti sinne aikanaan miehensä työn perässä.
– Onhan elämä siellä erilaista kuin Suomessa. Kahden vuosikymmenen aikana on tapahtunut iso muutos.
Vänskä kokee, ettei kansalaisia kuunnella eikä mitään asioita saisi nostaa keskusteluun.
– Minnesota on erittäin demokraatti osavaltio. Ja siellä on todella ärsyttävä tapa, ettei sanota mitään, kun pitää olla vain so nice, Vänskä lataa ja tunnustaa, että hänelle, joka on aina ollut hyvin suorasanainen ja aktiivinen, tämä on vaikeaa.
Pirkko Vänskä haaveili ylioppilaaksi pääsyn jälkeen näyttelijän ammatista, mutta päätyi sairaanhoitajaopintoihin Turkuun. Suomessa tie vei Turusta pääkaupunkiseudulle. Perhe, johon syntyi kolme lasta, asettui Riihimäelle.
– Varsinais-Suomessa en viihtynyt yhtään, mutta Riihimäki tuntui kotoisalta.
Miehen matkatyön vuoksi Pirkko Vänskä jäi kotiin hoitamaan lapsia.
– Lapseni vaikean sydänvian takia olin hänessä kiinni 24 tuntia vuorokaudessa.
– Elämään on mahtunut iloja ja suruja. Paljon olen nähnyt ja kokenut. Rikas elämä on ollut, Pirkko Vänskä kiteyttää.
Harva jäi Orivedelle
Pirkko Vänskä löytää Klemetti-salin pihalta juttukaverikseen luokkakavereista Jorma Niemen. Yhteistä jutunjuurta löytyy heti.
– Tyttären perheen kanssa kävimme Amerikassa juuri ennen koronaa, Jorma Niemi kertoo.
Ylioppilaaksi kirjoitettuaan hän lähti opiskelemaan Helsinkiin ja valmistui valtiotieteiden maisteriksi. Uransa hän on tehnyt sosiaalialan töissä.
Jorma Niemestä on hämmästyttävää olla entisten luokkakavereiden ympäröimänä. Toisin kuin Pirkko Vänskä, Jorma Niemi tunnustaa, että hänelle tuli ensin sellainen olo, ettei tunne ketään. Onneksi nimilaput rinnassa auttavat.
– On tämä elämys. Hienoa, että tällainen on järjestetty, Juupajoen Salokunnasta kotoisin oleva ja siellä mökkeilevä Jorma Niemi kiittelee.
Riemuylioppilaiden tapaaminen siirtyi koronan takia keväältä syksyyn. Kuulumisten vaihdon lomassa ruokailtiin ja kahviteltiin, seurattiin vanhojen tanssiesitystä ja katseltiin vanhoja luokkakuvia.
Järjestelyvastuun Oriveden päässä kantoivat Tarja Kallio, Raili Oittinen, Sakari Seppälä ja Paula Martikainen.
– Kun vuonna 1971 kirjoitimme ylioppilaiksi, meitä oli 72. Tästä kymmenkunta on poismenneitä. Tänään meitä on paikalla 34. Oriveden seudulle meitä on jäänyt vain kourallinen, Paula Martikainen o.s. Ahlqvist kertoo.
