Kahdeksan vuotta kestäneeseen projektiin mahtui hikeä ja epätoivon hetkiä, mutta myös paljon harkittuja valintoja – katso kuvista Koprien unelmatalon huikea lopputulos!

Aika pian sen jälkeen, kun Johanna ja Riku Kopra olivat vuonna 2013 tavanneet, Johanna kysyi Rikulta, mistä tämä haaveilee.

– Riku vastasi minulle, että meidän yhteisestä kodista, joka sijaitsee Kopsamolla järvi- ja peltomaisemassa.

Nyt kahdeksan vuotta myöhemmin he ovat kokoontuneet uuden kotinsa keittiön pöydän ääreen. Juuri koulun aloittanut Aarre tekee läksyjään, ja Urho piirtelee edessä häämöttävät nelivuotissyntymäpäivät jo mielessään.

Tie tähän pisteeseen on ollut pitkä – ja välillä kivikkoinenkin, mutta nyt koko perheestä huokuu onni uudesta, ihanasta kodista.

– Edellinen kotimme kävi pieneksi ja ahtaaksi, joten olen nauttinut tästä avaruudesta ja käytännöllisyydestä, Johanna huokaa.

Hirsitalo ainoa vaihtoehto

Sopivaa tonttia alettiin etsiä heti, kun yhteiset unelmat oli lausuttu ääneen – ja se löytyi lähempää kuin Koprat saattoivat alkuun aavistaakaan.

– Yksi päivä Riku sanoi vanhan talomme pihassa, että kävele vähän matkaa eteenpäin, Johanna kertoo.

Hän teki työtä käskettyä, kunnes Riku sanoi, että tässähän se talon paikka on. Ja toden totta, unelmien kodille saatiin ostettua tontti aivan vanhan kodin pihapiiristä. Ollaan Kopsamolla ja on järvi ja on pelto. Mammalakin naapurissa.

Talon suunnittelu aloitettiin vuonna 2015, ja perustustyöt polkaistiin käyntiin kesällä 2016. Riku istui suunnitelmien kimpussa välillä yömyöhälle.

Koprat ovat käyneet vuosittain asuntomessuilla poimimassa ideoita. Myös lehdistä on napsittu vinkkejä.

– Olemme kiertäneet lähinnä hirsitalokohteita, koska missään vaiheessa ei ole ollut muita vaihtoehtoja kuin hirsitalo. Puu on materiaalina tosi kaunis, ja hirsitalossa on helppo hengittää, he perustelevat valintaansa.

Johanna lisää vielä, että hirsitalo on hyvä vaihtoehto myös sisustuksen kannalta.

– Miten kauhean vaikeaa olisikaan ollut miettiä joka huoneeseen tapetit!

Molempien toiveet huomioon

Koprat näkevät loppujen lopuksi positiivisena sen, että heidän luonteensa ovat niin erilaiset, vaikka on se välillä raskastakin ollut.

–No, Riku on insinööri, joka haluaa tehdä kaiken viimeisen päälle. Hän on se järki. Minä olen suurpiirteisempi ja välillä patistanut hommaa eteenpäin.

Kaiken kaikkiaan kahdeksan vuotta kestäneessä projektissa on ollut aikaa työstää suunnitelmia ja valintoja.

– Jos olisimme päätyneet avaimet käteen -taloon, olisi voinut tulla tehtyä hätiköityjä ratkaisuja. Nyt voimme olla tyytyväisiä ajan kanssa tehtyihin valintoihin, joista kaikista tykkään, Johanna jatkaa.

Lue myös: Sohvalta ei huvita katsella likaisia astioita – näillä ratkaisuilla suurperhe helpottaa arkeaan uudessa kodissa

Molemmilla oli jo suunnitteluvaiheessa omat ehdottomat juttunsa, jotka he taloon halusivat. Johannalla nämä painottuivat käytännön seikkoihin, kuten viisilapsisen perheen keittiöön, kodinhoitohuoneeseen ja vaatesäilytystiloihin.

– En hahmota hyvin piirustuksia, joten pelkäsin koko ajan jotain totaalimokaa. Tämä on kuitenkin meidän loppuelämämme koti, jossa olemme halunneet satsata pitkäaikaisiin ja meitä miellyttäviin valintoihin.

Riku halusi taloon ehdottomasti tornin sekä autotallin kellariin. Talon kolmanteen kerrokseen kohoaakin nyt myös Rikun työtilana toimiva tornikerros.

– Sieltä näkee hienosti. Halusin sen ihan maisemien takia, Riku Kopra sanoo.

Koko ajan mielessä on kuitenkin ollut molemmilla se, että tässä ollaan tekemässä yhteistä kotia.

– Meillä molemmilla on täällä jotakin sellaista, jota itse emme olisi laittaneet, mutta mitä toinen ehdottomasti halusi. Se on sitä vastaantulemista, Johanna miettii.

Riku olisi esimerkiksi halunnut pintoihin ja huonekaluihin enemmän väriä. Johanna halusi puunväristen seinien vastapainoksi valkoiset katot.

Vääntöä keittiöstä

Riitelittekö koskaan projektin aikana?

– Kovin keskustelu käytiin keittiöstä. Olimme keittiökaupassa kuusi tuntia, joista kolme tappelimme, Johanna muistelee.

Riku ei kokenut tätä riitelyksi, vaan enemmänkin perusteelliseksi vaihtoehtojen läpikäymiseksi.

– En voi käsittää, että joku voi haluta viilutettua lastulevyä, kun on oikeaa puutakin tarjolla, Riku vilkaisee virnistäen vaimoaan.

Keittiöönkin löytyi lopulta kompromissi: yläpuoli kaapistoissa on enemmän Johanna mieleen, alapuoli Rikun.

Koprat kertovat, että yllätyksiäkin pitkälle rakennusmatkalle mahtui mukaan. Jo yksistään persoonallisen ja ison talon pystytyksessä meni oletettua kauemman. Vaikka turnausväsymys alkoi viime metreillä painaa, he pääsivät muuttamaan uuteen kotiinsa huhtikuussa, sopivasti pääsiäiseksi.

– Halusimme muuttaa täysin valmiiseen taloon. Talo oli jo ulkoapäinkin maalattu.

Rakennusaikainen työnjako oli selvä: Johanna hoiti kodin ja lapset. Riku hääri rakennuksella ammattilaisten apuna. Pasurin Pertti ja Tervalan Sakari antoivat korvaamattoman panostuksen koko projektille.

Iskikö kertaakaan epätoivo?

– Monta kertaa, sanoo Johanna heti.

– Ei yhtään, tuumii Riku ja hipsii omatekemiään portaita yläkertaan.

– Täytyy kyllä Rikun hermoja ihailla, kiittelee Johanna vielä.