Teiskolainen Rauha Taipale omaksui kotitarveviljelyn lapsuudenkotinsa perintönä. Ahkera kotipuutarhuri on huolehtinut siitä, että hänen lapsensa ja lastenlapsensa osaavat hoitaa juuresmaata, kasvihuonetta ja perunapeltoa. Hän toivoo, että jokaisessa suomalaisessa asuisi jonkinlainen multasormi.
Teiskolainen Rauha Taipale silmäilee Yläkuu ja alakuu – ajoituksen taito suomalaisessa kansanperinteessä -kirjaa Hakamaa-nimisen talonsa pihassa pihlajan katveessa. Runsaat 50 vuotta juuresmaata ja reippaat 40 vuotta kasvihuonetta hoitanut konkari antaa arvon myös kokemuksen kerryttämille taidoille. Puutarhan hoitaminen merkitsee hänelle paitsi rakasta harrastusta myös varmuutta ja turvallisuutta itsekasvatetuista juureksista, vihanneksista, yrteistä sekä marjoista.
– Itse asiassa olen hoitanut kasvimaita yhteensä runsaat 70 vuotta, sillä aloitin urakan lapsena jo synnyinkodissani, Taipale tarkentaa.
Kokenut kotitarveviljelijä seuraa edelleenkin tarkasti kuun vaiheita. Taipale sanoo topakasti, että ylöspäin kasvavat laitetaan maahan yläkuun aikaan, ja vastaavasti alaspäin kasvavat sujautetaan multiin alakuun vallitessa. Hän vannoo vanhan kansan viisauksien nimeen.
Taipale korostaa, etteivät juuresmaan, kasvihuoneen, perunapellon eikä marjapensaiden hoito ole olleet hänelle milloinkaan pakkopullaa.
– Arvostan kotitarveviljelytaitojani äitini ja isäni minulle antamana perintönä. Olen huolehtinut jatkumosta, että poikani ja tyttäreni sekä heidän lapsensa ovat oppineet kunnioittamaan kotitarveviljelyä. Minusta on kasvukausi toisensa jälkeen palkitsevaa seurata, miten porkkanan, punajuuren sekä lantun siemenet itävät ja miten ne kasvavat korjattavaksi sadoksi. Samanlaista kasvunihmettä voi seurata kasvihuoneessa, jossa tomaatit ja kurkut venähtävät terhakoista taimista ahkerasti satoa tuottaviksi kasvustoiksi, Taipale kertoo.
Taipale korostaa, että oman puutarhan antimet ovat olleet kautta aikain tärkeitä elintarvikkeita, joita on käytetty päivittäisissä ruoissa. Kotiviljelmän sato on säilötty kellariin, josta sitä on noudettu myöhäsyksystä kevääseen saakka.
– Itsekasvatetut juurekset, vihannekset sekä yritit ovat aitoa lähiruokaa!
Omasta puutarhasta ruokapöytään
Mehumaija on porissut ahkerasti viime päivinä Rauha Taipaleen keittiössä. Puna- ja mustaherukkapensaiden sato päätyy perinteisesti mehuiksi ja pakasteiksi. Marjat hupenevat talvikauden aikana muun muassa aamupuuron lisukkeina.
Taipale sanoo, että porkkanat, punajuuret sekä lantut ovat aina kasvaneet hyvin, ja ne ovat olleet päivittäisten aterioiden runkona.
– Olemme popsineet paljon raakaa porkkanaa, koska se on hyväksi hampaille. Porkkana on erittäin hyvä lisuke eri keittoihin, ja siitä valmistuu myös erinomaisia laatikkoruokia. Porkkana on kiitollinen lisuke niin makeisiin kuin suolaisiin leivonnaisiin. Porkkanasämpylät tekevät hyvin kauppansa.
– Punajuuri rikastuttaa monta ateriaa, se on tervetullut lisuke. Etenkin yön yli uunissa ja kaikessa rauhassa hautuneista punajuurista tulee suurta herkkua.
– Lanttua ei jokaisen vatsa kestä. Siksi sen käyttö on ollut vähäisempää. Olen kuutioitunut lanttua keittoihin, ja luonnollisesti tehnyt siitä laatikkoa jouluksi.
Taipaleen ryytimaassa on aina kasvanut sipuleja. Nytkin niitä on komealyökkiset rivit. Hän suosii myös ilmasipulia, joka on varsin monikäyttöinen raaka-aine.
Lipstikkakin puutarhassa kukoisti vuosikymmenien ajan, mutta hiljan perinteikäs maustekasvi on kadonnut omia aikojaan.
Hakamaan pihamaa ei ole kaikkein aurinkoisin. Valon määrä tuo omat rajoituksensa kotitarveviljelyyn. Kokeilunhaluinen Taipale testasi viime kesänä, josko hän olisi saanut kurpitsat kukoistamaan ja pullistumaan viljelysäkissä. Hedelmiä tuli kiitokseksi ja palkaksi.
Kasvihuone on ollut runsaan neljänkymmenen vuoden ajan navetan päätyseinustalla. Näin ollen kotikasvatetut tomaatit ja kurkut ovat kuuluneet pöydän antimiin vuosikymmenien ajan. Tänä kesänä erikoisuutena on tummanpuhuvat kirsikkatomaatit.
Rakkaudesta lajiin
Juuresmaa, kasvihuone, perunapelto, hernehalme sekä marjapensaat tarvitsevat säännöllistä hoitoa ja hyvää huolenpitoa.
Rauha Taipale sanoo, että kotitarveviljely on ollut aina hänelle mieluinen tehtävä maatalon muiden töiden rinnalla.
– Meillä oli lypsykarja. Esimerkiksi kasvihuoneen kastelun, tuuletusluukkujen avaamisen ynnä muut askareet hoidin aina navettatöiden ohessa. Kaikki asiat ovat hoituneet aina hyvässä järjestyksessä.
Taipale kertoo, että hyvistä sadoista on riittänyt monesti viemisiä muiden muassa naapureille.
Nyt koronapandemian aikana Taipale on monesti miettinyt sitä, miten kotitarveviljelyn saisi juurrutettua yhä useamman perheen yhteiseksi harrastukseksi.
– Maalaistalot olivat pitkälle 1970-luvulle omavaraisia maito- ja lihatuotteiden suhteen sekä juuresten ja vihannesten sekä yrttien osalta. Kun ruokakauppojen valikoimat alkoivat monipuolistua, monessa huushollissa luovuttiin kotivalmisteisista ja itsekasvatetuista elintarvikkeista.
Taipale toivoo, että äidit ja isät sekä mummot ja vaarit huolehtisivat siitä, että lapset oppisivat tietämään mistä maito on peräisin ja missä perunat kasvavat.
– Näen suuren ilon, joka lastenlasteni kasvoille kohoaa, kun he seuraavat porkkanan tulemista taimelle, ja niiden voimakasta kasvua. Se, että lapsi tunnistaa porkkanan taimen, on merkittävä asia.
Leivänjuuri pakastimessa
Rauha Taipale on armoitettu leipuri, jonka taitoihin koko suku on tottunut turvautumaan muun muassa erilaisten perhejuhlien yhteydessä.
Taipale leipoo ahkerasti aitoja teiskolaisia rieviä. Ne syntyvät ohra- ja vehnäjauhoista, hiivasta, vedestä ja suolasta.
Taipale taitaa ruisleivän teon, jonka taidon hän aikoo siirtää myös lastenlapsilleen.
– Minulla on pakastimessa aito juuri.
Rievän ja ruisleivän onnistumisen ja maun taika on hyvissä jauhoissa. Taipale antaa ison kiitoksen Ylöjärven Vehnämyllylle, jonka jauhamat kaura-, ohra-, vehnä- ja ruisjauhot ovat taanneet aina korkeatasoisen lopputuloksen.
Lapsuudessaan Taipale oli aktiivinen maatalouskeholainen. Hän arvostaa edelleenkin maatalouskerhon antamia oppeja ja taitoja. 4h-kerho tekee nykyään hyvää vastaavaa työtä.
Teiskon Martat ja Pohjois-Teiskon Maatalousnaiset ovat Taipaleelle tärkeitä yhdistyksiä, joiden riennoissa käsitellään esimerkiksi kasvimaahan liittyviä asioita.
– Se, joka ei vanhasta mitään ymmärrä, ei uudestakaan mitään tiedä, on painettuna Yläkuu ja alakuu -kirjaan. Tämä pitää visusti kutinsa kaikessa maahan liittyvässä, Taipale teroittaa.
MATTI PULKKINEN
