Juupajoen Hirvijärvellä asuva Aapo Sikiö on tutkinut pitkään lähialueen esihistoriaa. Hänen mielestään tienoolla on ollut asutusta jo 5 000 vuotta aikaisemmin kuin virallinen historiankirjoitus kertoo.
Päätelmä perustuu erityisesti lapinraunioiksi kutsuttujen muinaishautojen esiintymiseen ja sijaintiin. Juupajoelta on virallisesti löydetty yksi lapinraunio. Sikiö on löytänyt yli 20 uutta lapinrauniota. Näitä on suuria määriä eri puolilla maata.
Sikiö on kiinnittänyt huomiota Juupajoen lapinraunioiden sijaintiin. Niitä löytyy esimerkiksi Suinun Väihi -järven lähimaastoista. Jääkauden jälkeen Itämeren muodostusta edeltäneen Ancylusjärven ranta kulki 9 000–10 800 vuotta sitten juuri samoilla seuduilla.
– Varmaankin lähes 99 prosenttia Oriveden ja Juupajoen nykyisistä pelloista on ollut tuohon aikaan veden alla. Kaikki alueen nykyiset järvet ovat olleet yhtä ja samaa vesistöä, Sikiö toteaa.
Sikiö kummasteli metsissä kulkiessaan, miksi näitä hautakäyttöön tarkoitettuja kivikasoja löytyy kaukaa nykyisistä vesistöistä. Havainto oli, että kaikki löydökset sijaitsevat paikoissa, joiden korkeus on noin 125 metriä merenpinnasta. Tuo vastaa Sikiön mukaan likimain Ancylusjärven pinnan korkeutta.
– Lapinrauniot ovat paikoissa, jotka sijaitsivat tuohon aikaan todennäköisesti aivan Ancylusjärven rannan tuntumassa. Nämä tienoot ovat olleet silloin läntisimpiä mahdollisia asuinpaikkoja. Miksei täällä silloin olisi ollut jo asutusta?
Juupajoen tienoo oli meren rannalla
Historiantutkimus kertoo, että asutusta oli Karjalan kannaksen eteläpuolella vajaat 12 000 vuotta sitten. Viroon tuli asukkaita vajaat 11 000 vuotta sitten, ja pian tämän jälkeen väkeä siirtyi myös nykyisen Suomen alueelle. Asutus levisi Lappiin 9 800 – 9 500 vuotta sitten.
Siinä vaiheessa, kun Lappiin alkoi nousta ihmisasumuksia, Ancylusjärvi peitti suuren osan Suomea. Jääkauden jääpeite oli sulanut siten, että noin 10 000 vuotta sitten jäätä oli Suomessa enää pieni määrä Yllästunturin seudulla.
Lapinraunio eli muinaishauta on kookas kiviröykkiö. Se ovat ollut kätevä tapa haudata ruumis kivien alle siten, että haaskaeläimet eivät pääse siihen käsiksi.
Maastoissa on kivikasoja, joilla voi olla erilaisia merkityksiä. Jotkut vanhat muodostelmat voivat olla reviirimerkkejä. Viljelyalueilla pelloista on kerätty kiviä ja koottu niitä kasoihin, joilla ei ole muuta erityistä merkitystä.
Sikiön mukaan kotimainen historiankirjoitus määrittelee varhaisimmat lapinrauniot pronssikaudelle, aikaan noin 4 000 vuotta sitten.
– Omat havaintoni veisivät noin 5 000 vuotta varhaisempiin aikoihin. Näillä main on oltu silloin meren rannalla, ja niiltä kohdin lapinraunioita myös löytyy.
Eräs harjumainen kallio oli ensimmäisiä paikkoja, joissa Sikiö alkoi ihmetellä, mitä salaperäiset kivikasat voisivat olla. Tällainen ladottu muodostelma oli kalliolla korkealla paikalla, josta hirvieläimet pystyvät kulkemaan.
Vanhojen karttojen mukaan kivimuodostelma ei voinut olla ainakaan rajapyykki.
– Paikalla on mahdollisesti ajettu hirviä jyrkänteeltä alas. Kivilatomus on perimätiedon mukaan Tapion uhrialttari.
Metsissä liikkuvat ihmiset ovat antaneet Sikiölle vinkkejä mahdollisesti kiinnostavista kohteista. Sellaiset metsäkonekuskit muistavat kertoa havainnoistaan, jotka tietävät Sikiön harrastuksen.
– Vähintään puolet löydöistä on tullut yleisövihjeiden perusteella. Ei niitä kaikkia millään yksin löytäisi.
Kuka lähtisi tutkimaan?
Sikiö on harrastanut muinaishistorian tutkimista nelisen vuotta. Maastossa kuljettuja kilometrejä on kertynyt useampia tuhansia, kun hän on tutkinut seudun metsiä hyvin tiheällä kammalla.
Samalla Sikiö on opiskellut kirjallisuutta sekä lukenut graduja ja väitöskirjoja muinaishistoriasta. Satoja tunteja on kulunut lukemiseen ja pohtimiseen.
– Tiedemaailmassa tahtoo olla niin, että ihminen ei ole uskottava, jos hänellä ei ole akateemista koulutusta. Siellä kuitenkin tunnutaan menevän pitkälti aina samalla pohjalla, samaa viestiä toistaen.
– Juupajoki on mielestäni melkoinen arkeologinen aarreaitta, jota ei ole tähän mennessä tutkittu kunnolla. Inventoinneissa on käyty läpi lähinnä nykyisten vesistöjen rantoja ja läheisiä peltoja. Ne ovat olleet aiemmin veden alla, eikä niiltä kohdin löydy tienoon vanhimpia asutuksen merkkejä.
Jotkut muinaishistorian tuntijat ovat pitäneet Sikiön ajatuksia uskottavina. Varmuus löytyisi vasta sitten, kun joku lähtisi todella tutkimaan asiaa, ja havainnoille saataisiin tieteellinen pohja.
– Näytäpä tällaisen harrastajan ajatelmat toteen tiedemaailmalle, siinä on aikamoinen työ. Joku tunnustettu asiantuntija olisi saatava kiinnostumaan. Liikkeelle pitäisi lähteä yliopistopuolelta, koska museoilla ei ole sellaiseen rahkeita.
Historioitsijat puhuvat, että lapinrauniot ovat levinneet lännestä käsin itään päin. Sikiön mielestä on luontevampaa ajatella, että rauniot ovat tulleet idästä lännen suuntaan. Nykyinen Länsi-Suomi kun oli veden vallassa.
– Ajatelmat perustuvat olettamukseen, että tämän seudun lapinrauniot eivät ole niin vanhoja kuin omat selvitykseni osoittavat.
Sikiö pitää tärkeänä, että historiankirjoitusta päivitetään sitä mukaa, kun uusia havaintoja kertyy.
– Totena pidettyä historian kuvausta voi olla vaikeaa saada muuttumaan, vaikka selkeästi uutta tietoa olisi olemassa. Onneksi myös uudistumista on saatu nähdä, vaikkakin joskus kovin hitaasti.
