Unnaslahden tilalla tulijaa tervehtii useasta suunnasta kuuluva päkätys. Harmaat, ruskeat ja mustat lampaat tulevat laitumella tuttavallisesti luo, kun Laura Unnaslahti on mennyt edeltä ja kutsunut isolla laitumella kulkevia lampaita.
– Olemme ennallistaneet vanhoja hakamaita, ja nyt lampaat huolehtivat niiden kunnossapidosta. Muutaman tunnin välein ne kuitenkin tulevat tähän pihan äärelle märehtimään ja lepäämään. Täällä ne nauttivat rapsutuksesta ja hellyydestä. Eläinten hyvinvointi on meille tärkeintä, ja siksi toimimme tuttujen ja luotettavien yhteistyökumppanien kanssa, niin villan tuotantoon kuin lampaiden teurastukseenkin liittyvissä asioissa.
Unnaslahden lampaiden villa ja siitä jalostettava lanka tarjoavat käsityön ystäville ekologisen ja luonnollisen vaihtoehdon. Langat nimittäin värjätään tilalla kasvivärein eikä myrkyllisiä kemikaaleja käytetä.
– Värjäykseen voi käyttää monia ihan tuttuja kasveja, vaikkapa mataraa, koivunlehtiä, sipulia, pietaryrttiä tai vaikka kuivuneita kielon lehtiä, joista saa upeita aprikoosin ja vaaleanpunaisen sävyjä, kertoo Unnaslahti.
– Värjäys onnistuu kotonakin, sillä usein esimerkiksi islantilaisneuleiden kaarrokkeiden kuviointeihin tarvitaan 50 – 100 grammaa lankaa, ja sellainen määrä on helppo värjätä isossa kattilassa.
Unnaslahti kehottaa kuitenkin keittämään väriliemiä mieluummin ulkona terassilla tai ulkokeittiössä, koska joistakin kasveista irtoaa myrkyllisiä tai haitallisia höyryjä keitettäessä.
– Esimerkiksi pietaryrtti ja monet sienet ovat sellaisia.
Rautakolikko tuo uuden sävyn
Värjäämisessä on omat niksinsä, mutta Laura Unnaslahti kannustaa kokeilemaan.
– Joskus vaikka pieni kupari- tai rautalisä tuo uuden sävyn lankaan. Värjäysastiaan voi lisätä muutaman kuparikolikon tai jonkin rautaesineen. Kerran löysin pellosta vanhat isot sakset, jotka saivat lojua värikattilan pohjalla. Lanka sai uusia sävyjä ja sakset puhdistuivat ruosteesta, Unnaslahti nauraa.
– Lopputulokseen vaikuttavat monet asiat, vaikkapa veden pH, kasvin kasvupaikka, kasvin määrä ja keittoaika.
Ennen värjäystä kuidut täytyy purettaa, jotta väri kiinnittyy lankaan. Tämä onnistuu esimerkiksi alunalla.
– Joidenkin kasvien väri kiinnittyy helposti, mutta esimerkiksi aronian väri pysyy huonosti. Joissain kasveissa on jo itsessään puretteita. Tällaisia ovat raparperi ja liekokasvit.
Värjäykseen voi jäädä koukkuun
Ihan yksin ei käsitöiden harrastajan tarvitse kasvivärjäyksen saloihin tutustua. Unnaslahden tilalla on mahdollisuus tutustua mukanaan vievään harrastukseen päivän kestävällä kurssilla.
– Kursseja pidetään neljänä viikonloppuna elokuun puolivälistä alkaen. Kurssille voi ottaa mukaan omia värjättävä lankoja tai ostaa niitä meiltä. Aluksi tutustutaan siihen, mistä villa tulee eli lampaisiin. Sitten kerätään yhdessä kasvit, tutkitaan vähän teoriaa ja lopuksi keitetään väriliemet ulkona ja värjätään langat. Ajatus on, että kurssilla oppii perustekniikan ja voi sitten jatkaa värjäämistä kotona.
Koronan takia jokaiselle kurssille otetaan vain viisi osallistujaa. Muutama varoituksen sana Laura Unnaslahdella kuitenkin on kasvivärjäyksen aloittamista pohtiville.
– Tämä on koukuttava harrastus. Kasvivärjäyksessä nimittäin saa hyötyliikuntaa, kokee metsän parantavan vaikutuksen, löytää uutta tekemistä nyt, kun aikaa vietetään enemmän kotona, ja ennen kaikkea – oppii katsomaan maailmaa uusin silmin.
