Palkittu ohjaaja Kirsi Marie Liimatainen majoittui Oriveden Kampuksella – ohjaamisessa kiehtoo kokonaiskuvan hallinta

Kirsi Marie Liimatainen esitti viime viikon torstaina Kampuksella dokumenttielokuvansa Toveri, missä olet nyt. Kuvat: Markus Puolakanaho

Elokuvaohjaaja Kirsi Marie Liimatainen on nauttinut olostaan Oriveden Kampuksen majoitustiloissa. Parvekkeelta aukeaa kaunis orivesiläinen maalaismaisema, joka on tullut tutuksi lenkkeillessä ympäri seutua.

Liimatainen on kirjoittanut uutta näytelmäänsä vierailun aikana. Lisäksi viime viikon torstaina Liimataisen ohjaama palkittu dokumenttielokuva Toveri, missä olet nyt näytettiin Kampuksen Topelius-salissa.

Näytöksen jälkeen oli Liimataisen mukaan vapaamuotoista keskustelua elokuvan yhteiskuntapoliittisista teemoista, joka olisi jatkunut varmasti pidempäänkin. Elokuvassa Liimatainen etsi entisiä DDR:n opiskelutovereitaan ympäri maailman.

Liimatainen lähti vuonna 1988 Itä-Berliiniin DDR:n kansainväliseen nuorisokorkeakouluun, jonne saapui sosialismista kiinnostuneita nuoria yli 80 maasta. Elokuvan tiimoilta Liimatainen lähti 24 vuotta myöhemmin etsimään entisiä opiskelutovereitaan Libanonista, Etelä-Afrikasta ja muualta.

– Olin myös leffan tuottaja. Meillä oli pieni työryhmä, vain kuvaaja, äänittäjä ja minä, hän kertoo.

Kuvaukset olivat henkisesti rankkoja. Yksi entinen opiskelutoveri oli kuollut, ja Liimatainen näki köyhyyttä ja epätoivoa. Kun Neuvostoliitto ja DDR romahtivat, ihmiset saivat tietää ihmisoikeusväärinkäytöksistä ja sensuurin määrästä. Pettymys suureen valheeseen oli läsnä kaikissa entisissä opiskelutovereissa.

Liimatainen kirjoittaa Kampuksella uutta näytelmää.

Saksaan opiskelemaan

Juoksuvaatteet ovat Liimataisen huoneen parvekkeella kuivumassa. Hän majoittuu Kampuksella pitkäaikaisen tyttöystävänsä kanssa, ja he ovat käyneet lenkkeilemässä niin Teerijärvellä, Eräpyhällä kuin Paltanmäelläkin.

Liimataisesta piti tulla alun perin urheilija. Hän oli urheilulukiossa Tampereen Kalevassa ja on Tampereen Pyrinnön entinen yleisurheilija.

DDR:n kurssin jälkeen Liimatainen opiskeli näyttelijäksi 90-luvulla Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitoksella. Hän työskenteli tämän jälkeen useissa kotimaisissa tv-sarjoissa ja teattereissa. Liimataisen näyttelemää Trasselirakastaja-sarjaa kuvattiin Eräjärvellä vuonna 1999.

Vuonna 1999 hän palasi Saksaan opiskelemaan elokuvaohjaajaksi. Saksan kieltä Liimatainen ei tuolloin juuri osannut.

– Kaksi ensimmäistä vuotta menivät aika pimennossa.

Kokonaiskuva kiinnostaa

Liimatainen kertoo vaihtaneensa näyttelemisestä ohjaamiseen, koska näytteleminen alkoi tuntumaan liian kapealta alalta. Kokonaiskuva alkoi kiinnostamaan enemmän.

– Oli sellainen olo, että minulla on muutakin tarjottavaa. Näyttely itsessäänhän on hirveän mielenkiintoista, Liimatainen kertoo.

Hieno tajuamisen hetki tapahtui, kun elokuvasäveltäjä sävelsi musiikkia Liimataisen ohjaamaan elokuvaan. Orkesteri soitti nauhalle sävellystä, ja tällöin Liimataiselta kysyttiin mielipidettä musiikista.

– Se oli huippuhetkiä elämässäni, kun tajusin, missä kaikessa elokuvaohjaaja on mukana tekemässä.

Huonona puolena ohjaamisessa Liimatainen näkee ainoastaan rahan, sillä jos kaupallista tuotantoa ei kiinnosta ohjata, niin rahoitus on hankalampaa. Apurahateatterissa on kova kilpailu, ja tämä tarkoittaa usein pätkätyöläisyyttä, kun apurahan voi saada vain pariksi kuukaudeksi kerrallaan.

Ohjaamisessa Liimataista kiehtoo kokonaiskuvan hallinta. Vielä paremmin kokonaiskuva pysyy käsissä, kun myös käsikirjoittaa itse.

Eräjärvi on tuttu paikka

Valmistuttuaan ohjaajakoulutuksesta vuonna 2006 Liimatainen palasi Suomeen. Sen jälkeen hän on ohjannut teatteria ja erilaisia elokuvaprojekteja. Ylelle Liimataisen ohjaama Alavilla mailla hallanvaara -televisiosarja kuvattiin myös osaksi Eräjärvellä.

Liimatainen ei muista paljoa hektisestä työarjesta Eräjärvellä, mutta hän kertoo muistelevansa lämmöllä paikallisten avustajien ystävällisyyttä, joka toi kuvauksiin leppoisan tunnelman.

Helsingin KokoTeatteriin Liimatainen ohjasi ja käsikirjoitti näytelmän Jos minä puhuisin sinulle, jossa näytteli myös Eriikka Magnusson, joka on ohjannut Rönnin kesäteatterissa tänä kesänä pyörivän Kätkäläisen. Magnusson on myös Liimataisen entinen opettaja näyttelijäntyön laitokselta.

Liimatainen kertoo, että hän on monesti käsikirjoittanut myös ohjaamiaan elokuvia.

– Siinä on se etu, että jos huomaa, ettei jokin toimi ohjatessa, niin voi laittaa punakynän viuhumaan. Ei tarvitse kysyä lupaa keneltäkään, Liimatainen naurahtaa.

Työläisperheestä tuleva ohjaaja kirjoittaa tästä ajasta ja siitä, mikä on hänen mielestään tärkeää. Klassikot ja teatteri ei kuulunut kovinkaan vahvasti Liimataisen nuoruuteen.

– Jo Nätyssä (näyttelijäntyön laitoksella) kaikki Shakespeare-jutut ottivat koville, hän kertoo.

Vapaa-ajallaan Liimatainen tapaa perhettä ja ystäviään ja lukee paljon kirjoja. Yhteiskuntaan, politiikkaan ja historiaan liittyvät teokset ja romaanit maistuvat parhaiten.

Kampuksella majoittumisen jälkeen Liimatainen rientää Lapuan taiteilijaresidenssiin jatkamaan näytelmän kirjoittamista.

Leave a Comment