Naisella pitää olla koulutus ja ammatti – koulutuskulttuurin siirtymä kantanut yli sukupolvien

Professori Laura Kolbe tunnusti nauttivansa seisaallaan esiintymisestä pitkän etäopetusjakson päälle, mutta pieni istahduskin toi muistoja mieleen. Mitä saa tehdä ja mitä ei? Kuva: Anne Kotipuro

–  Me kannamme äidiltä tyttärelle perintöä, että naisella pitää olla koulutus ja ammatti, koska ukot kaatuu sodassa, kuolee juoppouteen tai häipyy muuten vaan!

Tästä YK:n apulaispääsihteeriksi nousseen Helvi Sipilän sitaatista lähti Euroopan historian professori Laura Kolbe Helsingin yliopistosta aikamatkalle arjen naisten historiaan Kampuksen naisseminaarin alkajaisiksi.

Suomalaisen naisen mallia hän löysi myös Sally Salmisen Katriinan päähenkilön kuvauksesta, ennen kaikkea työnteon eetoksesta.

Kolben esityksessä vahvana punaisena lankana kulki luokkaretkitematiikka, sillä kouluttautumisen kautta tapahtuva sosiaalisen aseman nousu näyttäytyy edelleen vahvana suomalaisen naisen tarinassa. Lähtemisen metafora yhdistää hänestä sekä maaseudun että kaupungin naisia: koulutuspolku on johtanut kohti parempaa elämää usein vaatimattomista oloista.

Kolbe nosti esiin virstanpylväitä tältä taipaleelta: ensimmäinen nainen teki sitä ja ensimmäinen nainen tätä.

Hänen avainsanojaan olivat järjestäytyminen sekä naisten laajenevat oikeudet yhteiskunnallisessa toiminnassa, ajatus naisista yhteiskunnan täysivaltaisina jäseninä.

”Tuoltahan me lähdettiin!”

Kolbe muistelee, miten Lontoon merimieskirkon tilaisuuteen pyydettiin valokuvia osallistujien lähtökohdista, ja mitä saatiinkaan? Iso kasa Kodak-kameroilla otettuja kuvia mummonmökistä jossain syrjäisellä maaseudulla: ulkomaille piikomaan lähtö, kouluttautuminen, avioliittto ja nousu paikalliseen keskiluokkaan sekä kaksikieliset lapset toistuivat näissä tarinoissa.

Osa arjen naisten tarinaa on Kolbelle myös naiset tekniikassa ja yhtä lailla designissa.: ”tasavallan tasa-arvoinen tyyli”.

– Jokainen sukupoli rakentaa oman Armi Ratia -myyttinsä, hän luonnehti.

Lopuksi hän vielä palasi ajatukseen, että naisella pitää olla koulutus ja oma ammatti. Keskeistä tässä esityksessä ja sitä seuranneessa keskustelussa oli kunnioitus sivistystä ja erityisesti naissivistystä kohtaan.

Suhtautuminen luokkaretkitematiikkaan ja luokista puhumiseen on ollut hyvin vaihtelevaa, mutta toisaalta Kolbea kiitettiin sen näkyväksi tekemisestä.

Hän itse tunnusti olevansa erillisten tyttö- ja poikakoulujen vankkumaton kannattaja, mikä osaltaan juontaa juurensa omista Tyttönorssi-kokemuksista. Koulun hengessä oli hänestä jotakin emansipatorista, joka on kantanut pitkälle.

Tästä puheenvuorosta pyörähti liikkeelle monipuolinen seminaari, jonka alustajat tarkastelivat naisten historiaa laajasti ja hyvin eri näkökulmista. Se olisi ansainnut laajemmankin kuulijakunnan.

Laura Kobe kertasi alustuksessaan myös naisten oikeuksien laajenemisen tärkeät vuosiluvut. Kaikki ne ovat vaatineet omat esitaistelijansa, jotka eivät ole tyytyneet vallitsevaan olotilaan. Kuva: Anne Kotipuro

Leave a Comment