Haapa on on poppelisukuun kuuluva puu, joka versoaa helposti ja levitessään aiheuttaa päänvaivaa metsänomistajille. Mika Karhun talousmetsässä Lyytikkälässä Orivedellä on satoja haapoja, joista on päätetty päästä eroon kaulaamalla.
Käyn Mika Karhun siskon Tarja Pataman ja Väinö Leppäsen kanssa metsässä katsomassa tilannetta ja sitä, miten haavoista päästään eroon kaulaamalla. Vaikka metsä on virallisesti Mika Karhun, Patama ja Leppänen auttavat metsänhoidon kanssa aktiivisesti.
Ensin on syytä kertoa, miksi haavoista halutaan päästä eroon. Haapa on melko arvoton puu. Haavasta saa mukaan 8-10 euroa kuutiolta, kun taas esimerkiksi koivusta ja männystä saa 40-80 euroa kuutiolta. Myös haapojen ostajat ovat Leppäsen mukaan Suomessa harvassa.
Lisäksi se vie paljon elintilaa ja ravinteilta muilta, hyödyllisemmiltä puulajeilta.
– Haapa vaatii ja ottaa tilaa ja energiaa muiden puiden kasvulta. Sen tilalle saadaan hyödyllisempää puuta. Siksi niitä kaulataan, kertoo Leppänen.
Kaulaaminen tehtävä 2-3 vuotta ennen kaatoa
Mitä sitten itse kaulaaminen on?
Kaulaamisessa poistetaan haavan kuori 10-30 sentin suuruiselta alueelta puun juuresta. Patama kertoo, että kuori lähtee keväällä tai alkukesästä parhaiten. Syksyllä lehtivihreän meneminen haavan juuristoon seuraavan vuoden kasvuravinteeksi estyy, sillä ravinteet kulkevat kuoren alla.
Haavan juurista kasvavat taimet eivät saa enää ravintoa ja ne kuolevat. Puiden lehtiin ravinteet eivät enää pääse, ja kahdessa tai kolmessa vuodessa haavan pitäisi olla kuivunut.
Tällöin puu on valmis kaadettavaksi.
Ensimmäinen haapa näkyy jo metsän reunassa. Puu on valmisteltu kaulaamista varten siten, että moottorisahalla rajat haavan kuoren irrottamiselle valmiiksi. Rajat voi tehdä myös kirveellä, mutta se on työläämpää.
Itse kaulaaminen tehdään kirveellä tai petkeleellä. Leppänen näyttää mallia. Petkele heilahtaa helpon näköisesti moottorisahalla tehdyn loven alle ja kaarna alkaa irrota. Pian koko kuori on lähtenyt puun tyvestä.
Kaulaaminen käy työstä
Pääsen itsekin koittamaan kaulaamista petkeleen kanssa. Aluksi on hankala saada välinettä kaarnan alle sopivaan väliin, mutta kun oikea kohta ja työasento löytyy, niin homma alkaa sujua.
Kaulaaminen onnistuu, eikä hengästyttänyt paljoa. Voin kuitenkin kuvitella, miten raskasta on kaulata päivän aikana kymmeniä tai satoja haapoja.
– Kaulaaminen on siinä mielessä ympäristöystävällisempää, koska jotkut myrkyttävät haapoja. Jos metsässä on paljon haapoja niin on myös luonnossa paljon myrkkyjä sen jälkeen, Leppänen kertoo.
Jos haavan vain kaataa ilman kaulaamista, niin juurista kasvava taimikko kasvaa hyvin nopeasti.
– Juurista lähtee versoamaan monen kymmenen neliön alueella vesoja, ja niitä saa monta vuotta kaadella pois, Patama kertoo.
Yleinen ongelma sekametsissä
Haapa on nopeakasvuinen puu, ja se kasvaa 30-40 vuodessa kaatomittaan. Haavat ovat päässet Karhun metsässä paikoittain leviämään, ja nyt niitä on metsässä runsaasti. Hommaa siis riittää.
– Sekametsissä on usein tätä ongelmaa, Patama kertoo.
Kokoa Karhun metsällä on muutama kymmenen hehtaaria. Metsässä on elämää, sillä matkatessamme syvemmälle metsään löydämme hirven papanoita ja karhun raateleman puun. Lisäksi suden jälkiäkin on metsästä löytynyt. Hirvet tykkäävät Pataman mukaan syödä haavan taimia.
Syvemmälle metsään mentäessä kaulattuja haapoja löytyy lisää, ja tällä kertaa sankoin joukoin. Pisimpään kaulattuna olleiden haapojen kaulatut osat ovat tummuneet.
Metsän virallisena omistajana nyt 5 vuotta toiminut Mika Karhu kertoo myöhemmin, että haapojen kaulaaminen oli viisas ratkaisu.
– Kyllä se alituottoiseksi tekee metsän kasvun, kun se häiritsee ja ottaa niin paljon ravinteita, hän toteaa.
