Oli varmaan kesä 1959. Olin 3-vuotias, ja kun setäni ja tädit kävivät koulua, niin minäkin innostuin lukemaan Aapista, joka oli Aarnen vanha ja hän oli anatnut sen minulle, Tarja-serkun aapinen oli minun tätini Marjan vanha. Olin kuullut, että sitten aapiskukko yöllä munii aapisen väliin,Enhän minä lukea osannut, mutta luin kuitenkin ahkeran näköisesti.
Aapinen laitettiin yöksi astiankuivauskaapin päälle ja toden totta: aamulla aapiskukko oli muninut kirjan väliin appelsiinin, jossa vielä luki nimeni kuivamustekynällä tekstattuna. Vaikken lukea osannut, muistan miltä teksti näytti.
Nuorempi siskoni Kirsti tuli kanssa siihen ja alkoi myös mankua appelsiinia. Isä heltyi heti ja ehdotti, että pankaa tasan, ja kun aapplesiinissä oli teksti, kysyn äidiltä että mitä siinä lukee. Äiti sanoi: että pankaa tasan, ja niinhän se pantiin. Minua kyllä jurppi, että piti siskolle puolet antaa, vaikka tämä ei ollut lukenut yhtään, mutta tasa- arvo oli voimaa jo silloin.
Aapiskukko oli muninut serkullekin
Asuimme Tilsan pihatalossa. Samassa rakennuksessa oli asuntomme lisäksi Värkkihuone, Halkohuone ja kellari. Lähdin kertomaan aapiskukon munimisesta ikäiselleni Tarja-serkulle, jonka koti oli päärakennuksen eli mummulan yläkerrassa. Tarjakin oli lukenut aapista, ja aapiskukko oli muninut hänellekin. Oli lämmin kesäpäivä, ja meilla kummallakin oli yllämme vain alushousut. Tarja alkoi etsimään housuistaan aapiskukon munimia karkkeja. Kun ei taskuja ollut, hän oli pudottanut ne housuihinsa, ja siinä mummulan rappusilla hän ne etsi ja jakoi niin kuin kunnon serkku tekee, toisen minun kanssani,. Ne olivat soikionmuotoisia, punavalkoisia ja sokeripäällysteisiä. Muistan vieläkin, kuinka lämmin karamelli oli, kun laitoin sen suuhuni. Käärepaperia niissä ei ollut. Sitten lähdimme puutarhaan marjoja syömään ja tarinoimaan.
Lauantait olivat aivan erityisiä
Launantait olivat siihen aikaan erityisiä tunnelmaltaan, sillä isä ja Jouko eivät lähteneet kuorma-autoillaan ajoon, vaan huolsivat autoja pihassa. Minä pyörin mukana – ja tiellä tietysti – ja työkaluja kuljettamassa milloin minnekin. Mummu lähti jo hyvissä ajoin lämmittämään rantasaunaa, joka oli Savonjoen rannalla noin sata metriä pihasta rantaan. Mummu meni Jaguar-polkupyörällään, jossa oli värikkäät suojaverkot takapyörän sivuilla estämässä hameen joutumista pinnojenväliin. Lapset eivät saaaneet pyörään koskea.
Pihassa asui lauantaipäivän tunnelma, ja aikanaan mummu tuli komentamaan saunaan. Ensiksi meni se perhe, jolla oli pienimmät lapset, eli sillä kertaa Joukon perhe vintistä ensin, sitten me Antin perhe, sitten tytöt ja lopuksi mummu ja vaari ja Aarne,
Meitä lapsiperheitä nuorin setämme, silloin 10 vuoden ikäinen Aarne lähti kyytimään henkilöautolla saunaan.
Sauna oli savusauna, jossa oli myös muuripata ja siinä hormi katolle, mutta suuri kiuas lämpeni savut sisään.
Sauna tuoksui hyvältä ja siinä oli kipakat löylyt, ihan toista kuin navetan yhteydessä olevassa yläsaunassa, joka oli normaali kertalämmitteinen. Vaikka rantasauna oli savusauna, siitä ei tarttunut yhtään nokea seinistä, vaikka ne olivat pikimustat. Olikohan syynä se, että seinät oli paneloitu.
Saunotetut laspet kuljetettiin autolla mummun kuivatettavaksi
Aarne innokaana automiehenä kävi myös hakemassa autolla saunotetut lapset, ja mummu oli vastaanottamassa. Hän kuivasi meidät ja näytti, miten karhu kävelee sammalikossa ja laittoi nuorimmisen nukkumaan. Samalla hän lauloi: ”En somempaa oo nähnyt milloinkaan”. Minun kaaliini ei uponnut, mistä laulussa puhuttiin.
Mummu laittoi kahvinkeiton alulle saunasta käveleville vanhemmillemme ja meidät nukkumaan, kun oli ensin kertonut tarinoita vanhoista ajoista, esimerkiksi Keikyän Hyssynmyllyn kummituksesta. Vanhemman tulivat saunasta kävellen ja istuivat keittiössä saunakahvilla ja juttelivat.
Siihen nukahdin, ja pyhäaamuna isä ja Jouko lähtivät kyytimään hevosmiehiä raveihin, ja tulivat taas illalla pihaan.
Oli mukava katsoa kun autot kääntyivät peräkkäin autotallilta pihatielle. Arvuuttelin, ajaako isä autonsa navetan vai värkkihuoneen eteen.
Tuomo Alanen
Jämsä
