Erityisesti pääkaupunkiseutu tuntuu haluavan tuulivoimalla tuotettua sähköä.
Olen ymmärtänyt, että seudun asukkaiden mielestä tuulivoimalat ovat häiritseviä, meluavia ja rumia. Kätevä keino ongelman ratkaisuun on rakentaa tuulivoimalat maakuntiin ja hakata muutama tuhat hehtaaria metsää siirtolinjoja varten. Maakunnan asukkaita nämä tuulimyllyt eivät kuulemma häiritse.
Minusta tämä haiskahtaa vanhalta siirtomaapolitiikalta. Löytyypä tosin Orivedeltäkin näitä ideologeja, jotka väittävät suunniteltuja myllyjä harmittomiksi, äänettömiksi, kauniiksi ja maailman pelastajiksi.
Tuntuu siltä, että mitä kauempana oma asuinpaikka on suunnitellusta voimala-alueesta, sitä innokkaammin kannatetaan tätä ”uusiutuvaa energiaa”. Eikö olisi tasa-arvon kannalta oikein saada asutuksen ja tuulivoimaloiden välille suojaetäisyys, joka kohtelisi kaikkia kaupunkimme asukkaita samalla tavalla.
Tuulivoimateollisuus vastustaa suoja-etäisyyttä kiihkeästi väittäen, että kaavaratkaisut pitää tehdä tapauskohtaisesti.
Alle kymmenen voimalan keskittymä ei voimassa olevan lain, tai pikemminkin laittomuuden mukaan, vaadi ympäristöselvitysten mukaista käsittelyä. Suurten 300-metristen voimaloiden rakentaminen on jo yksittäinkin kannattavaa.
Erilaiset konsultti- ja tutkimuslaitokset suoltavat tutkimuksia ja mallinnoksia, jotka todistavat myllyjen saasteettomuutta, terveellisyyttä ja hiljaisuutta. Olen ymmärtänyt, että nämä tutkielmat tehdään yleensä käyttäen voimaloiden puolta pienempiä korkeuksia ja tehoja.
Rakennusvaiheessa koko ja teho viranomaispäätöksellä hupsista yhtäkkiä tuplaantuu. Kyseessä on kuulemma vähäinen ja epäoleellinen muutos.
Tulee mieleeni viime vuosituhannen puolella tehdyt tutkimukset, joissa tupakkateollisuus kiistatta todisti, ettei tupakalla ja keuhkosyövällä ole minkäänlaista yhteyttä. Nämä tuulivoimakaavoitusta edistävät tutkimukset on ymmärrykseni mukaan tehty laitosten ja yritysten toimesta, jotka ovat kiinteässä yhteydessä tuulivoimateollisuuteen ja jotka itse hyötyvät rakentamisesta.
Lukuisat kunnat ovat toimivaltansa puitteissa määritelleet suojaetäisyyden voimaloiden ja asutuksen välille. Ilmajoella ja viimeksi Akaassa kaadettiin tuulivoimakaava. Ilmajokiset olivat siinä ”onnellisessa asemassa”, että asukkailla oli jo kokemusta alueelle rakennetuista voimaloista ja pystyivät havaitsemaan tutkimusten ja todellisuuden välisen eron.
En todellakaan näe, millaista lisäarvoa keskustan tuntumaan rakennettavat tuulivoimalat toisivat paikkakunnalle. Lisäisivätkö ne paikkakunnan houkuttelevuutta?
Orivesi on kaavoittanut tilavia ja viihtyisiä tontteja ja koronaepidemia sekä etätyöt ovat lisänneet asuntojen ja mökkitonttien kysyntää. Edellisen vuoden aikana kauppojen määrä on lisääntynyt neljänneksen.
Tuulivoimaloiden läheisyys romahduttaisi myllyjen läheisyydessä olevien asuntojen hinnat. En ymmärrä, mikä antaa jollekin poliitikolle tai päättäjälle tällaisen jumalaisen oikeuden tuhota jonkun asukasryhmän elämäntyö ja ympäristö.
Minusta tällainen ideologia on mitä suurinta itsekkyyttä ja vastuuttomuutta kanssaihmisiä kohtaan.
Kullervo Erkkilä
kuntavaaliehdokas
Kokoomus (sit.)
