Eräjärven puinen ristikirkko on palvellut seurakuntalaisia jo 150 vuotta. Juhlajumalanpalvelus pidetään 25. päivänä tätä kuuta. Saman päivän iltana on kirkkokonsertti, jonka ohjelmasta vastaa Oriveden seurakuntakuoro. Tämän kuun 24.–25. päivänä on Eräjärven seurakunnassa myös piispantarkastus, joten juhlallisuudet liittyvät toisiinsa.
Kirkon edeltäjiä voidaan seurata aina 1600-luvun lopulta alkaen. Silloin Eräjärvi oli vielä kiinteässä yhteydessä emäseurakuntaansa Oriveteen. Oma saarnahuone saatiin kuitenkin jo v. 1687. Täällä kävivät emäseurakunnan papit aika ajoin pitämässä jumalanpalveluksia. Oma pappi seurakuntaan määrättiinvuonna 1742. Nyt kävi myös paremman saarnapaikan tarve kipeämmäksi. Ensimmäinen varsinainen kirkkorakennus saatiin jo pari vuotta myöhemmin. Vähän tämän jälkeen, vuonna 1785, muuttui Eräjärvi kappeliseurakunnaksi.
Silloinen kirkko oli kuitenkin suhteellisen pieni. Se tuli seurakuntalaisten lisääntyessä ahtaaksi ja rappeutui vähitellen. Uuden kirkon rakentaminen oli pian ajankohtaista. Asia oli kirkon johtomiesten kokouksissa useita kertoja esillä. Vuonna 1805 katsoi tuomiokapitulikin aiheelliseksi muistuttaa seurakuntalaisia uuden kirkkorakennuksen välttämättömyydestä. Vaikeuksia oli paljon; Suomen sota ja ennen kaikkea varojen puute hidastuttivat rakennustoimiin ryhtymistä.
Vasta vuonna 1819 aloitettiin nykyisen kirkon rakentaminen. Rakennusmestarina toimi Matti Åkergren Ruovedeltä. Parin vuoden kuluttua, vuonna 1821, kirkko valmistui ja vihittiin tarkoitukseensa. Alkuaan kirkko maalattiin vesimaalilla punaiseksi. Vuonna 1850 se vuorattiin ja paanukatto uusittiin. Punaiseksi kirkko maalattiin taas kuusi vuotta myöhemmin. Keltaisen öljyväripinnan kirkko sai ensi kerran aivan vuosisadan lopulla. Sisätiloja kunnostettiin pariin otteeseen 1870-luvulla. Vuonna 1972 uudistettiin ovet, penkit ja lattia. Kaksi vuotta myöhemmin maalattiin kirkko sisältä.
Keväällä 1913 Eräjärven seurakunta itsenäistyi kappeliseurakunnan muututuua toukokuun 1. päivänä kirkkoherrakunnaksi. Ensimmäisenä kirkkoherrana toimi Kaarle Oskari Laurila. Nykyinen, vuodesta 1966 virassa ollut kirkkoherra Matti Knaapi on seurakunnan viides kirkkoherra.
Kirkkoherra Laurilan aikana, vuonna 1916, tehtiin kirkossa ensimmäinen peruskorjaus arkkitehti Launiksen suunnitelman mukaan. Samaan aikaan saatiin myös urut. Nämä nykyisin 9-äänikertaiset urut on valmistanut Kangasalan Urkutehdas.
Viimeinen korjaus tehtiin vuonna 1960, tällä kertaa arkkitehti Larkaksen mukaan. Seurakunnan taloudenhoitaja Y. V. Kantoniemi kertoi, että suurin osa korjauksiin käytetyistä varoista saatiin Kirkon Keskusrahastosta. Uusi keskikattokruunu hankittiin paperi- ja lumppukeräysvaroin. Mahdollisimman monen keräykseen osallistuminen oli tarpeen. Nykyisin käytössä olevan ehtoolliskaluston on seurakunnalle lahjoittanut eräjärviläinen maanviljelijä Jussi Jokela.
Alttaritaulu hankittiin kirkkoon vuonna 1851. Se oli kuopiolaisen Blomin maalaus ja kaksiosainen: ylempi kuvasi Kristusta ristillä, alempi Herran ehtoollisen asettamista. Taululla ei ollut taiteellista arvoa. Vuoden 1916 korjauksessa se poistettiinkin ja tilalle tuli kipsinen krusifiksi. Viimeisessä korjauksessa tämäkin poistettiin ja siitä lähtien sen tilalla on ollut yksinkertainen puuristi.
Matalahkossa tornissa on kaksi kelloa, jotka ovat vuosilta 1756 ja 1794. Molemmat ovat näin ollen olleet jo edellisessä kirkossa. Kellojen kyljessä on raamatunlauseita ja myös merkinnät kellojen iästä sekä tekijästä. Huomattava on, että raamatunlauseet molemmissa kelloissa on kirjoitettu suomeksi.
Pienemmässä kellossa on lisäksi teksti: ”Tämän Eräjärven kappelin kirkon kellon ostamisessa on itsekukin kappelin asuvaisista voivansa jaellen yksimielisesti ja hyvästä suosiosta niin Talon miehet kuin Torpparit, Sotamiehet, palkolliset että myös itseolevaiset avannet heidän andeliat kaetensa vuonna kuin kirjoitettiin 1794.” Tuskin olisi myöhempiäkään hankintoja pystytty tekemään, elleivät seurakuntalaiset olisi ”avanneet anteliaita käsiänsä”.
Tulipalolta on kirkko säilynyt kokonaan. Varkaita on sitä vastoin vieraillut kirkossa useita kertoja. Jo vanhan kirkon aikoihin anastettiin runsaasti kirkon omaisuutta. Suuri menetys oli, kun ehtoolliskalusto, alttarivaatteet, morsiussilkki sekä erä rahaa varastettiin kirkosta 1800-luvun alussa. Tämä osaltaan hidasti uuden kirkon rakennustoimien alullepääsyä. Viime vuonna varkaiden saaliiksi joutui kirkkoviinit ja muutamia pikkuliinoja. Lisäksi oli rikottu sakastin ikkunoita. Niin ikään olivat varkaat murtaneet sakastin kaappien ovet etsiessään anastamisen arvoista.
Nykyisellään kirkko on koruton. Rauhalliset, suoraviivaiset talonpoikaistyylille ominaiset muodot pääsevätkin parhaiten oikeuksiinsa hillityissä väreissä. Viimeisessä korjauksessa kirkon yksinkertaiset piirteet entisestään korostuivat.
Paula Karmala
Juttu on julkaistu Oriveden Sanomissa 15.4.1971. Se julkaistaan uudestaan juuri sellaisena kuin se on 50 vuotta sitten lehdessä ollut.
