Lottajärjestön perustamisesta on kulunut 100 vuotta.
Vuosien aikana maailman suurimmasta naisten vapaaehtoisesta maanpuolustusjärjestöstä kasvoi yhteiskunnallinen vaikuttaja ja se työ Lotta Svärd Säätiön mukaan näkyy edelleen.
Lotta Svärd Säätiön mukaan kenttäsairaalat, kanttiinit ja lotat soppatykin ääressä ovat asioita, jotka ensimmäisenä yhdistetään lottiin. Sen sijaan lottajärjestön rauhanaikainen työ ennen sotaa sekä jälleenrakennuksen aikana on jäänyt vähemmälle huomiolle.
Tänä vuonna vietetään Lotta Svärd -juhlavuotta teemalla ”100 vuotta yhteiskuntavastuuta”. Vuoden suojelijana on tasavallan presidentin puoliso rouva Jenni Haukio.
Juhlavuoden kunniaksi on perustettu myös Lotta Svärd 100 -juhlasivusto. Lottagalleriassa esitellään Lottajärjestön jäseniä. Lottaa voi etsiä hakutoiminnalla ja puuttuvien lottien esittelytekstejä voi myös lähettää Lottamuseolle.
Ennen julkaisemattomia lottakuvia säätiö puolestaan julkaisee virallisessa Instagram-tilillään.
Vuonna 1921–44 toimineessa järjestössä oli jäseniä enimmillään jopa 240 000, joista 50 000 oli 8–16-vuotiaita pikkulottia. Väkilukuun suhteutettuna se oli maailman suurin vapaaehtoinen ja aseeton maanpuolustusjärjestö.
Monen järjestön ja yhdistyksen tavoin myös lottajärjestö määrättiin lakkautettavaksi Moskovan välirauhassa 1944.
Lotat ennakoivat tämän ja perustivat Suomen Naisten Huoltosäätiön sekä Työmaahuolto ry:n turvaamaan avustus- ja huoltotyötä. Vuodesta 2004 Huoltosäätiön nimi on ollut Lotta Svärd Säätiö.
Lotat osa Suomen puolustusta
Lottajärjestön juuret juontavat suojeluskunnan naisosastoihin. Suojeluskunta (1918–44) oli vapaaehtoinen maanpuolustusjärjestö. Varsinaisen päivänvalon Lotta Svärd -järjestö sai maaliskuussa 1921. Nimi tuli Vänrikki Stoolin tarinoiden Lotta Svärd -runosta, jossa vaimo seuraa miestään 1800-luvulla Suomen sotaan.
Järjestön toiminnan lähtökohtana oli suojeluskuntien kaikenlainen avustaminen. Kun vuoden 1927 maanpuolustuslaki sekä vuoden 1932 asevelvollisuuslaki määrittivät suojeluskuntajärjestön osaksi Suomen sotavoimia, Lotta Svärdistä tuli osa liikekannallepanojärjestelmää.
Kun alussa lottien määrä oli satoja, talvisodan myötä se oli noussut 70 000:een. Jatkosodan aikana komennuksilla oli jo 90 000–95 000 lottaa.
Komennuksella olevien lottien lisäksi kotirintamalla työskenteli yli 150 000 lottaa, joista pikkulottia oli 50 000.
Ravisteli aikansa naiskuvaa
Kun järjestö perustettiin, se ravisteli aikansa naiskuvaa. Naiset ottivat aktiivisen roolin maanpuolustuksessa. Eri puolilta Suomea tehtäviinsä määrätyt lotat sovittivat toimintansa tehokkaasti yhteen kriisitilanteessa.
– Tämä oli mahdollista siksi, että lotat kouluttivat jäsenistöään suunnitelmallisesti ja laajasti, mikä kaikkiaan edisti naisten etenemistä suomalaisessa yhteiskunnassa. Monelle lottien kurssit olivat ainoa ammatillinen koulutus, mikä avasi mahdollisuuksia edetä elämässä, toiminnanjohtaja Anne Nurminen Lotta Svärd Säätiöstä toteaa.
– Lotat myös järjestivät naisille johtajakoulutusta, ensimmäisten joukossa Suomessa, Nurminen jatkaa.
Sodan jälkeen herkkä aihe
Lotta Svärd -järjestön lakkauttaminen marraskuussa 1944 oli suuri järkytys. Moni koki lottatyön olleen isänmaallinen teko ja velvollisuus. Suremiseen ei kuitenkaan jäänyt aikaa.
– Sodan päätyttyä lähes 400 000 ihmistä oli menettänyt kotinsa. Heitä oli autettava aloittamaan elämä uusilla asuinsijoillaan. Moni koki juurettomuutta ja suurta koti-ikävää, Nurminen kertoo.
– On aika pysäyttävää ajatella, miltä tuntuisi jättää taakseen koti ja aivan koko elämä lyhyellä, jopa minuuttien varoitusajalla. Lähteä kohti tuntematonta ilman mitään tietoa kodista tai toimeentulosta.
Sodan jälkeen Lotta Svärd oli poliittisesti herkkä aihe. Järjestöstä myös esitettiin loukkaavia tulkintoja.
Vaikeista ajoista huolimatta lotat tarjosivat asuntoja, työpaikkoja ja koulutusta rintamalta palaaville lotille Suomen Naisten Huoltosäätiön alla. Myöhemmin toiminta muuttui lottien kuntouttamiseksi ja avustamiseksi.
Monelle lotan omaiselle on ollut yllätys, että äiti, täti tai muu lähiomainen on palvellut lottajärjestössä.
– Asia on paljastunut vintille piilotetusta lottapuvusta, komennusrepusta tai lottajärjestön jäsenkirjasta.
Nurminen huomauttaa, että kun järjestö lakkautettiin, lotista ei ollut soveliasta puhua lähes viiteenkymmeneen vuoteen. Lottatyön arvostus kuitenkin lisääntyi 1990-luvulta alkaen.
Erityisen tärkeä oli vuosi 1991, jolloin ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1944 Suomen valtiovalta esitti kiitoksensa lottien työstä Suomelle.
Uranuurtavaa liiketoimintaa
Ennen talvisodan syttymistä lottien kanttiinitoiminnalla varustettiin muun muassa seitsemän kenttäsairaalaa. Liiketoiminnan tuottoja käytettiin myös rintamajoukkojen ja kaatuneiden omaisten tukemiseen.
– Lotat olivat kovia liikenaisia. Joukossa oli monenlaisia yrityksiä. Kioskeja, kahviloita, ravintoloita, kukkakauppoja, seppelesitomoja ja myöhemmin muun muassa huoltoasemia, leipomoita, kampaamoja, myös elokuvateattereita, Nurminen luettelee.
Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että lotat ovat työmaaruokailun uranuurtajia. Lottien perustama Työmaahuolto Oy tunnetaan nykyisin nimellä Fazer Amica.
– Lapin jälleenrakennustyömaiden kanttiinit olivat alku laskettelukeskusten ravintolatoiminnalle. Eikä sovi unohtaa ruokaympyrää, jonka lotat toivat tuliaisina Pohjois-Amerikan opintomatkalta, Nurminen kertoo.
Säätiö jatkaa työtä
Suomen Naisten Huoltosäätiön nimi muuttui Lotta Svärd Säätiöksi vuonna 2004.
– Säätiön prioriteettina on lottien ja pikkulottien toimintakykyä ylläpitävä kuntoutus ja avustus. Sen lisäksi tehtävämme on sodan tai muun kriisin johdosta kärsimään joutuneiden Suomen kansalaisten avustaminen, naisten kouluttaminen kriisien varalle sekä lottaperinteen ja museotoiminnan ylläpitäminen. Lotat ovat määrittäneet tehtävämme, Nurminen toteaa.
Asiakasrekisterissä lottia ja pikkulottia on noin 6 500, joista varsinaisia lottia noin 1 500 ja loput pikkulottia. Lottien keski-ikä on noin 97 vuotta. Luvut perustuvat säätiön rekisterissä olevien avustettavien ja kuntoutettavien lottien määrään.
Artikkeli perustuu Lotta Svärd Säätiön tiedotteeseen.
