– Tyttäret eivät olisi antaneet minun itseni tehdä mitään, mutta salaa tytöiltä leivoin näitä pikkuleipiä. Kaikkiin juhliini olen itse pikkuleivät tehnyt, tuhansia niitä on varmaan syntynyt, kertoi ennen juhlapäivää tänään sunnuntaina 103 vuoden ikään ehtivä Helvi Helander.
Mansikkahillolla täytetyt ja sokerikuorrutetut herkkupikkuleivät olivat hänen suosikkinsa jo silloin, kun hän Lempäälässä tuurasi seurakunnan emännän kesälomaa. Hellan vieressä istuen ne vieläkin syntyivät.
– Eikä siitä ole kauankaan, kun vielä leivoin sämpylöitä pojalleni. Isolla lusikalla taikinaa oli helppo nostella pellille. Hän tulee joka perjantai Kangasalta hoitamaan kauppa-asiani. Jalat ovat nykyään niin hempulat, etteivät pidä pystyssä, mutta onneksi pää sentään pelaa, Helvi Helander, Oriveden vanhin, iloitsee.
Itse paistetut kuhafileet maistuvat vaihteluksi
Kotona rivitaloasunnossaan hän liikkuu ketterästi rollaattorilla. Pääasiassa Helvi Helander tilaa ruokansa Vallesmannista kotiovelle tuotuna, mutta paistaa välillä itse vaikkapa tuoreita kuhafileitä, sillä poika on innokas kalastamaan.
– Kahdesti päivässä käy hoitaja, ihania ihmisiä kaikki, ja ruoantuojakin aina muutaman sanan vaihtaa. Eipä käy aika pitkäksi!
Aikaisemmin hän oli kova askartelemaan, ja pitää erityisesti oljesta materiaalina. Eläkevuosinaan hän teki ahkerasti käsitöitä niin seurakunnan käsityöpiirissä kuin Lähimmäisen kamarin hyväksi. Vielä satavuotiaana Helander taitteli kirjojen lehtiä enkeleiksi.
Nivelrikko on vähentänyt askartelua, mutta erityisesti kryptoja hän täyttelee yhä mielellään. Sanaristikoiden huono puoli on hänestä se, kun vinkkien kohteet ovat niin nuoria, ettei Helander ole heistä kuullutkaan!
Ahkerat kädet ruokkivat kolme lasta
Helvi Helander oli kolmen lapsen kotiäiti ilman omaa ammattia Kiikassa jäädessään leskeksi vuonna 1952, kun mies kuoli tapaturmaisesti junan alle. Ahkera käsipari kuitenkin oli, ja hän oli saanut modistisisareltaan alkeisopit hattujen tekoon. Helander muutti lapsineen Lempäälään, missä piti hattukauppaa 16 vuotta, ja teki vielä yhtä pitkän uran sisarensa perustamassa hattuliikkeessä Orivedellä.
Orivedelle hän siirtyi Rauha-siskonsa houkuttelemana, mutta asetti ehdoksi, että asemanseudulla toiminut liike on siirrettävä keskustaan. Tämä onnistuikin, vaikka Markanpesän rakennustöiden ajaksi jouduttiin muuttamaan väliaikaisesti Koulutielle.
– Kun mieheni kuoli, en alkanut sitä asiaa raahaamaan perässäni. Lapset ja myöhemmin työ täyttivät elämäni. Ei ollut muuta huolta kuin että ei tarvitsisi koskaan laittaa heitä nälkäisinä nukkumaan – eikä ole tarvinnut.
Hattuliike Helmie piti modistit kiireisinä
Hattuliike Helmie oli Helanderin ja hänen sisarensa yhteinen työpaikka 16 vuotta, ja he pitivät sitä siihen asti, kun nuorempi sisko Helvikin saavutti eläkeiän. Siinä kohtaa, maaliskuussa 1983 liike myytiin.
– Alkuun hatut tekivät hyvinkin kauppansa, mutta sitten alkoivat pipot tulla käyttöön, eivätkä hatut enää oikein tämän päivän urheilullisiin vaatteisiin sopisikaan. Hyvään aikaan lopetimme, nyt ei sillä eläisi ollenkaan! Meillä oli hattuja niin naisille, miehille kuin lapsillekin, ja tilaustöitä riitti, joten iso osa myytävistä ostettiin valmiina. Puuhkia tehtiin paljon ja takinhelmoihin laitettiin turkista, hän muistelee.
– Harva tietää, miten monipuolinen ala hatunteko on. Mutta kun alkeisopit on saanut, ei sitä pysty pitemmälle toinen opettamaan, vaan täytyy itse kehittyä. Se oli jatkuvaa oppimista, kun muoti muuttui. Esimerkiksi koristelua ei kukaan opeta.
– Hyvin me kuitenkin keskenämme toimeen tulimme. Monesti sattui niin, että toinen vastasi: mitä sinä sitä nyt ajattelit, kun juuri mietin samaa. Sovimme hyvin yhteen, minä kun olin vilkkaampi, Rauha vähän hiljaisempi.
Valoisa ja elämänmyönteinen asenne kantanut pitkälle
Kaupanpidon hän lopetti kertaheitolla. Kysyjiä hatuille olisi yhä riittänyt, mutta Helander päätti, ettei ala syödä jatkajan leipää eikä halua kotonaan elää langanpätkien ja karvojen kanssa, ja vaihtoi puhelinnumeroakin. Tilkku-Liisassa ja Joni-Pukineessa hän kuitenkin teki vielä pieniä tuurauksia.
– Olen optimisten luonne, elämänmyönteinen ja tyytyväinen siihen elämään, minkä olen itselleni luonut, enkä kadehdi ketään, vaikka minkälaisessa palatsissa asuisi, napauttaa Kurussa, Näsijärven rannalla syntynyt Helvi Helander, kun häneltä kysyy pitkän iän salaisuutta.
Äitinsä on hänelle kertonut, että hänen syntyessään sänkykin tärisi tykinpaukkeesta, kun samaan aikaan Tamperetta vallattiin.
– En olisi ikinä uskonut, että vielä tässä maailmanmenoa katselen. Pidän hiljaisuudesta, ei täällä radio tai televisio ole aina päällä!
Tänään nauravainen Helvi Helander viettää syntymäpäiväänsä kolmen lapsensa Marja-Liisan, Tarjan ja Jorman kanssa. Vielä 90-vuotispäiviksi matkustettiin isolla joukolla lapsenlapsia myöten Teneriffalle, nyt otetaan vähän rauhallisemmin.
