Silmukoita jäljentämällä taatusti yksilöllisiä sukkia – käsityöt ovat Sanna Ahlgrenille mummulta ja äidiltä siirtynyt taito, jota hän on kehittänyt nykytekniikalla eteenpäin

Sanna Ahlgren luo kuvioita myös virkaten. Tästä C2C-tekniikalla (kulmasta kulmaan) virkatusta torkkupeitosta piti tulla synttärilahja aviomiehelle, mutta lanka loppui kesken. Ahlgren virkkasi tilalle tauluksi viskipullon etiketin, tietenkin salassa mieheltään. Peittokin valmistui sitten myöhemmin. Kuva: Anne Kotipuro.

– Kun löysin kuvasukat netistä, katsoin ensin ihan suu auki, mitä kaikkea sillä tavalla voi tehdä. Nyt olen niitä monta vuotta itse tehnyt, ja ideoita tulee kaikkialta solkenaan. Kyllä tämän työtavan voi kuka vaan oppia. Parasta siinä on, että sillä tavoin saa luotua jotakin ihan uutta, kannustaa orivesiläinen elämäntapaneuloja Sanna Ahlgren.

Sovitaan heti alussa, että täällä päin kudotaan, kun puikkoja kilkutellaan. Ahlgren on tehnyt käsitöitä nuoresta asti, vain lasten ollessa kovimmassa touhuiässä siihen ei oikein liiennyt aikaa. Vielä vauva-aikanakin hän kutoi heille villaista.

Virkkausluomuksiakin riittää, vaikkapa tämä ankanpoikanen. Ahlgren löytää malleja myös englanninkielisiltä nettisivuilta ja osaa lukea niitä. Kuva: Anne Kotipuro.

– Sitten vaan jotenkin hurahdin. Kutominen alkoi uudestaan tekemällä vanutäytteisiä hedelmiä koristeeksi. Nuo banaanit, päärynät ja mandariinit ovat vieläkin tallessa.

Virkkaamisenkin hän opetteli jossakin välissä ja jäi totaalisesti koukkuun siihenkin. Virkaten syntyi amigurumi-hahmoja ja tölkinklipsuja yhteen liittäen vaikka mitä. Nykyään hän tekee eniten kuviollisia sukkia.

Kalasukkien kuviot on pelkistetty peilikuviksi, toisinaan kuviot ovat identtiset. Kuva: Sanna Ahlgren.

Silmukoiden jäljentäminen kolahti totaalisesti

– Silmukoiden jäljentämisen keksin Sissukat-blogista. Se mahdollistaa useampien värien käytön kuin kirjoneule, kun ei tarvitse kuljettaa lankaa koko ajan eikä tule nurjalle pitkiä lankajuoksuja.

Sanna Ahlgren kaivaa laatikosta valmiita luomuksia, joissa komeilevat niin RyhmäHau-sankarit kuin NinjaGo-hahmotkin. Aikuisten sukkiin hän on toteuttanut esimerkiksi automerkkejä ja urheiluseurojen logoja. Lemmikit ovat monelle mieluisia aiheita.

Kelpaa näissä Team Rynkeby -sukissa pyöräillä Turusta Pariisiin. Kuva: Sanna Ahlgren.

– Ensimmäiset itse suunnittelemani sukat tulivat kaverille, joka osallistui Team Rynkeby -pyöräilyyn, Ahlgren näyttää kännykän ruudulta, sillä kaikki valmiit työt on talletettu kuviin.

Kuvioita näissä sukissa olikin runsaasti: pari polkupyörää, matkan päätepisteet Turku ja Pariisi, pienet liput, sponsorin tunnuslause ja jopa pikkuinen Eiffel-torni.

– Kerran tein 50-vuotislahjasukat, joissa oli saajan nimikirjaimet ja kuviona 50:n nopeusrajoitusmerkit. Oli hauska yllätys, kun sama liikennemerkki löytyi päivänsankarilta peltisenä.

Ihan ensiksi hän teki Motörheadin Lemmy-sukat, joiden aihe löytyi netistä. Ne syntyivät kirjoneuleena kolmella värillä. Yllättäen toisesta puuttuu vieläkin kärki.  Yleensä hän pyrkii tekemään yhdet sukat valmiiksi asti päättelemistä myöten ennen seuraavien aloittamista.

– Ainahan tietenkin on ikuisuustöitä kesken, palapeittoja ja sellaisia, mutta jos on viidetkin sukat kerralla pääteltävänä, siinä on kauhea homma! Ahlgren tunnustaa.

Puhelimeen ladattu ohjelma apuna, ruutuvihkoakin tarvitaan

– Sopivia kuvioita löytyy hirveän paljon valmiina Pinteretistä, mutta osa pitää itse piirtää. Puhelimessa minulla on Pixelator-ohjelma, joka muuttaa valokuvan pikseleiksi, tai sitten teen mallin ihan perinteisesti ruutupaperille piirtämällä ja värittämällä. Kuvio kirjotaan sitten ruutupiirroksen mukaan samalla tavoin kuin ristipistoja tehdessä, mutta tässä yksi ruutu tarkoittaa yhtä oikeaa silmukkaa. Parhaillaan hahmottelen ruutuvihkoon labradorinnoutajaa.

Kuvan on toimittava jo ruutumallissa, sillä purkaminen on työlästä. Sukkia menee paljon kavereille ja lahjaksi, ja kun ei niitä myy, voi käyttää myös tekijänoikeudella suojattuja aiheita kuten Muumeja, joiden kaupallinen käyttö on kiellettyä ja tarkkaan lisensoitua.

– Koska sukassa on kuitenkin kohtuullisen pieni määrä silmukoita eikä kuvan ole tarkoitus jatkua jalkapohjaan asti, on joskus haastavaa saada aihetta mahtumaan siihen tilaan tunnistettavana. Se vaatii tarkkaa miettimistä ja pelkistämistä, Sanna Ahlgren kertoo.

Suurin osa sukista syntyy tutusta Seiskaveikasta, mutta Coca Cola -sukkiin hän joutui etsimään toista lankaa löytääkseen täsmälleen oikean punaisen sävyn. Jottei työ kävisi tylsäksi, hän tekee usein sukkapariin eri kuviot, vaikkapa toisiaan katsovat Muumimamman ja -papan.

– Siinä olen kyllä kehittynyt, että paremmin jo hoksaa, mihin suuntaan kannattaa silmukoita ommella, ja jälkikin paranee tehdessä. Alkuun voi pohjaväri vähän pilkottaa, mutta loppuviimeksi ei sekään niin näy.

Välitöinä Sanna Ahlgren kutoo kuvattomia pitsineulesukkia, esimerkiksi tuttuja ”piirakkasukkia”.

Harrikkakuskin nimikkosukat, omat sukat merkkiuskollisille ja kiroileva siili. Sarjakuvahahmoja Ahlgren on tehnyt paljon. Kuva: Sanna Ahlgren.

Kaikki langanloput kannattaa säästää, 20-senttiselle pätkällekin on käyttöä

Työkseen Ahlgren valmistaa Ruovedellä toimivassa yrityksessä sälekaihtimia ja osaa koko prosessin tehtyään aiemmin samaa työtä 15 vuotta Orivedellä. Käsityötä sekin. Vapaalla kaikki ylimääräinen aika menee kutomiseen, mutta toki hän myös kuntoilee, jumppaa ja liikkuu.

– Olen aika nopea ja pystyn telkkaria katsoessa kutomaan, mutta kuvioiden tekoon on keskityttävä erikseen. Ideoita keksii vaikka mistä. Tuon tuostakin välähtää: tuostakin saisi villasukat! No, sukulaiset ainakin tietävät, mistä saavat lahjaksi, hän hymähtää.

Kuviot on helpompi tehdä siinä vaiheessa, kun sukan kärki on vielä auki, jolloin sinne saa pujotettua kätensä. Kaikki langanloput ja lyhyetkin pätkät pääsevät kuvioissa käyttöön.

Silmukoiden jäljentämiseen hän käyttää mieluiten kaarevaa suutarin neulaa, alussa myös isosilmäistä, pitkää kaihdinneulaa. Parsinneulakin toimii.

Kymmeneen vuoteen mahtuu lukematon määrä sukkapareja, mutta villapuseroonkin hän on viime vuonna samaa tekniikkaa soveltanut. Kuvio voi silloin olla näyttävämpi, esimerkiksi Corvette-aihe on sadan silmukan levyinen. Siinä meni pelkkään kuva-aiheen suunnitteluun neljä päivää työn ohessa. Kesälläkin tulee kudottua.

– On niin hauskaa, mitä kaikkea langalla, puikoilla ja virkkuukoukulla saa aikaan, hän perustelee intohimoaan.

Oriveden vaakuna on siirtynyt perinteisen harmaisiin villasukkiin. Hepat ovat toki kummassakin sukassa kokonaisina. Kuva: Sanna Ahlgren.

Ja kun oikein paljon tekee, välineisiinkin haluaa satasata.

– Hankin juuri uudet, hiilikuituiset puikot. Ne ovat omaa luokkaansa, ammattilaistasoa. Kevyet, lämpimät ja miellyttävät kädessä, silmukatkin luistavat niillä hyvin. Myös laadukkaat bambupukot ovat kivat käytössä, mutta huonot perskaantuvat äkkiä kärjistä.

Innostuitko? Ahlgren suosittelee hakemaan aluksi valmiita aiheita Pinterestistä haulla cross stich (ristipisto) tai Hama Beads (Hama-helmet). Hamahelmillä toteutetuissa aiheissa on vain ongelma, että pisteet ovat siinä limittäin, ei suorissa riveissä.

Ja vaikka aihe olisi valmiina puhelimen kuvassa, hän kuitenkin siirtää sen ensin paperille, koska kuvaa pitää tuijottaa koko ajan, ja puhelimen ruutu pimenee vähän väliä.

Sanna Ahlgrenin jalassa koirasäärystimet ja erilliset pitsisukat, kätevä yhdistelmä käytössä. Sylissä lasten sukat ja merkkitietoisen Vuitton-sukat. Ahlgren kertoo yleensä aloittavansa kuvion teon ääriviivoista ja täyttävänsä sitten väripinnat. Kuvat: Anne Kotipuro.

Leave a Comment