Miljoonat ihmiset harrastavat tänäkin päivänä lentopalloilua kuntoliikuntana ja -urheiluna, ja vaikeata onkin löytää toista yhtä monipuolista ja yhtä vaatimattoman kentän tarvitsevaa palloilupeliä. Siinä on liikuntaa yhtä mittaa, toimintaa koko vartalolle, ja tämä peli kehittää myös ”yläpäätä”. Kun sitten sattuu pääsemään suihkuun tai järveen pelin jälkeen, on nautinto täydellinen.
Luja naisjoukkue
Siellä Leppähampaalla koulun pihalla – ja muissa pihoissa – lentopalloharrastukseni syntyi. Siellä kävimme pienen kyläkunnan tyttöjen ja poikien voimien ensimmäiset ottelut. Samaan aikaan peluutti lehtori Laina Hänninen yhteiskoulussa lentopalloa. Yrittäjänaisten joukkueessa olin sitten pitäjän puulaakisarjassa kunnes Ponnistus otti lentopallon naistenkin ohjelmaan. Neljättä vuotta ollaan sitten otettu sarjoihin osaa, ja mukavalta tuntuu. Ilman äskeistä tappiota Loimaalla saattaisimme kolkutella mestaruussarjan portteja. Teoreettiset mahdollisuudet siihen vieläkin ovat, kertoo Iris Westling Ponnistuksen naislentopalloilijain tuki ja turva, armottoman luja iskijä, yleispelaaja.
– Piirisarjassa on pronssi jo meidän, mukana on näet vain kolme joukkuetta. Emme mahtaneet mitään nimekkäille KaLe:lle ja Weikoille. Suomen sarjassa meidän olisi 3. helmikuuta kukistettava KaLe II suoraan 3-0, jotta pääsisimme Loimaata vastaan uusintaan ja siten mahdollisesti m-sarjan karsintaan. Tiukkaa tekee, mutta luja on meillä usko!
Seurauskollisuutta
Ponnistuksen naisten joukkueessa on 10 uskollista pelaajaa, ja kerrassaan kunnioitettavaa on kun neljä näistä on perheellisiä. Äskeiseen Humppila-otteluunkin tuli Tuula Järviö (s. Alhqvist) Tampereelta saakka, huutosakkina perheen kaksi nuorta lasta. Muun kantajoukon muodostava Alli Tuominen, Aila Laakso ja Leila Kuusisto sekä Ritva Järvi, Arja Kopra, Terttu Uitti, Marjatta Jeskanen ja piirijoukkueessakin nähty Annikki Koskinen. Joukkueen kapteenin tehtävä on uskottu minulle, kertoo Iris, joka niin ikään on piirijoukkueen pelaaja. Ja lahjakas pelaaja onkin.
Kun ”Iipu” pääsee iskemään verkolla palautus- tai syöttöpalloa, tietää se useimmiten tulosta. Mutta tämä on vaatinut kovaa harjoittelua. Hän kiittää Tauno Pihlmania siitä sanoen tämän luoneen joukkueen taidon rungon, josta Matti Kuuppo nyt jatkaa. Niin tarkkaan Pihlman huolehti tyttöjen valmennuksesta, että antoi jokaiselle myös kesäkaudeksi henkilökohtaiset harjoitteluohjelmat. Matti Kuuppo on isällisesti, mutta lujasti nyt johtanut joukkuetta, ja pelaajat luottavat häneen.
Tytöt harrastavat – neitoset laiskottelevat
Sitä myös Iris Westling kummastelee ja pahoittelee, kun Oriveden naiset harrastavat näin vähän liikuntaa. Ihailtavaa on Ponnistuksen nuorten tyttöjen nykyinen yleisurheilu- ja hiihtoharrastus – mutta sitten jo 14–15-vuotiaana se lopahtaa. oinen kunnioitettava piirre on kansanhiihtolatujen veteraaninaisten iso joukko. Sisäkentille ei kuitenkaan tahdo saada naisia. Eik äihmekään, sillä naisvoimistelumme ei yleensä kiinnosta nuoria naisia. He vaativat voimakkaampaa liikuntaa. Palloilu antaa sitä.
Olemme mielestäni edustaneet kunnialla Ponnistusta viime vuosina. Yhteen hiileen me haluamme puhaltaa, sanoo Iris, kutsuen tyttöjä ja naisia lentopalloiluiltoihin keskuskoululle. Jokainen on tervetullut. Opetetaan, ei morkata. Matti Kuuppo ohjaa, ja Ponnistuksen muutkin miespalloilijat ovat oppimestareina. Piirivalmentajakin on saatu aina silloin tällöin.
Juttu on julkaistu Oriveden Sanomissa 28.1.1971. Se julkaistaan uudestaan juuri sellaisena kuin se on 50 vuotta sitten lehdessä ollut.
