Parsiminen ja paikkaus ovat taas in – Auviselta mallia myös tekstiilien tuunaukseen

Ülle Villandi (oik.) pukee mallinukelle vaatteita, joissa on tarkasti hyödynnetty vanhoja miesten kauluspaitoja. Erja Orava (vas.) on opintojensa aikana tehnyt Oriveden taitokeskuksessa harjoittelujaksojaan, ja tämä näyttely on hänelle tutkinnon viimeinen näyttötyö. Kuva: Anne Kotipuro.

Pistääkö isovarvas esiin sukan kärjestä, hiutuiko kantapää olemattomiin? Vai pääsikö koi herkuttelemaan reiän rakkaaseen villapaitaan? Ei huolta, sillä parsien ja paikaten asia on autettu, eikä sukkaa tai neuletta tarvitse heti heittää pois.

Taitojärjestö onkin ekologisuuden hengessä valinnut parsimisen ja paikkaamisen vuoden 2021 käsityötekniikaksi. Sekin on tekniikkalaji, ettei parsitusta kohdasta tule epämääräinen lankamöykky.

Parsimalla korjattua kohtaa ei edes koeteta piilottaa näkymättömiin. Tässäkin pätee vanha sanonta: sitä, mitä ei voi piilottaa, kannattaa korostaa. Siispä valitaan parsimiseen jokin tehosteväri, niin se tekee parsitusta kohdasta lähes taideteoksen.

Mitä ei voi piilottaa, sitä kannattaa korostaa. Vanha viisaus pätee myös parsimisessa, siksi eriväristä lankaa on käytetty harkiten. Kuva: Anne Kotipuro.

Parsimispaja kuuluu Oriveden Taitokeskuksen kevään avauksen, käsityölauantain ohjelmaan. Kädentaitojen ohjauksen artesaaniksi Ikatasta pian valmistuva Erja Orava lupaa näyttää parhaat vaihtoehdot parsintaan, joten kaapista löytynyt risa sukka kannattaa ottaa mukaan harjoituskappaleeksi samalla, kun lähtee Auviselle kurkistamaan, millaisia kursseja keväällä on tulossa. Sekin selviää, millaisia loimia talon kangaspuihin on laitettu ja kenties tulossa kutojia houkuttelemaan.

Tuunausmateriaalia löytää kirppikseltäkin

Auvisen yläkerrassa aukeaa myös Erja Oravan ja hänen virolaisen ystävänsä Ülle Villandin kokoama näyttely ”Parsittua, paikattua ja tuunattua”. Sieltä löytää monenlaista ideaa tekstiilien korjaukseen ja uudelleen käyttöön. Oivallista materiaalia tuunaustöihin tarjoavat myös kirpputorit. Näyttely on Erja Oravan tutkinnon viimeinen näyttötyö.

Himotuunaajat Orva ja Villandi kokosivat näyttelyä jo torstaina. PeeJ:n Pirjo Jokinen oli lainannut heille yhden mallinuken, jota naiset hilpeinä kantoivat pitkin Keskustietä. Äkkiä se sai vaatetta päälleen.

Erityisen innoissaan he ovat miesten paidoista, joita kirppikset ovat pullollaan ja joita saa pikkurahalla. Niistä voi käyttää kaulusosan, mansetit, hihat, helmat – oikeastaan lähes kaiken. Mallinuken röyhelöhameeseen ja muihin töihin on uponnut monen monta samansävyistä paitaa.

– Noin 20 paitaa olemme pistäneet palasiksi! kertoo Ülle Villandi nauraen nopean päässälaskun jälkeen.

Orivesiläisrouva toi Erja Oravalle villaisen, lähes 50 vuoden takaa olevan villaleningin, josta kekseliäs tuunaaja ideoi ja toteutti tämän kaksiosaisen asun. Kuva: Anne Kotipuro.

Ylioppilasleninki 48 vuoden takaa sai uuden elämän

Erityisen mielissään Erja Orava on muodonmuutoksesta, jonka laadukasta villaa oleva sininen ylioppilasjuhlaleninki koki tuunauksen jäljiltä. Helmaosa leikattiin poikki ja vuoritettiin hameeksi. Yläosasta tuli pusero, mutta ratkaisu oli yllättävä ja nokkela.

Alun perin vaatteessa oli leveät pitsihihat, mutta kun hihansaumat ja sivusaumat avattiin ja vaatetta kiepsautettiin puoli kierrosta ympäri, entisistä hihoista tulikin miehusta ja sileästä neuleesta hihat!

Tylsän näköinen yksivärinen neule on piristynyt päällekirjonnalla ja pöytäliinasta syntynyt haalari. Rakkaan edesmenneen isän kahdesta villasukasta Erja Orava ompeli hauskan pipon.

Eikä haittaa, vaikka neule olisi vahingossa kutistunut pesukoneen väärän ohjelman myllytyksessä pikkuvaatteeksi. Senkin voi hyödyntää.

Isän villasukat lämmittävät nyt Erja Oravaa pipona. Kuva: Anne Kotipuro.

– Tämä kurkuttava neule uusittiin v-pääntiellä, näyttää Erja Orava.

Kurkuttaminen tarkoittaa tietenkin sitä, kun vaatteen pääntie on liian ahdas ja nousee hankaamaan ikävästi kurkkua. Silloin vaate myös herkästi jää kaappiin seisomaan.

Tässä muutama esimerkki ystävysten luovasta otteesta. Sen avulla nurkissa pyöriville tekstiileille annetaan kokonaan uusi elämä, yhdistellään kahdesta vanhasta yksi uusi tai jotakin yksityiskohtaa muuttamalla tehdään niistä jälleen käyttökelpoisia.

Vanhan villapaidan hihoista saa vaikka ranteenlämmittimet. Islantilaisneuleesta on tuunattu liivi ja napit vaihdettu vetoketjuun. Kuva: Anne Kotipuro.

Leave a Comment