Treenit vedetään tosissaan, mutta homman pitää olla myös hauskaa

Vuoden valmentajana palkittu Markus Anttila on luotsannut samaa Tuiskun juniorijoukkuetta jo kuuden vuoden ajan. Kuva: Juha Jäntti

Oriveden vuoden valmentajana palkittu Markus Anttila tuli mukaan Tuiskun junioritoimintaan kuutisen vuotta sitten. Hän ei ollut ajatellut koskaan ryhtyvänsä valmentajaksi, mutta kysyntää tuli oman pojan jalkapalloharrastuksen kautta.

Anttilat asuivat aiemmin Kangasalla. Siellä virisi perheen jälkikasvun kiinnostus jalkapalloilua kohtaan.

– Olen itse pelannut eri sarjatasoilla junnusta asti parikymppiseksi, kolmosdivisioonaa myöten. Kun muutin Tampereen suuntaan, pelaaminen jäi, Vetelistä kotoisin oleva Anttila muistelee.

Muutto Orivedelle merkitsi sitä, että Tuiskusta tuli Anttilan pojan uusi seura. Isä vietti paljon aikaa kentän laidalla harjoituksia ja otteluita seuraten.

Roolin vaihdos tuli ajankohtaiseksi, kun joukkueen silloiset valmentajat jäivät sivuun.

– Lenkkerin Kalle oli silloin jo mukana joukkueenjohtajana, ja itse olin siinä ensimmäisen talven aikana varalla käytettävissä. Kallen kanssa sitten ryhdyimme vetämään valmennuspuolta. Poikamme oli tuolloin 9-vuotias, Anttila kertoo.

Joukkueeseen on ollut helppo tulla

Tehtävä vastuuvalmentajana oli mielenkiintoinen, mutta se vaati myös astumista omalle epämukavuusalueelle.

– En olisi osannut aiemmin kuvitella lähteväni hommaan, jossa joudun olemaan jatkuvasti esillä. Poikien kanssa on helppoa olla ja tehdä asioita. Se oli jo isompi kynnys, että treeneissä ja peleissä on paljon vanhempia katsomassa minunkin tekemisiäni.

– Poikamme sai Kangasalla hyvää valmennusta, ja halusin tähän jatkumoa uudessakin paikassa. Siten minulle oli luontevaa lähteä täysillä mukaan.

Anttila kehuu nykyistä junnujoukkuettaan harvinaiseksi ryhmäksi. Pelaajia on ollut paljon, ja myös vanhempia on saatu yllättävänkin aktiivisesti mukaan esimerkiksi kioskivuoroihin ja kentän laidalle.

Vanhempien kiinnostus ja kannustus on tärkeää erityisesti pikkujunnuille.

Oma joukkue, ensi kesän P15-ryhmä, on ollut suosittu ja hyvähenkinen porukka.

– Tämä ikävaihe on vähän haastavakin, kun pojat ovat murrosiässä. Homma on kuitenkin toiminut hienosti. Jos jotain kähinää tulee, puutumme asiaan heti ja keskustelemme tilanteet selviksi.

Anttilan aisapari vaihtui vuosi sitten, kun Lenkkerin poika siirtyi pelaamaan Tampereelle. Nyt joukkueenjohtajana toimii Jari Talasniemi. Joukkueen avainhenkilöitä ovat myös Kari Koskinen ja Pasi Tarkkanen.

– Pasi vastaa joukkueen maalivahtivalmennuksesta, mikä on ollut meille todella iso asia. Muut ovat pystyneet keskittymään kenttäpelaajiin, ja toisaalta olen itsekin oppinut paljon maalivahdin pelaamisesta.

Valmentaja Markus Anttila ja Tuiskun joukkue Nokian jalkapallohallilla talvisarjan peleissä parisen vuotta sitten. Kuva: Jari Talasniemi

Tiukkaa menoa mutta ei liian vakavasti

Valmentajana Anttila pyrkii olemaan reilu ja rehti kaikkia kohtaan. Hän osaa olla myös tiukka ja vaativa.

– Ringissä oli parhaimmillaan 30 poikaa. Homma ei toimi, jos porukka alkaa pelleilemään ja häröilemään. Kun teemme harjoitteita, haluan, että ne tehdään kunnolla.

– Kuitenkin homman pitää olla myös kivaa ja hauskaa. Junnujen kannalta on tärkeintä, että heillä on mieleinen harrastus.

Tuisku toimii kasvattajaseurana, jolloin oleellista on keskittyä rakentamaan junioreiden perusvalmiudet kuntoon. Seuran kautta saatu valmentajakoulutus on antanut Anttilalle tähän hyviä eväitä.

– Aluksi asetin itselleni turhan isoja tavoitteita joukkueen ja yksittäisten pelaajien kehittymisen kannalta. Olen kasvanut vähitellen ymmärtämään, mikä on tälle joukkueelle oikea ja järkevä taso.

Valmentaja sitoutuu joukkueeseensa vähintään vuodeksi kerrallaan. Se on tullut tutuksi, että valmentaminen on paljon muutakin kuin kentällä olemista. Illat kuluvat sujuvasti vaikkapa valmennuksen suunnittelussa, otteluista sopimisissa tai sponsoriasioiden hoidossa.

Anttila on kiitollinen siitä, että kotona on riittänyt ymmärrystä ja kannustusta, vaikka jalkapalloilu täyttää suuren osan hänen vapaa-ajastaan.

– On hienoa, että saan seurata oman poikani edistymistä ja harrastaa lajia hänen kanssaan. Pelailen ja kuntoilen samalla itsekin. Olen saanut seurata läheltä myös monen muun juniorin kasvutarinoita.

Anttila kokee, että valinta vuoden valmentajaksi on huomion ja arvostuksen osoitus koko seuralle.

– Tämä on palkinto siitä vuosia jatkuneesta työstä, jota olen saanut tehdä yhdessä muiden tuiskulaisten kanssa.

Muokattu 11.1.2021 klo 21.40: Lisätty joukkuekuva.

Leave a Comment