Joukko koulujen perinteisten kuusijuhlien ystäviä valmisteli entisajan kuusijuhlaa Vihasjärven kansakoululle. Koronarajoitukset pakottivat perumaan juhlan, mutta järjestäjäväki kokoontui koululle muistelemaan pienimuotoisesti menneiden vuosikymmenien joulutunnelmia.
– Minä rakastan vanhoja kouluja. Kun kylällä on tämä hyvä kaunis koulu, heräsi ajatus, että voisimme pitää täällä aidon entisajan koulun kuusijuhlan, Järvenpäähän 24 vuotta sitten muuttanut Airi Saarinen-Veilahti kertoi.
Koulun nykyiset omistajat Aija Viitaniemi ja Tapani Virtanen innostuivat suunnitelmasta. He olivat jo merkinneet kuusijuhlan koululla toimivan yrityksensä vuosikelloon, joten ajatelmat menivät sujuvasti yksiin.
Entisajan kuusijuhlien muistelun piti olla myös mukana kuusijuhlan ohjelmassa. Juhla jouduttiin jättämään väliin, mutta muistelemiselle viiden hengen voimin löytyi sopiva iltahetki.
Kaikilla juttutuokioon saapuneilla oli jokin yhteys Vihasjärven kansakouluun, joka on aloittanut toimintansa vuonna 1906. Koulun viimeinen lukuvuosi päättyi keväällä 1968.
Kahden kilometrin päässä asuva Tuula Sipilä on pitänyt koulun tiloissa omatoimista musiikkileikkikoulua.
– Lasten esitys olisi ollut luontevasti osa kuusijuhlaa, mutta tämäkin jäi nyt toteuttamatta. Olin valmistautunut myös säestämään yksinlauluja, Sipilä harmitteli.
Sipilän aviomiehen isä on Risto Jokela, jonka eno oli aikoinaan kuuluisaksi tullut koulun johtajaopettaja Joonas Penttilä.
Koulun tunnettuja persoonia ovat olleet myös Penttilän aikaan opettajina toimineet Anna Pietilä ja Taimi Hakala, jonka sukunimi oli tuolloin Ilomäki.
Myös Soile Lahtisen yhteydet Vihasjärven kansakouluun tulevat vahvasti musiikin kautta. Hän on ollut mukana koululla kokoontuneessa aikuisten musisointiryhmässä, joka on saanut nauttia koulutilojen hyvästä akustiikasta.
– Isäni on vihasjärveläisiä, enkä itsekään asu tästä kovin kaukana.
Virtanen itse ja hänen isänsä Juho Virtanen ovat käyneet Vihasjärven kansakoulua.
Viitaniemi on kotoisin Eräjärven Vedentaustastasta, mutta hän muutti perheen mukana äitinsä kotitilalle Vihasjärvelle. Kokemuksiin sisältyy yksi lukuvuosi kylän koulussa. Sen jälkeen tie vei maailmalle.
– Isoisäni Kustaa Nisula toimi pitkään koulun johtokunnassa, ja tätini Pirkko Nisula-Ouni on ollut täällä opettajana. Nyt asumme mieheni Tapanin kotitalossa tässä samalla kylällä.
Pirkkalassa eläkkeelle jäänyt Saarinen-Veilahti etsi sopivaa taloa maaseudulta ympäri Pirkanmaata.
– Ajoin tänne synkkänä marraskuun päivänä, ja näin tämän hienon koulun. Se vaikutti suuresti päätökseeni ostaa talo juuri tältä kylältä, Saarinen-Veilahti kertasi.
Tontun parta liekeissä
Syventyminen kuusijuhlamuistoihin lähti liikkeelle yläkerran juhlasalin tapahtumasta, jossa olisi voinut käydä huonostikin. Tontuiksi pukeutuneet lapset esittivät piirileikkiä, kun tuli tarttui kuusen kynttilästä yhden tontun pellavaiseen partaan.
– Siinä tuli jo pieni paniikki, mutta sitten poljimme parran puulattiaan niin että kipinät sinkoilivat ja savu nousi. Tonttu selvisi ilman palovammoja, Virtanen kertoi eräästä kuusijuhlasta 1960-luvulla.
Yksi alakerran luokkahuone on säilytetty lähes alkuperäisessä asussaan. Kuusijuhlat siirrettiin sinne sen jälkeen, kun eräänä jouluna juhlaan tuli niin paljon kyläläisiä, että juhlasalin lattia alkoi notkua.
Virtanen esitti yksinlaulua jokaisessa joulu- ja kevätjuhlassaan. Joulun ajan mielisävelmä on selkeänä mielessä.
– Sylvian joululaulu on ollut itselleni aina se todellinen joululaulu, ihan kansakoulusta saakka.
Lauluista iloa ja tunnelmia
Parhaiden joululaulujen listalle nousi muitakin tuttuja ja tunnelmallisia sävelmiä. Maa on niin kaunis ja Enkeli taivaan ovat Saarinen-Veilahden valintoja. Varpunen jouluaamuna tuo Sipilälle joulun tunnelman.
– Pidän enemmän iloisista kuin hartaista lauluista. Sydämeeni joulun teen, Sinivuorten yö ja Kulkuset ovat minun suosikkejani. Heinillä härkien kaukalon on hartaampien laulujen ykkönen, Viitaniemi luetteli.
Viitaniemellä on muistoissaan hänen ainoa kuusijuhlansa Vihasjärven kansakoulun ajalta. Mieleen jäi tiernapoikien esitys. Juhlassa jaettiin myös raittiuskilpailun palkintoja.
– En nyt löytänyt mitalia, jonka sain silloin. Se taisi olla kolmas palkinto.
Lahtinen aloitti opintaipaleensa Kuusamossa, joka oli siihen aikaan yksi peruskoulun kokeilukunnista. Silloiset opettajat olivat vielä oikeita kansakoulunopettajia, jotkut heistä melkoisia persoonia.
– Yksi opettajista, Jussi Kukkonen, oli armoitettu harmoninsoittaja. Me kaikki harjoittelimme isossa juhlasalissa, miten Enkeli taivaan lauletaan täsmälleen oikein.
– Kun laulu ei lähtenyt juhlassa oikein, Jussi laittoi ensimmäisten sointujen jälkeen harmonin kannen kiinni ja piti puhuttelun. ”Minähän sanoin, miten pitää laulaa!” Sitten taas aloitettiin uudelleen.
Joulupukki ja pahvinaamari
Lahjatkin kuuluivat kuusijuhlaan. Viitaniemi näytti paperipussia, jossa hän on saanut pienen kortin, omenan ja piparin opettajaltaan.
Saarinen-Veilahti muisteli 1940- ja 1950-lukujen todella köyhää aikaa. Kouluilla ei ollut juurikaan rahaa, minkä vuoksi kodit toivat kortensa kekoon. Yhteisvoimin hankittiin pieniä lahjoja.
– Joskus pussissa oli pulla, kun aina ei ollut omenoita saatavilla. Karamelleja saatiin joskus. Joissain kansakouluissa ei ollut varaa antaa yhtään mitään.
Kun kuusijuhlaan tuli joulupukki, hänellä oli yleensä pahvista tehty naamari. ”Joulupukki joulupukki valkoparta vanha ukki” piti kajauttaa ennen kuin odotettu vieras saapui näkösälle.
– Nurin käännetty kelsiturkki, karvareuhka, karvasisustaiset nahkarukkaset, huopatossut tai saappaat ja tukeva sauva, Viitaniemi kuvaili tuon ajan pukin olemusta.
Saarinen-Veilahti joutui aikoinaan nuorena epäpätevänä opettajana tehtäviin, joissa kuusijuhla jäi lähes kokonaan kokematta.
– Juhlassa oli ohjelmanumeroita, joiden välillä lapsia piti riisua ja pukea koko ajan. Minä olin koko ajan sen luokan ulkopuolella, jossa juhla oli meneillään ja saatoin vain yrittää kuvitella, mitä siellä tapahtuu.
Kuusijuhlan jälkeen jaettiin luokissa joulutodistukset. Niitäkin odoteltiin jännityksellä.
Mikä tekee oikean kuusijuhlan?
Vanhoissa kuusijuhlissa säestettiin harmonilla, joka yleistyi kouluissa sotien jälkeen. Vihasjärven kansakoululla oli niitä jopa kaksi.
Vielä 1950-luvulla oli kouluja, joihin ei saatu vielä sähköä. Saarinen-Veilahti toimi opettajana Tervossa ja Punkaharjulla, ja opetus sujui pimeään aikaan öljylamppujen valossa.
– Yhdessä koulussa oli niin nuuka johtokunta, että vain kummallakin opettajalla oli oma öljylamppu. He toivat lamput luokkiinsa tuntien ajaksi, ja muutoin luokat olivat pimeinä.
Vielä hetkinen etsittiin vastausta kysymykseen, mikä tekee hyvän ja oikean kuusijuhlan.
– Harmoni, kuusi ja Enkeli taivaan. Niistä tulee joulu.
