”Isänmaa on minulla hyvä, olen sen eteen tehnyt työtä yli 50 vuotta ja kahdesti sen vapautta ase kädessä puolustanut”, oli ikääntyneen metsätyömiehen arvio maastamme. Ja näinhän onkin. Mutta on muistettava, että itsenäisyys vaatii puolustamista, vaalimista, hoitoa. Tässä tarvitaan jokaista suomalaista, sanoi agrologi Teuvo Viskari itsenäisyyspäivän juhlan tervehdyssanoissaan Oriveden Opistossa.
– Vain itsenäisenä pystyy Suomen kansa kehittymään aineellisesti ja henkisesti, kehittää maataan yhä paremmaksi. Vain itsenäinen Suomi voi antaa parhaan panoksensa ihmiskunnalle. Nuorisollemme itsenäisyys on itsestään luonnollinen asia, ja sen varmistamisen tärkeysjärjestyksestä nuoret ovat useinkin eri mieltä kuin vanhemmat, varsinkin vieraan vallan alaisuudessa asuneet. Radikaalien pientä joukkoa lukuunottamatta on nuorisomme syntyvästi isänmaallista: heille isänmaa on iloinen asia. Sukupolvien raja-aitojen kaato on käynnissä. Nuoret haluavat luoda vapaasta maastamme myös entistä tasapuolisemman, todellisen kansankodin.
Valtakunnan etu tärkeintä
Joulukuun kuudennen juhlinta aloitettiin perinteisesti jo kirkonmenolla. Oriveden kirkossa avusti Oriveden Mieslaulajat johtajanaan mus. op. Jukka Kankainen. Viime sotien kaatuneiden muistomerkillä puhui lääninrov. Jalmari Aarnio. Patsaalle laskettiin kunnan ja seurakunnan, Asevarikko 6:n sekä maanpuolustusjärjestöjen ja sotainvalidien havuseppeleet. – Kummallekin vuoden 1918 muistomerkille laskettiin kunnan ja seurakunnan sekä Asev. 6:n seppeleet.
Opistossa nautitun kunnan tarjoaman kirkkokahvin jälkeen alkoi juhla, jota sävytti tunnetuimman Oriveden pojan, presidentti J. K. Paasikiven syntymän 100-vuotismuisto. Mieskuoro kajautti Raution Kesäkuva-sarjan ja Madetojan Kaunehin maa. Yo-kokelas Mikko Louhivuori soitti pianolla taidokkaasti v. Beethovenin sonaatin Omistettu Haydnille II osan. Orkesteriyhdistyksen orkesteri esitti ryhdikkäästi H. Necken Juhlasoiton. Kookasta orkesteria johti op. Timo Liinamaa.
Prof. Viljo Rasila Tampereen Yliopistosta tarkasteli juhlapuheessaan J. K. Paasikiven osuutta maamme itsenäisyystaistelussa: laajimmin hän viipyi Paasikiven persoonan, ns. myöntyvyyslinjan miehen, reaalipolitiikon kuvan kirkastamisessa. Paasikiven ulkopolitiikan järkkymätön ohjenuora oli tosiasiain tunnustaminen. Kaikkia toimia hallitsevana on oltava luottamuksellinen suhde suureen itäiseen naapuriimme. Näin silloinen pääministeri sanoi 6.12.1944, ja tästä ohjeesta hän piti vankkumatta ja tuloksellisesti kiinni.
Puhuja selosti Paasikiven työtä tarkastellessaan myös Venäjän ja myöhemmin Neuvostoliiton huolta luoteisen (Suomen vastaisen) rajansa turvallisuudesta. Siinä valossa on nähtävä silloiset aluevaatimukset, joita esitettiin toivomuksina jo ennen vuotta 1939. Ainoastaan sotilaalliset edut ja seikat ovat sanelleet naapurimme aluehankkeet, maamme valloitus ei ollut tärkein tavoite.
Paasikivi erehtyi monesti, eikä hän – enempää kuin Svinhufvudkaan – uskonut vielä kesällä 1917 Suomen itsenäisyyteen. Saksa oli tuolloin voimissaan, maailman vahvin sotamahti. Vasta lokakuun vallankumous antoi toiveita. Siten on selitettävissä myös Paasikiven ns. kuningasseikkailu.
Neljä kertaa pitkän elämänsä aikana Paasikivi kutsuttiin ohjaamaan valtiolaivaamme sen pahimpien karikkojen aikana, ja kolmasti hän joutui tehtävän suoritettuaan sivuun. Ratkaisevin hetki koitti jatkosodan syksynä 1944 kun Suomen oli päästävä irti sodasta. Silloin vasta Paasikivi jäi pysyvästi paikoilleen ja miltei ruoskaa käyttäen hän opetti kansallemme sen läksyn, josta oli puhunut v:sta 1910. Läksy opittiin, pienelle maallemme se oli ja on elinehto. – Tarkkaan kuunnellun, useimmille uusia tietoja Paasikivestä antanut puhe päättyi:
”Tähän sisältyy myös oikea isänmaallisuus. Jokaisen kansan, jokaisen valtakunnan velvollisuus on etsiä omaa etuaan, mutta niiden rajojen puitteissa ja niissä olosuhteissa, jotka historia kunakin hetkenä tarjoaa, ketään muita loukkaamatta”.
Orivesi on ylpeä suuresta pojastaan – koko maa on hänelle kiitollinen. – EP
Juttu on julkaistu Oriveden Sanomissa 10.12.1970. Se julkaistaan uudestaan juuri sellaisena kuin se on 50 vuotta sitten lehdessä ollut.
