Amerikkalaisilla on suuret puheet, eihän siinä mitään uutta ole. Siellä osataan myös sujuvasti kertoa omat mielipiteet ja uskomukset tosiasioina. Vedotaan asiantuntijoihin ja tutkimuksiin, jotka puhujan omalta kannalta esittävät sopivia mielipiteitä. Tänä päivänähän tämän näkee ja tunnustaa jo sokea Reettakin.
Mutta omaa huijatuksi tulemisen tunnetta ei lievitä yhtään, vaikka ”kaikkihan sen nyt tietävät”. Ja koska kokemus on omakohtainen ja äärettömän turhauttava, haluan jakaa sen teidän kanssanne, arvon lukijat. Jos voin pelastaa yhdenkin luisumasta ojasta allikkoon, voin antaa oman lipsahteluni itselleni anteeksi.
Olen aina ollut sitä mieltä, että Suomen talvi on asennekysymys. Siitä selviää suomalainen. Tässä uskossa olen näitä polkuja tallannut melkein koko aikuisikäni. Liihotellut yli mustan jään, loppusyksyn iljanteen, keskitalven tiukkaan auratut polanteet ja keväisten pakkasöiden peilijäätiköt. Ja nyt menin liukumaan onneni ohi, sortumaan amerikkalaisten ansaan.
Ainoa lohtuni on se, että mitään korjaamatonta ei tapahtunut, ei tullut murtumia kuin itsetuntoon. Onnekseni jossain takaraivossani epäluuloinen, satakuntalainen, suurten lupausten epäilijäminäni varoitti: nyt otat varman päälle! Niinpä asetin jalkani jäiselle betonirapulle ensimmäisen pakkasyön jälkeen hyvin varovasti. Ja peli oli sillä selvä, ei pidosta tietoakaan!
Jos mainoksessa luvataan yhtä hyvää ja kymmentä kaunista, tyhmä on se, joka ostaa. Olen kyllä oppinut, että nimikkeellä ”talvilenkkari” myytävissä jalkineissa on useinmiten täysin Suomen talveen sopimattomat pohjat. Ne voivat olla äärimmäisen uurretut ja niitä mainostetaan pitäväpohjaisina. Mutta kun lämpötila lähestyy nollaa tai menee sen alle, pohjat kovettuvat täysin kulkukelvottomiksi. Yhtä hyvin voit sitoa kenkiesi pohjiin muovipulkan kappaleet.
Mutta kun. Mutta kun luvattiin, että pitävät vettä. Ajattelin, että vaikka lenkkeilykäyttöönkin sopivat. Ja kun työpaikan piha on talvisin kuin luistinrata, ja oma piha kaltevana vielä sitäkin pahempi, eikö siinä ole perusteita järkiostokselle. Pohjahan tuntuu lattiaa vasten ja kämmeneen ihan tahmealta, varmaan ovat jo oppineet oikeat materiaalit. Niinhän sitä voi toivoa…
Tämä mamma lähtee nyt etsimään kaappinsa pohjalta ikivanhat talvikenkänsä. Kengät, joiden ostoa ei ole tarvinnut katua. Ostohetkellä kyllä arvelutti. Mokkakengät, miten ne voi pitää kosteutta talven loskakeleissä?Ja vielä punaiset, kaikki sukathan ne värjää? Näin tasaiset, lähes uurteettomat pohjat, miten näillä pysyy pystyssä? Kuka perheenäiti malttaa ostaa tämänhintaiset kengät itselleen?
Suomalaiset kengät on tehty Suomen talveen. Pohjat ovat sileät, mutta kertaakaan en ole liukastellut. Pinta on mokkaa, mutta pitää jalat kuivina, kun muistaa käyttää kosteussuihketta. Hinta on kävelty näitten vuosien aikana moneen kertaan takaisin, ja suomalaisessakin merkkiliikkeessä on kausiale. Sievää kuin mikä! Suosittelen!
Malla Heinonen
Kirjoittaja on oppinut kantapään kautta millaiset kengät sopivat Suomen olosuhteisiin.
