Kopsamon kokkoa ei säästetty uuteen vuoteen – hyvä ajankohta löytyi romanttisen loppukesän illasta

Kopsamon kokko
Kopsamon juhannuskokosta tuli venetsialaiskokko. Kuva: Jaana Ala-Lahti

Pimenevässä illassa loimuava kokko sai kopsamolaiset ja vähän muutkin kokoontumaan yhteen elokuun viimeisenä lauantaina. Yhteistä iltaa kokon äärellä oli ollut tarkoitus viettää jo juhannuksena. Kuivuuden vuoksi kokkoa ei kuitenkaan tuolloin uskallettu polttaa.

− Se on ollut meillä Kopsamossa kyläyhdistyksen perinne, että pidetään juhannusjuhlat ja poltetaan kokko. Nyt kokko jäi juhannuksena polttamatta, koska silloin oli metsäpalovaroitus, kokkomestari Seppo Peltonen kertoo.

Kerta ei ollut ensimmäinen. Aiemminkin kokko on jätetty turvallisuussyiden vuoksi odottamaan parempaan polttamisajankohtaa.

− Se on ollut uusi vuosi, jolloin kokko on sytytetty, jos se ei juhannuksena ole onnistunut, Peltonen mainitsee.

Valoa elokuun loppuun

Tänä vuonna Kopsamon kyläyhdistys kuitenkin keksi, että kokko voitaisiin sytyttää venetsialaisten eli mökkikauden päättäjäisten yhteydessä.

− Ne sieltä soittivat minulle, että voisitko Seppo tulla vielä sytyttämään kokon. Olen 15–20 vuotta ollut sen tehtävän hoitamassa, niin kyllä se nytkin sopi. Kaikki oli kuitenkin tulitikun raapaisua vaille valmista, Peltonen sanoo.

Lähellä seisovasta ryhmästä kuuluu toinen mielipide. Peltonen on heidän mukaansa toiminut kokkomestarina jo 30 vuotta.

− Voi se olla jo 30 vuottakin, Peltonen myöntää.

Kopsamon kokko on rehti kokko, jossa on vain puita ja risuja. Peltonen myöntää, että vuosia sitten tilanne oli toinen. Yhteiseen kokkoon saatettiin tuoda kaikenlaista epäsopivaa tavaraa.

− Mutta ne on karsittu silloinkin pois kokosta. Nyt se oli ihan normaalia ainesta koko kokko. Vähän löpöä piti heittää, että sain sen syttymään. Niin kuiva se kuitenkin oli, että ei tarvinnut öljyautoa paikalle kutsua, Peltonen veistelee.

Uutena vuotena kokon sytyttäminen on ollut isompi urakka. Puut ja risut ovat olleet kosteita, ja kokon päällä on ollut paksu lumikerros.

− Elokuun loppu on siinä mielessä parempi ajankohta. Varmaan jatkossakin kokko poltetaan jo tässä vaiheessa eikä vasta talvella, jos se ei juhannuksena onnistu. Nämä ovat vielä niitä romanttisia, pikkuisen pimeneviä kesäiltoja, Peltonen sanoo.

Kopsamon kyläyhdistyksen järjestämää juhannusjuhlaa Peltonen pitää kaiken kaikkiaan hyvänä perinteenä.

− Se on ollut suosittu kyläläisten ja lomalaisten keskuudessa. Ihmiset tulevat sinne koolle tapamaan toisiaan. Eihän nykyään kukaan oikein tohdi kylään tulla, jos ei erikseen ole kutsuttu.

Työt pitää tolpillaan

Peltonen on ollut maatalousyrittäjä. Kymmenisen vuotta sitten hän myi tilan pojalleen ja toimii nyt koneyrittäjänä. Se oli aikoinaan hänellä myös maatalouden sivuelinkeino.

− Minulla on kaivinkone ja uuden traktorin hankin elokuussa. Teen lumitöitä ja pieniä kaivuutöitä. Kokonaan en siis yrittäjyydestä luopunut, vaikka tilan myin.

− Konehommat pitävät mielen virkeänä. Paremmin sitä tolpillaan pysyy, kun tekee jotain, Peltonen toteaa.

Kokko on palanut Maunulan jokisuussa noin tunnin verran. Jos makkaraa olisi halunnut paistaa, niin sopivaa hiillosta olisi saanut odottaa vielä jonkin aikaa.

− Tikkujen pitäisi olla aika pitkät, sillä tämä loimu kestää vielä parisen tuntia. Vahtimishommia tässä ei onneksi tarvitse, kun järveä on joka puolella.

Läheisestä rannasta riittää vielä lisää tarinaa. Nykyisin Peltosen pojan perhe käy uittamassa siinä hevosia, mutta aikoinaan kylän pikkupojat ovat onkireissujensa aikana nähneet samassa paikassa neitosia uimassa. Ja vielä ihan ilkosen alasti uivia.

Leave a Comment