Peruskoulun tavoitteita yritetään selvitää kuvaamataidon opetuksen osalta maanantaina Opistolla alkaneilla peruskoulun opettajien kuvaamataidon kursseilla. Viisipäiväiselle kurssille on saapunut opettajia kuutisenkymmentä, kaukaisimmat osanottajat ovat Rovaniemeltä. Kurssin ovat järjestäneet Tampereen itäinen opettajayhdistyspiiri ja Oriveden Opettajayhdistys.
Kurssin ohjelma on varsin tiukka. Työskentely kestää aamusta 9 iltaan 17 ja illalla on vielä filmiesityksiä. Kurssin johtajana toimii kuvaamataidon lehtori Pentti Kalin ja opettajina lehtorit Karin Elimäki ja Liisa Juhantalo. Kurssin ’vääpeliksi’ ilmoitettiin opettaja Hellikki Uusheimo ja Opiston puolesta on kurssilaisten apuna ollut maisteri Anna-Maija Louhivuori.
Kurssin ohjelma on yritetty saada mahdollisimman paljon vapauttavaksi ja antavaksi. Sitä todisti jo kurssin alku, jolloin opettajat pantiin leikkimään bongo-rumpujen säestyksellä.
KUVALLISEN KIELEN OPETUKSESSA TARVITAAN ENNAKKOLUULOTTOMUUTTA
– Kuva ymmärretään yli kielirajojen. 80 % tiedoista ja muista viesteistä saadaan näköaistin välityksellä, sanoi lehtori Pentti Kalin Opistolla opettajien kuvaamataidon kurssin ensimmäisenä päivänä. – Kuvan ja tekstin avulla omaksutaan tieto helpommin ja muistetaan kauemmin kuin pelkästään tekstin avulla opittu tieto. Kuva vastaa tunteisiin. Siihen on vaikea kohdistaa samaa kritiikkiä kuin sanaan, jatkoi Kalin.
– Yhä nopeammin kehittyvä yhteiskunta tarvitsee aktiivisesti ja luontevasti ajattelevia ihmisiä. Kehittämällä luovaa ajattelua kuvaamataidon opetus pyrkii täyttämään sekä yksilön että yhteiskunnan tarpeita. Koulun on kehitettävä aktiivisesti ympäristöön suhtautuvia ihmisiä, joilla on kykyä ja rohkeutta kriittisesti arvioida sen ilmiöitä. Vaihtoehtojen ennakkoluuloton kokeileminen on opetuksen perusedellytys.
– Pentti Kalin sanoi vielä: – Koska vain harvoista tulee ”taidekuvien” tekijöitä, mutta jukaisesta tulee visuaalisen kielen käyttäjiä, on opetuksessa pakko keskittyä tämän kielen ymmärtämisen ja käyttämisen opettamiseen. Tällöin kuvaamataidon opetus ei palvele vain muutamien erityslahjakkaiden ryhmää, vaan jokaista yksilöä ja yhteiskuntaa. Käytännön tilanteen ongelmana ei ensisijaisesti pitäisi olla ”minkä aiheen tänään piirrättäisin” vaan mitä näille ihmisille opettaisin, kuinka perehdyttäisin heidät tähän kieleen. Visuaalista ajattelua ei opita piirtämällä kukkia ja mäenlaskijoita, vaan lähtemällä niistä muodoista, joita lapset normaalisti toimiessaan käyttävät: ilmeet, eleet, painotuotteiden kuva, elokuva. Televisio, leikki- ja työympäristöt, omat ihanteet, toiveet ja pelot. Monipuolinen, kaavamaisuudesta vapaa probleemien ratkaiseminen auttaa oppilasta hahmottamaan ympäristöään ja sen ilmiöitä sekä suhtauttamaan oman toimintansa niihin.
Juttu on julkaistu Oriveden Sanomissa 20.8.1970. Se julkaistaan uudestaan juuri sellaisena kuin se on 50 vuotta sitten lehdessä ollut.
