Eskarit siirtyivät ekalle – kesän viimeisen lomaviikon rastiradalla lievitettiin jännitystä ja kerrattiin koululaisen arjen tärkeitä asioita

Eskarista ekalle
Eskarilta ekalle -tapahtumaa vietettiin kesän viimeisellä lomaviikolla. Tapahtumassa uudet ekaluokkalaiset saivat tutustua toisiinsa ja kiertää rastirataa. Samassa koulussa aloittavat oppilaat tunnistivat toisensa samanvärisisistä pinsseistä. Kuva: Jaana Ala-Lahti

Ekaluokkalaiset ovat jo Orivedellä ensimmäisen koulupäivänsä viettäneet, joten uudet luokkakaverit ovat tulleet jo ainakin osin tutuiksi.

Uusiin koulukavereihinsa ekaluokkalaiset tekivät tuttavuutta myös viime viikolla, kun Oriveden Kampuksen pihassa vietettiin perinteistä MLL:n Eskarilta ekalle -tapahtumaa.

− Olemme aiempina vuosina pitäneet tapahtuman Säynäniemessä. Nyt päätimme siirtää sen Kampukselle, koska MLL:n Oriveden yhdistyksen tilat ovat myös nykyisin täällä, yhdistyksen puheenjohtaja Hanne Holm kertoo.

Eskarista ekalle -tapahtuman tarkoituksena on lievittää koulun aloitukseen liittyvää jännitystä. Tapahtumaan osallistuvat ekaluokkalaiset pääsevät muun muassa näkemään, keitä kaikkia heidän kanssaan on samaan kouluun tulossa.

− Jaamme jokaiselle tapahtumaan osallistuvalle pinssin. Sen väri kertoo, mihin kouluun hän on menossa. Tapahtumassa lapsi voi sitten bongailla muita samanvärisen pinssin saaneita lapsia, Holm taustoittaa.

Esakrista ekalle
Kultavuoren koulun ekaluokkaiset tunnistivat toisensa sinisestä pinssistä. Kuva: Jaana Ala-Lahti

Herkkupäivä ei ole joka päivä

Pelkästä uusien koulukavereiden bongaamisesta tapahtumassa ei ole kyse. Illan aikana lapset ja heidän vanhempansa kiersivät myös rastiradan, jonka yhdeksällä pisteellä käytiin läpi ekaluokkalaiselle tärkeitä asioita. Niitä olivat muun muassa terveellinen ravinto, liikunta ja toisten huomioon ottaminen.

Oriveden seudun Sydänyhdistys nosti omalla rastipisteellään esiin terveellisen ravinnon. Yhdistyksen väki oli kattanut pöydän, jossa tuttujen herkkujen terveellisyys paljastui viereen asetetun sokeripalakasan koosta.

− Vesi on juomana hyvä, ja tietysti myös maito. Jääkaappiin voi pienelle koululaiselle tehdä myös valmiiksi välipalan, jonka lapsi voi vain ottaa kaapista, kun hän tulee koulusta kotiin, Ulla Eronen opastaa.

Kultavuoren koulussa ensimmäisen luokan aloittavalle Minja Tammiselle jäi herkkupöydän ääreltä mieleen se, että herkkuja ei saa syödä liikaa.

− Minä en syö liikaa herkkuja. Laitoin meidän rastilapussakin hymynaaman kohtaan, että en syö joka päivä herkkuja, Tamminen kertoo.

Koulun aloittaminen Tammisesta tuntui kivalta. Ensimmäiseen koulupäivään hän uskoi mahtuvan ainakin englannin opintoja, ja sen hän jo tiesi, että samalla luokalle on tulossa ainakin Roosa. Se Tammisesta olikin mukavaa, että omassa koululuokassa oli jo heti valmiina kavereita.

− Minä tiedän myös, kuka meidän luokan opettajaksi tulee. Sen nimeä en nyt muista.

Tamminen kuitenkin uskoo, että ensimmäisen koulupäivän jälkeen opettajan nimi on jäänyt mieleensä.

Vielä viime viikolla Tamminen ei ollut löytänyt itselleen uutta koulureppua. Tilanne ei kuitenkaan häntä häirinnyt, sillä eskarirepunkin kanssa koulun saattoi aloittaa.

− Me ollaan just ettimässä sellaista Emoji-reppua. Se olisi suosikkini, mutta jos sellaista ei löydy niin sitten mä käytän mun tavallista eskarireppua.

Eskarista Tammisen mukaan oli tarttunut myös neuvoja kouluvuosien varalle.

− Pitää totella aikuisia, Tamminen tiesi.

Eskarista ekalle
Sydänyhdistyksen rastilla tutustuttiin terveelliseen ruokaan. Ulla Eronen opasti koulun aloittavaa Minja Tammista siitä, kuinka paljon sokeria erilaiset herkut sisältävät. Tietoiskusta pääsi nauttimaan myös Jani Tamminen. Kuva: Jaana Ala-Lahti

Sprintti jännitti vähemmän kuin koulun aloitus

Oriveden 4H-yhdistyksen rastilla tehtävänä oli juosta marjasprintti. Kultavuoren koulun ekaluokkalainen Roosa Vertainen selviytyi tehtävästä yhdessä äitinsä Elisa Berggrenin kanssa nopeasti. Äidin vastuulla oli marjojen nimien lukeminen ja Vertainen puolestaan kuljetti nimilaput oikeisiin marjaämpäreihin.

− Lapuissa luki kaikkien marjojen nimiä. Ne piti tunnistaa niistä kuvista ja laittaa niihin ämpäreihin, mitä ne olisi. Se ei ollut vaikea tehtävä, Vertainen sanoo.

Jännittävämpi asia oli tiistainen koulun aloitus.

− Vähän se jännittää. Kaikki ne koulukaverit ja miten mä pärjään siellä.

Pienen pohtimisen jälkeen Vertainen huomaa, että hänhän on pärjännyt hyvin jo eskarissa. Koulussakaan ei siis varmaan kovin paljon erikoista tule olemaan.

Erityisesti Vertainen haluaa päästä koulussa nopeasti opettelemaan lukemista ja kirjoittamista. Myös koulukavereihin tutustumista hän odotti jo kovasti. Pieniä hankintojakin Vertainen on kouluvuotta varten tehnyt.

− Kyniä, teroittimen ja kumeja olen hankkinut. Reppu minulla pysyy samana kuin eskarissa.

Eskarista ekalle
Roosa Vertainen suoritti 4H:n marjasprinttirastin sukkelasti. Apuana oli äiti Elisa Berggren. Kuva: Jaana Ala-Lahti

”Epäilen, että meidän aivot kehittyvät jo heti ensimmäisenä päivänä”

Leporastilla Rovastinkankaan koulun ekaluokkalaiset Kaisla Viljanen ja Sylvi Koivukangas ovat laittaneet pitkäkseen nurmikolle levitetyille vilteille. Tyttöjen äidit ovat istahtaneet heidän viereensä ja MLL:n Oriveden osaston puheenjohtaja Hanne Holm kertoo, miten tärkeää on muistaa levätä tarpeeksi.

− Illalla ei kannata ihan suoraan leikin temmellyksestä hypätä sänkyyn nukkumaan. Kannattaa ensin vähän rauhoittua, ja pyytää vaikka isää tai äitiä lukemaan iltasadun. Se on hyvä rentoutumis- ja rauhoittumisjuttu, että lukee vähän aikaa kirjaa ennen kuin alkaa nukkumaan, Holm sanoo.

Unta koululaiset tarvitsevat paljon, jotta aivot saavat tarvitsevansa levon.

− Teille tulee niin paljon uutta tietoa, kun te aloitatte koulutaipaleen. Se on hyvä, että nukkuu paljon, koska silloin aivot pystyy taas seuraavana päivänä ottamaan hyvin vastaan uutta tietoa ja jaksaa hyvin sen koulupäivän.

Viljasella ja Koivukankaalla lepoon liittyvät asiat ovat kunnossa. Rastilappuun he piirtävät hymynaaman kohtaan, jossa unta yön aikana kertyy riittävä määrä, noin 10 tuntia. Yhtä hyvin heillä on hallussa myös tuleva koulumatka.

− Mulla on sellainen kilsan kävelymatka. Olen jo kokeillut, miten sitä pitkin pääsee kouluun. Se on tosi turvallinen ja hyvä reitti mun mielestä. Ekana koulupäivänä äiti tai isä saattaa mut kouluun. Kotiin saan sitten kävellä yksin, Viljanen kertoo.

Myös Sylvi Koivukangas tietää, mitä reittiä pitkin hän aikoo kouluun kulkea.

− Mä menin jo eskarissa sitä. Se on minulle tuttu reitti.

Ensimmäisen koulupäivän tapahtumista uusia ekaluokkalaisilla ei ole varmaa tietoa. He kuitenkin uskovat, että ainakin oma pulpetti- tai istuimispaikka heille luokasta osoitetaan.

− Epäilen, että meidän kaikkien ekaluokkalaisten aivot kehittyvät jo heti ensimmäisenä päivänä. Se on kyllä hyvä asia, Viljanen toteaa.

Kaiken kaikkiaan eskarista koululaiseksi siirtyminen on kaksikon mielestä hieno juttu.

− Hyvältä se tuntuu, mutta vähän jännittää. Mutta mun opettaja sanoi, että on hyvä kokeilla uusia asioita, kun on hyvä ystävä kanssasi. Ja Sylvi on mun hyvä ystävä. En kyllä vielä tiedä, päästäänkö me samalle luokalle. Mä en ees tiedä, kuka opettaja me saadaan, kun sitä ei vielä ole meille kerrottu, Viljanen sanoo.

Reppuhankinnat Viljanen ja Koivukangas olivat hoitaneet jo ajoissa kuntoon. Itse asiassa Koivukangas aikoi jatkaa koulussa jo eskariin hankitulla repulla. Viljasenkin reppuun liittyi pitkän aikavälin suunnitelma.

− Reppuni on nyt niin iso, että sitä voi käyttää ainakin neljäsluokkalaiseksi asti!

Lukutaito tytöillä on jo hallussa, samoin kirjoittaminen heiltä jo onnistuu. Tästä huolimatta he eivät edes mieti vaihtoehtoa, että jättäisivät ykkösluokan väliin ja siirtyisivät suoraan toiselle luokalla. Ajatus saa vain naurua aikaan.

− Minä kyllä suosittelisin, että kävisin ykkösluokan ensin. Opin eskarissakin tosi paljon, vaikka opinkin jo aikaisemmin lukemaan, Viljanen sanoo.

− Mutta toivon, että opin vielä matematiikkaa, englantia ja kaikkea muuta kivaa, Viljanen listaa.

Leporastin opit olivat jääneet Koivukankaan ja Viljasen mieliin. He tiesivät, että kymmenen tunnin unilla lapsen aivot saavat riittävästi lepoaikaa uuden oppimista ja kehittymistä varten. Viljanen uskoi, että myös koulussa tullaan viettämään eskarista tuttuja lepohetkiä.

− Meillä on varmaan ykkösluokalla sellaisia rentoutumishetkiä, että opettaja lukee kirjaa. Sitten meillä on sellaiset niin sanotut hiljaisuusmatot, joilla me yritetään rauhoittua ja olla hiljaa.

Koivukangas ja Viljanen arvioivat, että ensimmäisenä koulupäivänä heillä ei ole mitään ongelmia herätä aamulla ajoissa.

− Ei varmasti ole. Minua jännittää sen verran enkä ainakaan halua missään nimessä myöhästyä koulusta, Viljanen tuumaa.

Vaikka koulu alkaa, jää harrastuksillekin vielä runsaasti aikaa. Kesän aikana Viljanen olikin kerännyt veljensä kanssa rahaa trampoliinia varten. Se on jo osoittautunut hyväksi hankinnaksi.

−Harrastan yleisurheilua, joten trampoliinilla voi harjoitella pituushyppyä. Olenkin jo aika hyvä siinä.

Eskarista ekalle
Kaisla Viljanen ja Sylvi Koivukangas ottivat pienen lepohetken. Samalla Hanne Holm kertoi heille, kuinka tärkeää on levätä riittävästi, kun koulunkäynti alkaa. Kuva: Jaana Ala-Lahti

Kotiläksyjä jo toiveena

Oriveden Marttojen rastilla Kultavuoren koulussa ensimmäisen luokan aloittava Kukka Aaltonen onkii roskia verhon takaa. Saaliiksi hän saa juomatölkin ja nyt hänen pitäisi tietää, mihin roskakoriin se olisi lajiteltava. Apuna hänellä on isosisko, jo kolmannen luokan aloittava Taika Aaltonen.

− Tämä on metallia, joten sellaiseen roskikseen tämän laittaisin, Kukka Aaltonen toteaa.

Isosisko näyttää, minkä roskiksen kyljessä lukee metalli ja sinne Kukka Aaltonen onkimansa roskan pudottaa. Kierrätys- ja lajittelutehtävä on tehty onnistuneesti loppuun. Tehtävä oli helppo eikä sitä tarvinnut jännittää yhtään. Toisin on koulun aloittamisen kanssa.

− Jännittää vähän koulun aloittaminen. Tulee niin paljon uusia juttuja. Ja uusia luokkakavereita. Vaikka kyllä minä jo vähän tiedän, että ketä tuttuja tulee samaan kouluun, Kukka Aaltonen totesi.

Aaltonen arvioi, että ensimmäisenä koulupäivänä hän saa jo kotiläksyjä. Isosisko Taika Aaltonen tiesi kuitenkin kertoa, että läksyjä hänen siskonsa saisi vielä hetken aikaa odotella.

− Läksyjä ei tule ekana koulupäivänä. Niitä ei varmaan tule ekan kouluviikon aikana ollenkaan, Taika Aaltonen paljasti.

− Tämä on nyt yllättävää, Kukka Aaltonen hämmästeli.

Koulun aloittamiseen Kukka Aaltonen oli valmistautunut hyvin. Hän oli käynyt perheensä kanssa muun muassa koulutarvikeostoksilla.

− Kaiken muun olen jo hankkinut paitsi sisätossut. Niistä ei ollut minulle sopivaa kokoa. Reppuni on sellainen pinkki nallereppu.

Erityisesti Aaltonen odottaa, että hän oppii koulussa lukemaan.

− Mutta olisi kivaa oppia myös kunnolla kirjoittamaan, hän lisää.

Kolmannen luokan aloittava Taika Aaltonen vahvistaa, että kirjoittamistakin koulussa harjoitellaan, joten pikkusiskon taidot siltä osin varmasti karttuvat. Kouluun siskokset aikovat kulkea yhdessä, jos vain kummallakin koulu sattuu samaan aikaan alkamaan.

Eskarista ekalle
Kukka Aaltonen sai onkia ja isosisko Taika Aaltonen toimi hänen avustajanaan Marttojen rastilla. Kuva: Jaana Ala-Lahti
Eskarit ekalle
Petteri Lähteenmäki kertoi Oriveden kaupungin rastilla liikenneturvallisuudesta ja siitä, miten monenlaisia harrastusmahdollisuuksia paikkakunnalla on tarjolla. Hän myös muistutti ekaluokkalaisia heijastimen ja pyöräilykypärän käytöstä. – Hihna ei saa olla liian löysällä eikä liian kireällä. Leuan ja hihnan väliin pitäisi mahtua kaksi sormea, silloin se on hyvä, Lähteenmäki sanoi.

Leave a Comment