Eräjärven kirkon eteen on perjantaina keskipäivällä pysäköity rivi kaksipyöräisiä, kaikkiaan kymmenkunta vanhaa ja uudempaa pääasiassa pappamopoksi haukuttua kulkupeliä. Kirkon, Kivimuseon ja Salen tienoilla kuljeskelee isoja miehiä neonvärisissä turvaliiveissä. Vaikuttavat vaarattomilta, etenkin kun selässä lukee Partalan Mopohöperöt.
Kivimuseossa jatkuu Tarmo Grönqvistin opastus, kun seuraksi ulkopenkille istuvat Partalan Mopohöperöiden puheenjohtaja Jukka Wahlroos ja sihteeri Pekka Virkkunen. Porukka on lähtenyt aamulla hyvissä ajoin Jämsästä kesän päätapahtumaansa Päijänne-kierrokselle, joka kiertää pääosin pienempiä teitä Eräjärvenkin kautta kohti Padasjokea, Asikkalaa ja Pulkkilanharjua pitkin Sysmään ja Päijänteen itäpuolta takaisin kohti Jämsää sunnuntai-illaksi.
Pysähdyksiä noin tunnin välein
Perjantaina ajomatkaa kertyi kaikkiaan 99 kilometriä. Matkalla pysähdellään taajaan, noin tunnin välein. Ohjelmassa oli myös vierailu mopokerho Helevetin Tunareiden kerhotallilla ja museossa Rautajärvellä. Puheenaiheista tuskin tuli pulaa.
Omaa tallia mopojen kunnostukseen ei jämsäläisillä ole, mutta yhteyttä pidetään mielellään muiden harrastajien kanssa.
Harrastus on lähtenyt vanhojen mopojen rassaamisesta ajokuntoon ja entisöinnistä, mutta sitten mieli alkoi tehdä porukalla baanalle, ja muutama innokas perusti alkuvuodesta 2009 Partalan Mopohöperöt, jossa on jo runsaat 80 jäsentä – yhä enemmän myös naisia ja nuoria. Yksi nainen on nytkin mukana, sillä Wahlroosin puoliso ajaa repsikkana huoltoautossa Pekka Virkkusen seurana.
Kun kysymys on näinkin iäkkäistä ajopeleistä, joiden tarakalle viritettyihin puulaatikoihin tai laukkuihin ei mahdu paljon vaihtokalsareita enempää, huoltoauto on hyvä matkavakuutus. Siellä kulkee matkatavaroita, bensaa, yleisimpiä varaosia ja jopa yksi varamopo.
– Näihin vanhoihin mopoihin on kyllä tehty matkan varrellakin pienimuotoista huoltoa, Virkkunen tietää.
Vesijärven ympäri ja Baltian maihin
Valtakunnallisista mopotapahtumista lähimpänä on noin 500 ajopelin Vesijärven ympäriajo, jonne jämsäläisetkin yleensä osallistuvat ainakin muutaman jäsenen voimin. He ovat myös kovia reissaamaan ulkomaita myöten. Tutuiksi ovat tulleet niin Ahvenanmaa, Saarenmaa kuin Pärnukin, jopa Latviassa asti on käyty kääntymässä. Laivalle suunnatessa kilometrejä tulee väkisin enemmän, mutta perillä tehdään yleensä mukavia päivämatkoja yhdestä yöpymispaikasta.
Mopokulttuuri on vahvasti pohjoismainen ilmiö, joten esimerkiksi Baltian maissa pappamopedit herättävät suurta mielenkiintoa.
Ajomatkat pyritään pitämään maltillisina, siinä 100 kilometrin huitteissa. Muuten saattaisi takapuoli puutua, eihän matkanopeus ole kuin keskimäärin 30 kilometriä tunnissa. Joukossa on useampia vähintään 30-vuotiaita museomopoja, mutta myös skootterit ja jopa moottoripyörät huolitaan mukaan.
Maisemien katselu onnistuu hyvin mopon satulasta
– Parasta mopolla ajelussa on se, että siinä pystyy hyvin katselemaan maisemia ja aistimaan ympäröivän luonnon liikenneturvallisuuden kärsimättä, Wahlroos ja Virkkunen vakuuttavat.
Paikallisissa tapahtumissa he pitävät kioskia ja hankkivat näin kerholleen varoja, jotka käytetään juuri näillä retkillä esimerkiksi majoituskuluihin.
– Me ollaan jo sen ikäisiä äijiä ja monet myös kovia kuorsaamaan, että teltoissa ja kovin hatarissa mökeissä ei yövytä, vaan vähän mukavammin, he sanovat.
Retket on huolella valmisteltu, esimerkiksi tämän viikonlopun päivämatkat kohteineen on Virkkunen etukäteen kiertänyt tutustumassa autolla ja moottoripyörällä.
– Sen verran syntisiä ollaan, että kirkoissa poiketaan mielellään, Virkkunen naurahtaa.
Eräjärven kirkossa kuitenkin harjoitellaan lauantain konserttia varten, joten siellä mopedistit piipahtavat vain lyhyesti.
Ajan patinaa tai kiiltäväksi entisöityä
Seurueen vanhin mopo on Tunturi-pappamopo vuodelta 1963. Siinä on ajan patinaa ruostepilkkuineen, moottori ei kuitenkaan ole enää alkuperäinen. Sillä ajelee multialainen Anssi Alapiha, joka mopon kunnostettuaan halusi ajeluseuraa. Lähin mopokerho löytyi Jämsästä (edit: paikkakunta korjattu).
Vieressä kiiltelee Heikki Nordströmin komeasti entisöity 70-luvun Tunturi (edit: merkki korjattu), joka on kuulemma ostettu vaasalaiselta entisöijältä. Hätäisen hommaa entisöinti ei ole, hänkin kuulemma tekee vain pari mopoa vuodessa.
Nyt on tunti vierähtänyt, ja Päijänteen kiertäjät sonnustautuvat turvaliiveihin ja kiskovat kypärät päähän. Aikataulusta pidetään kiinni, vaikka meno onkin leppoisaa. Ennen lähtöä Virkkunen varoittaa kohtapuoliin edessä olevasta jyrkästä mäestä. Kuljettajat kyselevät, voidaanko se mennä vähän vapaammassa muodostelmassa, että saa vauhtia alle.
Kuinkahan Syrjänmäen valloitus näillä kulkupeleillä onnistuu?
Ja autoilijoille menee vielä terveisiä, että mopot voisi ohittaa hiukan etäämmältä kuin ihan kylkituntumasta. Toisinaan autoilijat myös tekevät itse jonoja jäädessään peesaamaan erikoista seuruetta.
Höperyyttä on monenlaista, pappamopohöperyys niistä sympaattisimpia. Turvallista matkaa Partalan miehille!
