Sähkön riittävyydestä vohvelikahvilan jännitysmomentti – ongelma selätettiin heti 10-päiväisen sesongin alussa

Susanne Hassel (edessä) ja Jenny Salkolahti paistavat ja täyttävät vohveleita vankalla taidolla. Eri tehtävissä vuorotellaan. Asiakkaita riittää niin, ettei ainakaan avajaispäivänä luippohetkiä juuri jäänyt. Kuva: Anne Kotipuro.

Vohvelikahvilan avajaispäivänä kantautui Talviaisten talon piharakennuksesta tuttu kutsuva tuoksu, mutta tuotanto hiukan yski alussa. Sulakkeet paloivat tuon tuostakin, ja Mikko Salkolahti kutsuttiin vikaa paikallistamaan. Syykin löytyi.

Näyttää siltä, että vanhan rakennuksen sähkönsaantia ei ole suunniteltu muutaman ammattitason vohveliraudan mukaan, mutta pienen yrittämisen jälkeen homma alkoi toimia, ja vika paljastui yhdestä raudasta. Nyt käytössä on viisi rautaa kuudesta, ja gluteenittomille vohveleille tietenkin ihan oma paistorautansa.

Kun kylän nuorten hoitama kahvila on vasta avattu, ensimmäinen viiden litran taikinaerä on jo mennyt, ja taustavoimissa toimiva Satu Sulkunen hakee sisältä uuden ämpärillisen paistettavaa. Tarjolla on tietenkin niin gluteeniton kuin vegaaninenkin vaihtoehto, ja suolaista täytettä on kehitelty jo kolmea sorttia: lohesta, broilerista ja pestosta sekä herkkusienistä. Makeat vohvelit kruunataan tuoreilla marjoilla, eikä kermavaahtoa ja jäätelöä nuukailla.

Pöydät on sijoitettu sopivan harvaan, ja pöytäpaikkojen riittävyyden takaamiseksi kyläyhdistys on hankkinut ulkoteltankin. Näyttää siltä, että kyläläiset ovat hankkiutuneet vohveleille heti ensimmäisenä päivänä, mutta paljon on myös vieraita kasvoja, siis ohikulkijoita. Vohvelikahvilan jokakesäinen aukiolo on tiivis ja kiireinen 10 päivän rupeama, joka jatkuu vielä ensi viikonlopun ajan.

Vohvelikahvila työllistää Oriveden kaupungin kesätyöseteleillä ja Längelmäen Lions ladyjen tuella viisi oman kylän nuorta, joista kolme vuorollaan on töissä. Muut ovat jo konkareita, vain Susanne Hassel on ensikertalainen. Näppärästi hänkin jo pursottelee kermavaahtoa vohvelin päälle, ja Jenny Salkolahti vieressä antaa vinkkejä. Asiakkaille on tehty pahviset numerolaput kuin isommissakin ravitsemusliikkeissä.

Hassel kuuli tästä työmahdollisuudesta isältään, ja pöräyttää töihin skootterilla. Seuraavaksi on aika suunnata uusiin ympyröihin, sillä 16 vuotta kohta täyttävä neitonen aloittaa syksyllä lukio-opinnot Sammon keskuslukiossa Tampereella ja muuttaa samalla kotoa. Omaan kämppään pääsy innostaa häntä kovasti. Hasselin oma suosikki täytteistä on broiler-pesto.

Maistiaiset vohvelista saa myös Iina Peltomäen mäyräkoira Tove. Iina on kotimaisemissa kesälomalla, hänkin asuu jo Tampereella.

Talon alakerrassa, Cafe Veiston tiloissa on samaan aikaan avautunut pieni kirpputori, jonka tarjonta yllättää jälleen runsaudellaan.

Kahvilan tuloille on jo käyttökin mietittynä. Tuotto menee Talviaisten talon ulkomaalaukseen ja rännien uusimiseen. Ajankohta varmistuu sitten, kun tarpeeksi rahaa on koossa ja urakoitsija löytynyt. Ison rakennuksen maalaukseen tarvitaan ammattiosaajat jo telineillä kiikkumisen takia.

Onneksi moni ohikulkijakin kääntää rattia Talviaisten kohdalla mainoksen nähtyään. Juuri tällaiset pienet poikkeamispaikat ovat kesälomareissun suola.

Leave a Comment