Kevään aikana nuorille suunnatut työllisyyspalvelut sekä nuorisopalvelut muuttivat Orivedellä samaan osoitteeseen. Nykyään starttivalmennus, nuorten yksilövalmennus ja etsivä nuorisotyö toimivat Nuorten Kampuksella.
Jokaisella palvelumuodoilla on omat toimintaraaminsa ja kohderyhmänsä, mutta yhdistävänä tekijänä on pyrkimys, että jokainen asiakkaana oleva nuori saisi arjensyrjästä kiinni ja löytäisi itselleen mielekkään työ- tai opiskelupaikan.
– Meidän nuoremme ja heidän kokemat haasteensa ovat hyvin monenlaisia. Taustalla voi olla mielenterveys- tai päihdeongelmia. Tai nuori ei yksinkertaisesti vain löydä sitä omaa juttuaan. Yksi nuori voi tarvita apua yksittäisen Kelan hakemuksen täyttämiseen, ja toinen koittaa vain selviytyä arjesta ja kaipaa tukea useiden vuosien ajan, etsivä nuorisotyöntyöntekijä Marika Mäkinen luonnehtii.
– Nuorilla on valtavasti monenlaista osaamista, mutta samaan aikaan heillä voi olla sosiaalisia haasteita, jotka laittavat kapuloita rattaisiin. Osalle ulos lähteminen ja asioihin osallistuminen on ison ponnistuksen takana. Monesti oman kodin kynnys on se korkein, nuorten yksilövalmentaja Anne-Mari Hakala miettii.
Kadonneita rutiineja ja aikatauluja etsimässä
Nuorten starttivalmennuksessa tavallisten arkirutiinien ja taitojen palapeliä kootaan yhdessä neljästi viikossa. Kampuksen tiloissa kokoontuvassa ryhmässä on keskimäärin mukana kahdeksan osallistujaa.
Starttivalmentaja Kirsi Saramäki kertoo valmennuksen olevan ryhmämuotoista toimintaa, jossa opetellaan matalalla kynnyksellä arjen hallintaa ja arkisia taitoja sekä suunnitellaan tulevaisuutta. Käsiteltävät aiheet vaihtelevat ravinnosta raha-asioiden hoitamiseen ja asumiseen sekä tulevaisuuden suunnitelmiin, jolloin yhdessä mietitään koulutusvaihtoehtoja tai haetaan töitä.
Saramäen mukaan monella nuorella on jaksamisen kanssa ongelmia. Aikataulujen lisäksi tavanomaiset arkirutiinit ovat usein hukassa.
– Starttivalmennuksessa kaikenlaisia tavallisia taitoja ja askareita opetellaan ja harjoitellaan yhdessä, mutta asioita ei tehdä nuorten puolesta. Opettelemme esimerkiksi noudattamaan aikatauluja ja olemaan ajoissa paikalla. Myöhästyä ei saa, Saramäki valottaa.
– Joka viikko pyrimme pienimuotoisesti rikkomaan rajoja ja sietämään yllättäviäkin tilanteita. Joinain aamuina saatan laittaa ryhmäläisille viestin, että tapaammekin Kampuksen sijasta jossain muualla, hän lisää.
Tyypillisesti starttivalmennuksessa päivä alkaa aamuyhdeksältä ja päättyy yhdeltä.
– Yleensä ensin juodaan kahvit ja sitten käydään kiinni päivän askareisiin. Starttiryhmäläiset siivoavat nuorisotiloja, käyvät kaupassa ja kokkaavat yhdessä ruokaa. Kaupassa olemme miettineet, mitä sieltä voi ostaa edullisesti ja mitä ruokatarpeita saa yhden roiskeläppäpitsan hinnalla.
Terveellisen ja edullisen ruokailun lisäksi keskeinen osa starttivalmennusta on liikunta, jota harrastetaan kahdesti viikossa.
– Kevään aikana olemme ulkoilleet ja pelanneet frisbeegolfia. Meillä on liikuntahallilta varattuna sulkapallokenttä ja käymme myös uimahallissa aamu-uinneilla, Saramäki kertoo.
Sovituista suunnitelmista pidetään tiukasti kiinni, mutta päivän ohjelmaa ei kuitenkaan kelloteta minuutin tarkkuudella.
– Välillä vain istuskelemme rauhassa, sillä yhtä lailla tavalliseen arkeen kuuluu tylsyyttä, joten senkin sietämistä on hyvä harjoitella, hän toteaa.
Starttivalmennuksessa toimenpiteenä on kuntouttava työtoiminta, josta Kela maksaa työmarkkinatukea. Palvelu on suunnattu työttömille työnhakijoille, eikä siihen voi esimerkiksi osallistua koulussa kirjoilla oleva opiskelija.
Sen sijaan yksilövalmentajan ohjauksessa nuori voi työstää erilaisia opintoja.
– Nuorten yksilövalmennuksessa on paljon samaa kuin etsivässä nuorisotyössä ja yhtä lailla mietimme opiskelu- ja työmahdollisuuksia kuten starttivalmennuksessa, kaksi vuotta Orivedellä yksilövalmentajana työskennellyt Anne-Mari Hakala kertoo.
Hakalan asiakkaat on pääsääntöisesti työttömiä, 20–24-vuotiaita nuoria aikuisia. Asiakaskuntaan kuuluu myös palkkatukiasiakkaita ja omaehtoisesti työttömyystuella opiskelevia.
Yhä useampi nuori ottaa itse yhteyttä
Kaikista nuorimmat asiakkaat keskittyvät etsivän nuorisotyön alaisuuteen. Palvelu on suunnattu 15-29-vuotiaille, mutta Marika Mäkisen mukaan asiakkaat ovat pääsääntöisesti peruskoulunsa päättäneitä nuoria Orivedeltä ja Juupajoelta.
Etsivää nuorisotyötä ohjaa nuorisolain pykälät. Laki velvoittaa ilmoittamaan nuoret, jotka eivät saa opiskelupaikkaa peruskoulun jälkeen tai keskeyttävät opintonsa toisella asteella tai keskeyttävät ase- tai siviilipalveluksen. Ilmoituksen voi tehdä eri viranomaiset, joilla on herännyt nuoresta huoli. Mäkisen mukaan yhteydenottoja tulee paljon myös vanhemmilta ja nuorilta itseltään.
– Itse yhteyttä ottavien nuorten määrä on viime vuosina selvästi kasvanut, työllisyyspalveluiden päällikkö Kirsi Onnela lisää.
Suomen nuorisotyön tilastojen mukaan viime vuonna Orivedellä 26 prosenttia tapaamisista tapahtui nuoren itsensä tai läheisten toimesta. Suurimassa osa eli 31,3 prosenttia yhteydenotoista tehtiin oppilaitoksista.
Kahdeksan vuotta ”etsivänä” työskennellyt Mäkinen luonnehtii työtä nuorisotyön ja sosiaalialan yhdistelmäksi. Työntekijä on kuin jämäkkä isosisko tai -veli, joka kulkee rinnalla ja hienovaraisesti tuuppii vakaammalle polulle.
– Käytän paljon niin kutsuttua nättiä pakkoa eli jos nuorella esimerkiksi on tarve käydä lääkärissä, varaan hänelle ajan ja tarvittaessa tulen vastaanotolle mukaan, että asia tulee varmasti hoidettua. Monesti nuoret toivovatkin, että tulen henkiseksi tueksi, Mäkinen sanoo.
Keskinäinen luottamus on kaiken A ja O
Kevään aikana Mäkinen pätevöityi ratkaisukeskeiseksi neuropsykiatriseksi valmentajaksi, minkä hän kokee luontevana lisänä työhön.
– Jos nuorella on neuropsykiatrisia haasteita kuten diagnosoitu ADHD, voin tarjota siihen valmennusta. Etsivän nuorisotyön tavoin tämäkin toiminta on asiakaslähtöistä. Keskitymme siihen, mikä nuorelle tuottaa arjessa haasteita ja yritämme yhdessä löytää apukeinoja ja ratkaisuja.
Mäkinen kertoo, että asiakkaana olevien nuorten joukossa on paljon sellaisia, joiden neuropsykiatriseen oireiluun ei välttämättä ole aiemmin kiinnitetty huomiota.
— Oireilu on saattanut olla niin lievää, ettei sitä välttämättä ole huomattu koulussa. Jokin on kuitenkin aina tökkinyt, kuten nuoret itse asian ilmaisevat. Neuropsykiatriasta voikin löytyä selittävä tekijä, miksi keskittyminen on vaikeaa tai miksi opiskelut meinaavat jäädä kesken.
Mäkinen painottaa työn nuorten kanssa perustuvan vapaaehtoisuuteen ja keskinäiseen luottamukseen.
– Käytännön työssä lähdemme liikkeelle siitä, mitä nuori haluaa tai toivoo. Me etsivät lähdemme mukaan ihan minne vain, laillisuuden ja maalaisjärjen rajoissa. Voimme tavata nuoren tämän kotona tai lähteä kaupoille, kirpputorille tai kahville istumaan, hän selvittää.
Yleensä tapaaminen sovitaan nuoren kanssa kerran viikkoon. Tarvittaessa tapaaminen järjestyy nopeallakin varoitusajalla, sillä etsivään nuorisotyöhön ei varsinaisesti ole jonoa.
– Meihin työntekijöihin voi olla yhteydessä tilanteessa kuin tilanteessa. Kyseessä ei tarvitse olla suuri ongelma tai elämänkokoinen kriisi, että voi hakea tukea, Mäkinen painottaa.
