Aito vai laboratoriossa tehty? – Kivimuseon uusi kokoelma esittelee synteettisten jalokivien maailmaa

Eräjärvi-Seuran puheenjohtaja Tarmo Grönqvist suhtautuu intohimoisesti gemmologiaan. Grönqvist lahjoitti museolle synteettisten jalokivien kokoelman. Kuva: Eveliina Kälviäinen

Eräjärven Kivimuseon pysyvä näyttelyvalikoima on saanut rinnalleen synteettisten jalokivien kokoelman.

Kevään aikana museon mittavaa agaattikokoelmaa supistettiin, ja vapautuneeseen vitriiniin on saatu esille 15 ennennäkemätöntä kohdetta. Joukossa kimaltelee muun muassa hiomaton, synteettinen smaragdikide, joka on peräisin Novosibirskistä.

Kokoelman lahjoittanut diplomigemmologi Tarmo Grönqvist painottaa, etteivät synteettiset jalokivet eivät ole jäljitelmiä tai pelkkiä lasinpalasia.

– On aitoja jalokiviä, joiden muodostuminen luonnossa on kestänyt miljoonia vuosia. Laboratoriossa voidaan synteettinen jalokivi valmistaa muutamassa päivässä. Synteettisesti valmistettujen kivien kemiallinen koostumus ja fysikaaliset ominaisuudet ovat kuitenkin samoja kuin aidolla jalokivellä.

Maailman jalokivimarkkinoilla liikkuu miljardien dollareiden rahavirtoja, ja synteettiset korukivet osa tätä valtaisaa bisnestä. Laboratoriossa valmistetun kiven hinta on kuitenkin vain murto-osa aidosta murikasta, joten jalokivien erottamiseksi on kehitetty kallista laitteistoa. Laitteista huolimatta synteettisen kiven erottaminen aidosta ei ole helppoa.

– Aidon timantin voi erottaa synteettisestä vain etsimällä yksittäisiä typpiatomeita hiiliatomeiden joukosta. Synteettisissä timanteissa niitä ei esiinny, Grönqvist selvittää.

Kivimuseossa esillä olevassa kokoelmassa ei toistaiseksi ole mukana yhtään synteettistä korutimanttia. Timanttien osuutta näyttelyssä edustaa kuitenkin teollisuuskäyttöön suunniteltu timanttiviila.

– Teollisuustimanttien merkitys on vähentynyt merkittävästi synteettisten timanttien valmistuksen myötä. Synteettistä timanttia saa työkaluihin halvemmalla ja se on vieläpä parempilaatuista.

Kivimuseon vitriiniissä on esillä tunnettujen jalokivien synteettisiä versioita.  Kuva: Eveliina Kälviäinen

Varsin harvinaislaatuinen näyttely

Markkinoilla synteettisiä jalokiviä on liikkunut jo pitkään, sillä vanhimman tunnetun valmistusmenetelmän kehitti ranskalainen kemisti Auguste Verneuil 1800-luvun loppupuolella. Verneuil-menetelmällä valmistettiin ja valmistetaan yhä tänä päivänä synteettistä korundia ja spinelliä.

– Ala on laajentunut kovasti, enkä edes tiedä kaikkia tällä hetkellä käytössä olevia menetelmiä synteettisten jalokivien valmistamiseen, Grönqvist kertoo.

Synteettisten jalokivien yleisyydestä huolimatta niitä harvoin pääsee näkemään näyttelyissä. Grönqvistin mukaan Eräjärven lisäksi koko Euroopassa synteettisiä jalokiviä on tällä hetkellä esillä vain Moskovan jalokivimuseossa.

Kivimuseo avaa kesän museokautensa virallisesti 16. kesäkuuta, mutta näyttelyyn pääse tutustumaan jo kuluvana viikonloppuna  osana Oriveden Vanhat talot ja pihat -tapahtumaa.

Leave a Comment