Missä olit kun… ?
Minua edeltävä sukupolvi kuulemma muistaa tarkkaan hetken, kun uutinen Kennedyn kuolemasta tavoitti heidät marraskussa 1963. Useat muistavat, missä he olivat ja kenen kanssa ja jopa millainen keli tuolloin oli. Yleensä historian merkkihetket eivät kuitenkaan ole näin välähdyksenomaisen selkeitä, vaan niiden historiallinen merkitys kirkastuu vasta ajan myötä.
Vaikka näin nuori mies olenkin, niin onhan minunkin elinajalleni jo ehtinyt kertyä historiallisia tapahtumia, joista voin kertoilla omia kokemuksiani kun tulevat sukupolvet kyselevät “Muistatko kun” ja “Missä olit silloin kun” -kysymyksiä.
Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuuden vuodelta 1986 muistan ainakin hyvin. Onnettomuudesta tihkui tietoa niin hitaasti, että katastrofin laajuus paljastui vasta pitkän ajan kuluessa. Sen sijaan muistan huhtikuisen lämpimän sateen, jonka halusin välttämättä tuntea merkkinä saapuvasta kesästä. Niinpä sitten seisoin yksin ulkona, kun itäblokin lopun alku satoi taivaalta säteillen pekkerelleinä päähäni. Historian humina jäi kuitenkin sateen ropinan alle.
Teini-iän tietämille osui useitakin historiallisia tapahtumia, joista kertoa, kuten Berliinin muurin murtuminen, kylmän sodan päättyminen tai Persianlahden ensimmäinen sota vuonna 1991, jonka muistan erityisen hyvin. Sattumalta olin kuumeessa sinä päivänä, kun liittouman joukot hyökkäsivät Kuwaitiin ja jäin yksin kotiin sairastamaan. Seurasin sotaa televisiosta mukavasti loikoillen ja tunsin jännittäväni enemmänkin urheilukilpailua kuin sotaa. Hämmentävä kontrasti painui mieleen niin vahvana, että yhä edelleen lämmin tonnikalaleipä ja kaakao tuovat mieleen palavat öljylähteet ja valojuovien öiselle taivaalle piirtämät vanat.
Jostain syystä tragediat Estonian uppoamisesta Ayrton Sennan kuolemaan tuntuvat jäävän muistiin kirkkaammin, mutta myös muutamia positiivisia tapahtumia historian aikajanalta on piirtynyt mieleen. Lordin Euroviisuvoitto vuonna 2006 esimerkiksi vie Rönnin ravintolaan ja sen pienen television ympärille kerääntyneeseen kannustajajoukkoon, jossa olivat niin tanssiyleisö kuin illan artistikin jännittämässä. Ja tietysti historiallinen jääkiekon MM-kulta vuodelta 1995, jota jännitettiin samoihin aikoihin yo-kirjoitusten ruotsin läpimenon kanssa.
Juuri tällä hetkellä me elämme keskellä poikkeuksellisia tapahtumia, jotka jäävät varmasti historian kirjoihin. Uudenmaan sulkemiset, kokoontumisrajoitukset ja karanteenimääräykset ovat jotain, mitä ei ole itsenäisen Suomen aikana toteutettu koskaan aiemmin.
Entä mitä kerrottavaa jälkipolville jää keväästä ja kesästä vuodelta 2020? Onko se alkusysäys suomalaisen hyvinvointivaltion murenemiselle, vai kansakuntaa yhdistävä ja ylöspäin nostava yhteinen koettelemus? Jääkö siitä historian kirjoihin merkintä konkurssien tsunamista ja taloudellisesta kärsimyksestä, vai yhteisöllisyydellä ja toisista välittämisellä saadusta torjuntavoitosta?
Se on varmasti meidän jokaisen käsissä. Nyt on hyvä hetki muistaa, että riippumatta siitä miltä tilanne tällä hetkellä näyttää, ei huomisen historiaa ole vielä kirjoitettu.
Jussi Valve
Kirjoittaja on toimitusjohtaja ja urheiluseuran puheenjohtaja, joka pitää itseään nuorena miehenä.
