Luutsaaren pirtin lattioilta luututtiin talven pölyt, hirrenrakoja tilkittiin vanhaan tapaan sammalella, roskia haravoitiin ja risuja siivottiin. Samalla katseltiin, mihin järeämpiin kunnostustöihin olisi ihan ensiksi ryhdyttävä. Siinä sivussa paikalla olleet ihmettelivät museon esineitä ja kuulivat, mistä ne ovat peräisin.
Lauantaisiin Längelmäki-seuran museotalkoisiin oli tiensä löytänyt tusinan verran talkoolaisia, pääasiassa seuran johtokunnan jäseniä. Se oli enemmän kuin moneen vuoteen. Talkoolaiset iloitsivat Museoviraston avustuksesta museolle. Kohteet viidelle tonnille ovat jo tarkkaan tiedossa. Avustushakemukseen ne oli listattu kohta kohdalta. Pirtin katolle pitää tehdä kuntoarvio ja huoltotöitä. Seinien lahovaurioita on korjattava ja seiniä tilkittävä. Vilja-aitan alahirsiäkin on korjattava, ja sinne on tehtävä portaat. Riukuaita oli talven tuiverruksessa mennyt kumoon ja vaatisi oikeastaan uusimista.
Myös vinttikaivon lahonnut kansi ja perinteinen vedennostopuomi on uusittava. Sattuuko juuri sinun metsässäsi kasvamaan vinttikaivon haarallinen pystypuu? Ilmianna se talkoissa poikenneelle Martti Ahoselle, sillä sellaiselle olisi nyt tarvetta.
Viimeisenä, mutta ei vähimpänä olisi museon esineistö luetteloitava ja liityttävä eMuseo-järjestelmään, jolloin tiedot saataisiin museoiden yhteiseen sähköiseen tietokantaan.
Jotkin näistä töistä on mahdollista tehdä talkoilla, mutta osaan tarvitaan ammattiapua. Perinteisten rakennustapojen osaajia onneksi paikkakunnalta löytyy. Hankeavustus helpottaa töitä, ja Längelmäki-seura aikoo laittaa omista varoistaankin paikkojen kunnostukseen.
Aukioloa varaa kasvattaa
Museonmäki halutaan pitää elävänä, vaikka aktiivista aukioloa on ainakin toistaiseksi vain viikko kesässä, heinäkuulla. Siellä on aiempina kesinä myös toteutettu myös tapahtumia kuten museon vestarit. Yhteistyötä pyritään virittelemään vaikkapa Leporannan taidekeskuksen kanssa, joka on ilmoittanut avaavansa ovensa juhannuksesta.
Tulevana keskiviikkona paikalle on tulossa museoamanuenssi Keski-Suomen museosta, ja hänen kanssaan katsellaan töiden kiireellisyyttä ja pohditaan jatkoa. Avustus on käytettävä vuoden 2021 loppuun mennessä, ja sen käytöstä on laadittava selvitys huhtikuuhun 2022 mennessä. Raportointi ja dokumentointi tuskin teettävät ongelmia. Käytettävissä on perinpohjainen hankehakemuspaketti työsuunnitelmineen.
Oravanmentävät aukot seinässä nyt tukittu
Nyt puheenjohtaja heiluu raivaussahan kahvoissa risuja siistien. Pirtissä ahertavat Eija Helpiölä, Riitta Roitto ja Kati Tuominen. Johtokunnan toinen miespuolinen jäsen Kalevi Lammi Annikka-vaimonsa kanssa kokoaa lahopuuta kaivonkannelle pois vietäväksi. Sisällä pirtissä tukitaan yhteisvoimin oravanmentäviä aukkoja seinissä.
Huonokuntoiselle riukuaidalle ensiapua antavat Aarno Ahonen ja Raimo Ahonen, joka on tuonut myös sammalet seinien tilkitsemiseen. Nuoripari Heini ja Heikki Rosenholm viilettää pitkin mäkeä risuja kooten, ja Leena Mikkola, yksi seuran entisistä puheenjohtajista, ahertaa haravoimassa.
Kun talkookahvit on pihapenkeillä nautittu, yrittävät Kati Tuominen ja Leena Mikkola uteliaina kurkistaa, miltä näyttää Jaakkolan vilja-aitassa. Iso, komea avain on tallessa, mutta ovi sen verran laskeutunut, ettei yritys nyt onnistu. Toisella kertaa.
Kasmasiini pois oven edestä
Seuraavaksi Tuomo Heinonen yhdessä Kalevi ja Annikka Lammin kanssa heivaa Västilästä hirsinä tuodun riihen, nykyisin kalustovajana ja varastona toimivan rakennuksen edessä seissen kasmasiinin pystyyn seinää vasten, jotta riiheen olisi mahdollista päästä sisään. Lajittelijaksi sitä minun lapsuudessani kutsuttiin.
Sisältä löytyy monenlaista maatalouskäytössä ollutta työkalua, yksi reki, korkea pelukoppa sekä laite, jonka yhdessä päättelemme mankeliksi. Mutta miksi sen telat ovat uritetut eikä sileät? (EDIT: Laite kuvassa oikealla ei ole mikään mankeli, vaan pellavaloukku. Uritettuilla teloilla pehmitettiin pellavanvarret, täsmensi Tuomo Heinonen kuvan nähtyään.)
Museon esineistö kätkee sisäänsä paljon tarinoita ja elävää historiaa, mutta siitä on myös pidettävä huoli ja tuotava museo tähän päivään. Tälläkin saralla on tapahtumassa, sillä museoalueelle on mahdollisesti jo tänä kesänä valmistumassa historiaa sivuava rastirata, jolla hyödynnetään QR-koodeja. Ken elää, hän näkee!
Museon mäellä tapahtuu myös outoja asioita. Paikalle tullessaan talkoolaiset olivat todenneet, kuinka pirtissä sisällä ollut ikivanha ”Nummelinin penkki” oli taas kerran kulkeutunut ulos pirtin seinustalle, vaikka se syksyllä oli varmuudella jätetty sisälle lukkojen taakse. Nummelinin haamun kerrotaan aina kuljettavan penkkinsä suljettujen ovien läpi ulos aurinkoiselle seinänvierustalle. Hän oli kuulemma eläessään sillä kesäaikaan ottanut ulkona päiväunia.
Toinenkin selitys penkin liikkeille on. Kerrotaan, että Luutsaaren isännällä oli jotain Nummeliniä vastaan, ja hänen haamunsa kantaa aina Nummelinin omaisuutta pihalle pirtistään.
