Kevät on vuokkojen aikaa, uutta väriloistoa puhkeaa esiin joka päivä

Hörtsänän arboretum

Keltavuokko. Kuva: Juha Jäntti

Kävin Hörtsänän arboretumissa ensimmäisen kerran viime kesänä. Löysin keskeltä peltomaisemaa hienon ja tunnelmallisen alueen, joka valloitti monimuotoisella kauneudellaan. Tänä keväänä olen käynyt paikalla jo useita kertoja seuraten, miten vehreys jälleen valtaa alaa ja joukko kevätkukkia tuo vähitellen esiin väriloistoaan.

Pyysin hiljattain yhden iltapuhteen mittaiselle retkelleni mukaan hortonomi Esa Kallion. Hän kun tuntee kasvimaailman ja myös Hörtsänän oltuaan siellä useampanakin vuonna kunnostustöissä. Halusin saada pintaa syvemmältä ymmärrystä, mitä kaikkea silmäni näkevät ja mitä niiden olisi hyvä osata nähdä.

Kierros varjoisassa kevätillassa alkaa kohdasta, mistä kaksi kivituhkapolkua lähtee hiukan eri suuntiin. Astelemme hitaasti alempaa polkua pitkin. Toinen reitti kohoaa pian rinnettä myöten ylöspäin. Siellä näkyy erilaisia kivirakennelmia, joka puolella esiin puskevia kukkakasvien vihreitä lehtikasvustoja ja väljästi kasvavia puita.

Oikealle jää pieni punainen mökki, jossa puutarhuri on asunut aikoinaan.

– Arboretum on perimmältään puulajikokoelma. Nimi tulee latinan kielen sanasta arbos eli puu. Tätä sanotaan kuitenkin myös Kukkapuistoksi, sillä täällä kasvoi erityisesti viime vuosisadan alkupuolella todella iso määrä erilaisia monivuotisia koristekasveja, Kallio kertoo.

Hörtsänän arboretum

Unkarinsinivuokko, tässä valkoisena.

– Nyt täällä on nähtävillä kevätaspekti, kun kevätkukat alkavat vähitellen nousta nupulle ja kukkia. Nyt on vuokkojen aika. Täältä löytyvät näinä aikoina sini-, valko- ja keltavuokko sekä unkarinsinivuokko.

Pystykiurunkannus nousee matalien vuokkomattojen keskeltä hiukan korkeammalle. Vielä ylemmäs kurkottavat varjoliljojen alut, joita myös nousee käytävän vierustoille.

– Varjolilja on kesäkuun alkupäivien kukka. Se siementää sinne tänne ja on juuri siellä missä sitä huvittaa olla. Se ei kovinkaan välitä ihmisen ohjailuista.

Vanhan mantsurianjalopähkinäpuun pinta on uurteinen, ja sen kaarna kulkee osin kierteisestikin juuresta ylöspäin.

– Tämä on yksi Hörtsänän erikoisuuksista ilman muuta, vaikka se onkin vähän vänkkyrä, vanha ja väsynyt. Tuossa on ollut arinakääpä varmasti pitkään. Se voi olla puussa kiinni kymmeniä vuosia ennen kuin se alkaa vaikuttaa puun vointiin.

Hörtsänän arboretum

Valkovuokon erikoismuoto, jossa terälehdissä on lilan värisiä alueita.

Maassa törröttää kotkansiiven itiölehtiä, kasvi kun lisääntyy itiöiden avulla. Kallio kehuu, että kotkansiipi on hiirenportaan kanssa paras lehtosaniainen.

Edessä on pieni lampi kiviseinämineen. Sen tuntumassa kukkii vehreä scobolia, jonka kukat ovat vaatimattoman oloiset pienet alaspäin riippuvat torvet.

Joka puolella näkyy sinistä. Sinivuokkojako?

– Nämä ovat idänsinililjaa. Liljakasvit tuntee siitä, että terälehtien lukumäärä on kolmella jaollinen. Tämä on puistojen yleinen kasvi, se kun kestää hyvin nurmen leikkuuta. Näitä täällä satoja ellei jopa tuhansia.

Pensasmainen villaheisi saa Kallion pysähtymään. Kasvin silmuissa ei ole lainkaan suojasilmuja. Kärkisilmut ovat juuri avautumassa.

– Tässä on sitten ollut kerrottua keltavuokkoa ja tässä taasen yksinkertaista. Keltavuokolla on varressa kaksi kukkaa, valkovuokolla niitä on vain yksi.

Kivisen raput johtavat ylempänä kulkevalla käytävälle. Vanha koivu yrittää estää käynnin portaille.

– Tämä koivu on varmaan 1950-luvulta. Se on saanut kasvaa tässä, ja vähitellen se on työntänyt viereltään sivukiven syrjään.

Seuraava eksoottisempi puulajituttavuus on idänvaahtera. Hörtsänässä kasvaa yksilö, joka on tätä lajia Suomen suurin.

– Voi hyvin sanoa, että tämä on koko puiston ykköskohde, jos jokin puu pitää nostaa täällä yli muiden.

Kuusten alle piiloutuneena pilkistää matala ja moneen suuntaan haarautunut marjakuusi. Siitä tehtiin jousipyssyjen kaaripuut Robin Hoodin aikoina ja paljon myöhemminkin.’

Hörtsänän arboretum

Marjakuusi.

– Vihervarpusia kuuluu tuolla liikuskelevan, rautiainenkin, ja peipponen varoittelee, Kallio kuulostelee välillä.

Vaaleanlilakukkainen pensaskasvi näsiä kukkii sekin nyt vuokkojen aikaan. Tuoksu on yhtä hieno kuin kielon kukissa. Näsiä ja onnenpensas kukkivat ennen kuin ne saavat lehdet.

Nykyisin Kappeliksi nimetyn luolan yläpuolella on mahdollisesti Mauri-myrskyn ajoilta peräisin oleva kanto. Kallio tutkii ja toteaa, että kannon päällä kasvanut aniskääpä on jo kuollut eikä tuoksu enää anikselle. Vieressä kasvaa kantokääpä, joka on Suomen yleisimpiä kääpälajeja.

Sitten seuraa laaja alue, jolla kasvaa niin kotimaista kuin unkarilaistakin sinivuokkoa.

– Kotimaisen sinivuokon levinneisyysalue loppuu näille main. Täällä maa on ihan sinisenä, mutta Jämsästä näitä ei enää löydy.

Kotimainen sinivuokko leviää hitaasti, koska sen kehittyminen siemenestä kukkimisvaiheeseen kestää kuusi vuotta. Valko- ja keltavuokko lisääntyvät maan alla kulkevien juurakoiden avulla.

Kevätpiippo nostaa polun vierellä pieniä keltaisia kukkiaan. Niitä näkee vähän joka paikassa, kunhan katsoja oppii tuntemaan kasvin.

Seuraa jälleen annos unkarinsinivuokkoa, jota voi olla sinisenä ja valkoisena. Viereen istutetut pionit alkavat työntää jo versojaan esille.

Käytävät ja kiviportaat johtavat mäen päälle. Siellä on ollut aikoinaan Juhlakenttä, jonka reunamilta löytyy monenlaisia kivirakennelmia. Myllynkiviä on aseteltu useampaankin kohtaan. Kivestä on tehty selkeästi myös taidetta.

– Kotimaisen sinivuokon lehti ruskettuu pois kukkimisen aikana, ja uusi lehti kasvaa kukinnan loppuvaiheessa. Lehden kiertoaika on yksi vuosi, Kallio muistaa vielä valistaa.

Koivu on täälläkin siementänyt luultavasti ei-toivottuun paikkaan, ja se on kallistanut voimallaan viereiset myllynkivet.

Kävelemme Juhlakentän reunalla sijaitsevan kumpareen vierelle. Kiviportaat nousevat sen päälle kahdelta suunnalta.

– Tämä tässä on yksi Suomen suurimmista taalainkoivuista. Täällä on myös laulanut kultarinta joka kesä heinäkuun alkuun asti.

Hörtsänän arboretum

Portaikko juhlakentän reunalla sijaitsevalla kumpareelle.

Tulemme kahden todella tukevan kuusen juurelle.

– Nämä ovat itselleni arboretumin hienoimmat puut. Ne ovat rehtejä suomalaisia kuusia, joilla on kummallakin mahtava runko. Puukuutioita on niissä ihan karmea määrä.

Toisen kuusen juurakko on sen verran korkealla, että se on komeaa katsottavaa. Vierellä on parin pienemmän kuusen katveessa kivi, joka suorastaan kutsuu istahtamaan ja rauhoittumaan hetkeksi.

– Tuohon nousee kevätlinnunherne. Tuossa taas kukkii imikkä. Sen kukka on väriltään pinkki, kun nuppu aukeaa. Se muuttuu myöhemmin siniseksi. Kevätlinnunherneellä on samantapainen värinmuutos, joten moni luulee, että sillä on oikeasti kahdenvärisiä kukkia.

Jätämme taaksemme arboretumin hoidetun alueen ja laskeudumme toista rinnettä alas kohti selvästi luonnontilaiseksi jätettyä metsää.

– Nyt alkaa dendrologisesti paikan kiinnostavin alue, Kallio innostuu.

Polun varrella tulee vastaan kuolanharmaaleppä, jossa on todella suuret silmut. Vieressä on ollut joskus alppiruusumetsä. Jalkojen juuressa nostaa päätään keltainen kevätlinnunsilmä, jonka keltaiset lehdet eivät ole kukan terälehtiä vaan kasvin ylälehtiä.

– Saatko kuvattua tästä lehtokortteen alkuja?

Pieniä raidallisia varrenalkuja nousee sammalten seasta joka puolella, tuhansittain. Olemme idän ja pohjoisen puoleisella rinteellä, jossa on paksu sammalpohja. Edessä siintelee Taipaleenjoki.

Hörtsänän arboretum

Lehtokorte.

Keltapeippi on vieraslaji, joka juurtuu kasvustonsa nivelväleistä, ja joka leviää loputtomiin. Lehtotesman tuntee nuokkuvista leveistä lehdistä.

Joen rannassa on maahan kaatunut hieno pökkelö, jonka pinnalla kasvaa kääpiä vieri vieressä. Vaalean harmaata taulakääpää on käytetty tulentekoon. Yksivuotinen pökkelökääpä iskee vain kuolleeseen puuhun. Sitä on käytetty aikoinaan neulatyynynä ja partaterien säilytyspaikkana.

Joessa kukkii keltainen rentukka eli sammakankukka. Muutaman askeleen päässä kukkii luontaisesti lisääntynyt näsiä.

– Katso, miten mahtava paketti arinakääpiä tässä on. Enpä ole nähnyt moista ennen.

Aikamoisen ryteikön keskellä kasvaa kauniisti unkarinsyreeni. Taponlehti on levinnyt maastoon, sen kukat kasvavat huomaamattomina lehtihankaan.

Kierros päättyy viehättävän vanhan penkin vierelle. Siinä on hyvä istahtaa ja antaa katseen levätä näkymissä. Takana matala rinne on täynnä soikkovuorenkilpeä, jonka kukat ovat myös hiljalleen nupullaan.

Hörtsänä on herännyt kevääseen. Jokainen päivä tuo nyt jotain uutta vähitellen heräävään kukkaloistoon, jota riittää ihaltavaksi syksyyn saakka. Miten värit ja tunnelmat vaihtelevat viikkojen edetessä, sitä aion seurata tiiviisti.

Fakta

Hugo Hörtsänä perusti Hörtsänän arboretumin vuonna 1909. Nykyinen omistaja on hänen tyttärenpoikansa Juhani Hörtsänä.
Paikan ylläpidosta vastaa Hörtsänän Arboretumin Kannatusyhdistys.
Arboretum valittiin Suomen sadan parhaan puiston joukkoon vuonna 2017. Se sijaitsee Onnistaipaleen kylässä.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?