Paljon on tapahtunut orivesiläisen Salla Karhun elämässä sen jälkeen, kun hän loppuvuodesta 2018 pelasi ammattilaisena Ranskan Bretagnessa. Tulevalla kaudella Salla Karhu nähdään LP Kangasalan paidassa.
Kun Karhu omasta halustaan palasi Ranskasta tammikuussa 2019, hänet napattiin pelaamaan Hämeenlinnaan. Jännittävissä finaaleissa silloinen HPK jäi kuitenkin hopealle LP Viestiä vastaan, ja Salla Karhu siirtyi viime syksynä Pihtiputaan Plokiin.
– Kausi starttasi tosi hyvin, ja meillä oli takana 13 peräkkäistä voittoa Mestaruusliigassa, kun 9. joulukuuta loukkasin jalkani. Akillesjänne meni poikki ottelussa Hämeenlinnan Lentopallokerhoa vastaan. Samassa ottelussa jenkkihakkuriltamme Maddie Palmerilta meni nilkka, mutta hänen loukkaantumisensa ei ollut yhtä vakava., Salla Karhu kertoo.
Aloituskuusikosta joutui siis kerralla kaksi sivuun, mutta vaihtopenkiltä löytyi hyviä pelaajia ja tammikuussa joukkue sai vielä vahvistuksen ulkomailta.
– Tulihan meille sentään Suomen Cupin voitto, mikä antoi kovasti uskoa playoffeja ajatellen, mutta sitten kausi loppuikin kesken kaiken juuri pudotuspelien kynnyksellä. Se oli tietenkin pettymys kaikille. Emme nyt tiedä, mihin asti olisimme päässeet. Kaikilla oli hyvä fiilis, ja sarjakin oli tosi tasainen, hän aprikoi.
Hyppyjä jo kokeiltu, juoksukin sujuu taas
Salla Karhulle korona antoi aikaa hoitaa jalkaa kuntoon ja kuntouttaa itseään taas pelikentille. Leikatussa jalassa oli ensin pari kuukautta kipsi, sitten hän meni toiset pari kuukautta ”robottijalan” näköisellä irrotettavalla tukisiteellä ja sen jälkeen vielä kävelykeppien tuella. Kuntoutus on sujunut hyvin, ja nyt ollaan niin hyvässä vaiheessa, että ekoja hyppyjä on jo otettu ja juoksukin on taas suhteellisen normaalia.
Hän ei lähde arvailemaan syytä akillesjänteen napsahtamiseen poikki. Syynä ei ollut mikään yksittäinen isku, eikä hän tuntenut itseään ylirasittuneeksi. Ehkä se vain oli kulunut, pelaaja miettii, onhan pelivuosia 26-vuotiaalla Karhulla sentään jo paljon takana – mutta myös edessä.
Maajoukkueessa pelaaminen on aina iso ilo
Koronan takia maajoukkueellakaan ei ole ollut pelejä, joten Salla Karhu ei jäänyt oikeastaan mistään paitsi. Elokuun lopulla pitäisi pelata karsintoja seuraaviin EM-kisoihin, jos ne ylipäänsä järjestetään. Sinne Karhunkin tekisi mieli. Hänhän vakiinnutti paikkansa maajoukkueen pelaavassa kentällisessä ja esitti hienoja otteita viime syksyn EM-kisoissa, joissa Suomen naisten maajoukkue pelasi ensimmäistä kertaa 30 vuoteen.
– Maajoukkueeseen pääsy on edelleen tärkeä tavoite minulle. Puen maajoukkuepaidan aina mielelläni. Likat ovat mukavia, meininki iloista ja siellä saa hyvää treeniä.
Viimeksi tavatessamme, Ranskaan lähdön kynnyksellä, Salla Karhu oli vielä sinkku, mutta status on tällä välin muuttunut. Nyt hän asustelee poikaystävän kanssa perheen mökillä Jämsässä, minne he vetäytyivät korona tullessa ”maailmalta pakoon”.
Lähes vuosi on oltu yhdessä, ja poikaystäväkin on lentopallopiireistä, kuinkas muuten. Ei kuitenkaan pelaaja, vaan mukana markkinointipuolella ja työskenteli päättyneellä kaudella Kuopiossa, Savo Volleyn taustajoukoissa.
Loukkaantumisesta huolimatta kyselyjä tuli
Tulevalle kaudelle sähäkkää laitahyökkääjää kyseltiin useammastakin joukkueesta, eikä jalan loukkaantuminen näyttänyt kyselijöitä vaivaavan. Karhu sanoo OrPoakin harkinneensa, sillä tietää siellä homman toimivan hyvin kreikkalaisluotsin komennossa, mutta valinta osui kuitenkin naapuriseura LP Kangasalaan.
– Olen kuullut paljon hyvää nuoresta Arttu Keräsestä ja tiesin hänen osaavasta fysiikkavalmennuksestaan. Onhan Arttu itse fysioterapeutti ja hierojat kuvioissa mukana, joten siellä on hyvä tukiverkosto jalankin kannalta.
– Viime kauden tekeminen Kangasalla oli aika vakuuttavaa, ja siellä on uusia, nuoria ja lupaavia pelaajia, joten kokonaisuus houkutteli. Vanhoja tuttujakin on paljon, esimerkiksi passariksi tulee Katja Kylmäaho HLK:sta ja maajoukkueringistä on tuttu myös keskihyökkääjä Karoliina Friberg. Hakkuria vielä haetaan.
Myös Ronja Heikkiniemi ja Tiiamari Sievänen ovat Salla Karhun vanhoja tuttuja, samoin Roosa Laakkonen. He olivat kaikki samaan aikaan Varalassa lentopallolukiossa, ja nyt taas yhdessä.
– Yksiäkään treenejä ei ole vielä pidetty yhdessä, mutta uskon, että tällä porukalla mennään pitkälle! Kesäkuun alusta saa taas ruveta treenaamaan yhdessä, ja varmaan jotain yhteistä ruvetaan tekemään, vaikka paljon kesällä on omaakin harjoittelua. Harjoitusmatkatkin ovat nyt mukavalla etäisyydellä.
