Maakuntakaavan alkuperäisessä versiossa oli tuulivoimalle pyhitetyksi alueeksi merkitty Siitaman lisäksi myös Eräjärven Västilän alueella oleva Tuohikorvenkallioiden seutu. Jostain syystä se poistettiin lopullisesta maakuntakaavasta ja sinne jäi vain Siitaman alue. Ehkäpä ekologit etäämpää osaavat selittää.
Tuulimyllykonsulentti on ansiokkaasti tehnyt vuokrasopimuksia Nihuantaustan alueelle ja Oriveden yleiskaavatoimikunta on useasti kertonut, ettei tuleva strateginen yleiskaava ota kantaa tuulivoimarakentamiseen alueella. Paikkakunnan asukkaat ovat muistutuksissaan vaatineet, ettei alueelle saisi rakentaa korkeita rakennelmia. Jos kaavaan merkittäisiin tällainen rajoitus, montakohan 300 metristä voimalaitoshakemusta tulisi kaupungille kyseiseen kansallismaisemaan?
Demokratiassa asioista pitäisi keskustella avoimesti ja rehellisesti. Nyt Oriveden touhu muistuttaa lähinnä kansandemokratioiden toimintatapoja.
Isä Aurinkoinen siirrätti erilaisia kansalaisiaan vähän arktisemmille seuduille, mutta jos tästä evakkoon joudutaan, niin tuskin sentään Siperiaan asti. Tuhannet ihmiset ovat kuitenkin joutuneet jättämään kotinsa puolet pienempien voimaloiden terveyshaittojen takia. Tänne suunnitellaan maalle sellaisia myllyjä, joita ei ole mihinkään aikaisemmin tehty ja jotka muu Eurooppa on kieltänyt. Satavarmaa on, että luvat loppuvat kuin seinään, kun ensimmäisistä voimaloista saadaan kokemuksia.
Ongelma on, että kerran myönnettyjä lupia ei voi enää perua ja taas meitä viedään kuin pässiä narussa. Tuulimyllyfirmat kutsuvat näitä kauniisti tuulivoimapuistoiksi, mutta todellisuudessa ne ovat meteliä, häiriöitä ja terveyshaittoja aiheuttavia jättimäisiä sähköä tuottavia härveleitä.
Kokemuksista oppii ja tunnustan, että sähköntietämykseni on kovin rajallista. Kuitenkin jo pikkupoikana ymmärsin, ettei sähköpaimeneen kannata pissata.
Kullervo Erkkilä
Orivesi
