Suomen on pitkään kehuttu olevan yhdistysten luvattu maa. Menneinä vuosikymmeninä yhdistykset suorastaan pursuivat väkeä. Kapula myös kiersi suhteellisen säännöllisin väliajoin yhdistysten johdossa uusille vastuunkantajille eikä talkooporukastakaan ollut pulaa. Kun kutsu yhteisen ponnistuksen äärelle kuului, niin apu saapui paikalle.
Tilanne on nykyään toisenlainen. Seurat ja yhdistykset kipuilevat, koska erityisesti niiden johtoryhmiin ja hallituksiin on vaikea saada vaihtuvuutta. Puheenjohtajan pestin kerran vastaanottanut saa jatkaa tehtävässään lähes ikuisesti. Lisäksi monien yhdistysten jäsenistön ikärakenne alkaa olla sellainen, että niiden nuorisojäseneksi pääsee, jos ikä alkaa numerolla kuusi.
Niitä oikeasti nuoria on vaikea maanitella mukaan yhdistystoimintaan. Tämän on todennut yhdistys toisensa jälkeen. Väitettä ei pidä kuitenkaan uskoa. Todellisuudessa vapaaehtoistyö kiinnostaa monia nuoria. Syyt hakeutua toimintaan mukaan ovat myös usein täysin samoja kuin aikuisilla. Heillä on halu tehdä hyvää, tavata uusia ihmisiä ja osallistua.
Kansalaisareenan koonnin mukaan vapaaehtoistyö on nuorille yksi tapa hankkia arvokasta kokemusta työelämää varten. Tämä kannattaa yhdistyksissä ottaa huomioon. Tarjolla on oltava mielekästä ja hyödyllistä tekemistä, jotta nuoret saavat siitä tarvittavan opin mukaansa elämän jatkopoluille. Ja samalla saattaa myös vanha polvi oppia jotain uutta.