Tukiperhe tuo jaettua vanhemmuutta, jotta avun tarvitsija voi hetken levähtää

Sosiaaliohjaaja Kati Takamaa (vasemmalla) on Lasse ja Katariina Pohjosmäelle perheen vastuutyöntekijänä tutuksi ja tärkeäksi tullut tukihenkilö. Kuva: Juha Jäntti

Katriina ja Lasse Pohjosmäen nelihenkinen perhe toimii lasten ja nuorten tukiperheenä. Tämä tarkoittaa sitä, että tuettavien perheiden lapset viettävät säännöllisesti viikonloppuja Pohjosmäkien luona, osana heidän perhettään.

Tukiperheeksi ryhtyminen oli alun perin Katriinan ajatus.

– Minulla on ollut melkoisen traumaattinen lapsuus. Olen käsitellyt sitä ja jollakin tavalla myös selvinnyt siitä. Haluan olla avuksi muillekin, koska tiedän, että apua tarvitsevia perheitä on paljon.

Katriina ja Lasse päätyivät pian yhdessä sille kannalle, että he haluavat edetä asiassa. Lapset, kesällä 17 vuotta täyttävä Pinja ja tässä kuussa 14 vuotta täyttävä Eero, lämpenivät hekin vähitellen ajatukselle.

Pohjosmäet ottivat nelisen vuotta sitten yhteyttä Familar perhehoitopalveluihin, joka tarjoaa yksityisenä palveluntuottajana kunnille tuki-ja sijaisperheitä ja heidän valmennustaan. Maassa toimii useita vastaavia palveluntuottajia.

Alkutunnustelujen jälkeen Pohjosmäet lähtivät mukaan tukiperhevalmennukseen.

Familar järjestää valmennusta tuki-ja sijaisperheille yrityksen oman valmennuskonseptin mukaisesti. Lapset käyvät tukiperheissä lyhytaikaisesti, yleensä yhden viikonlopun kuukaudessa. Sijaisperheissä lapset ovat pitkäaikaisesti sijoitettuja.

– Valmennukseen kuuluu kolme valmennusosiota, joista kaksi tarvitaan tukiperheenä toimimiseen. Jos perhe haluaa jossain vaiheessa sijaisperheeksi, koulutuspolkua voi jatkaa myöhemmin pidemmälle, Familar perhehoitopalveluiden sosiaaliohjaaja ja Pohjosmäen perheen vastuutyöntekijä Kati Takamaa kertoo.

Valmennukseen kuuluu yksilö- ja ryhmätapaamisia sekä ennakkotehtäviä. Myös tulevan tukiperheen lapset osallistuvat valmennukseen.

– Valmennukseen menee aikaa yleensä vajaat puoli vuotta. Oleellista on, että tänä aikana perheenjäsenillä on tarpeeksi aikaa miettiä ja ymmärtää, mihin he ovat ryhtymässä. Valmennukseen osallistuminen ei tarkoita vielä sitä, että perheen pitää sitoutua lähtemään tukiperheeksi.

Katariina Pohjosmäki kokee, että toimiminen tukiperheenä antaa paljon omallekin perheelle. Kuva: Juha Jäntti

Pienikin asia voi olla iso elämys

Pohjosmäet toimivat tällä hetkellä tukiperheenä kahden eri perheen lapsille ja lomitusperheenä sijaisperheessä asuvalle lapselle.

Lapset tulevat tavallisesti kerran kuukaudessa viikonlopun ajaksi. Toisen tuettavan perheen lapsi käy kolmen viikon välein. Jos tuettava perhe ei voi järjestää lasten kuljetuksia, Pohjosmäet hakevat lapset ja vievät heidät viikonloppujen jälkeen takaisin.

Talossa ja pihapiirissä on lapsille tilaa olla ja puuhastella. Katriina pitää yllä hevostallia, joka tarjoaa tallipaikkoja niitä tarvitseville. Hänellä on myös oma hevonen.

– Pidin aiemmin ratsastuskoulua ja tein sillä tavoin töitä lasten kanssa. Nyt voin yhdistää sopivasti nykyisen työni ja harrastuksen.

Katriina on havainnut, että eläimillä on lapsiin rauhoittava vaikutus. Tilalla on hevosten lisäksi kolme kissaa, kaksi koiraa ja kolme ankkaa. Niissä riittää kaikille hoidettavaa ja seurattavaa.

Tarkoituksena on viettää vierailevien lasten kanssa tavallista perhe-elämää. Lapsille on lopulta helppoa antaa elämyksiä ilman, että heille pitää järjestää mitään erityisen ihmeellistä.

– Eskarilaisemme pääsi juuri Lassen kanssa hiihtämään ensimmäistä kertaa elämässään. Se oli hänelle tosi kova juttu.

– Olemme tässä yhdessä mukana, ei tämä muuten toimisi, Lasse ja Katariina Pohjosmäki toteavat tukiperhevanhemmuudestaan. Kuva: Juha Jäntti

Perheen voimavarat kunnossa

Rakennusalan yrittäjänä toimiva Lasse kokee, että tukivanhemmuus ei ole tuonut mitään isompia yllätyksiä eteen. Katriina kokee hyvänä sen, että Lassen rauhallisuus ei juurikaan järky missään tilanteessa.

– Minulle on tullut ymmärrys jo lapsuuteni kautta siitä, että kaikki ei mene elämässä aina hyvin. Se on kiva, että Lassekaan ei hätkähdä, vaikka lasten kanssa voi tulla eteen kaikenlaista.

Tukiperheenä voi toimia mikä tahansa tavallinen perhe. Kyseessä voi olla lapsiperhe, mutta lasten olemassaolo ei ole välttämätöntä. Myös yksinelävä aikuinen voi toimia tukiperheenä.

– Tärkeintä on se, että perheen omat voimavarat riittävät myös ottamaan vastaan perheen ulkopuolisia lapsia. Elämäntilanteen pitää olla riittävän vakaa, Takamaa korostaa.

Tukiperhe voi määritellä esimerkiksi, minkä ikäisiä lapsia se on valmis ottamaan vastaan. Jos perhe ei voi antaa jotain tietynlaista tukea, tällaisia asioita voidaan rajata pois.

– Etsimme lapselle mahdollisimman hyvin sopivaa tukiperhettä, huomioiden tukiperheen toivomukset.

Työtä, jossa saa olla avuksi

Tukiperhevanhempana toimiminen on Katriinalle työtä, mutta siitä saatavaa tuloa tärkeämpää on mahdollisuus auttaa muita perheitä. Samalla omakin perhe on saanut itselleen paljon.

– Tämä aika on ollut kaikin puolin kasvattavaa niin meille aikuisille kuin lapsillemmekin. He näkevät paljon ihmisiä eri lähtökohdista ja oppivat ymmärtämään asioita eri tavoin.

– Sekin kannustaa, että tuettavat perheet ovat kiitollisia siitä, että heillä on tukiperhe. Siellä vanhemmat ovat halunneet saada apua, ja me pystymme olemaan heille avuksi. Tämä on tiivistä yhteistyötä heidän lastensa hyväksi.

Pohjosmäen muistuttavat, että he eivät jaksaisi työtä tukiperheenä, ellei heillä olisi jatkuvasti itse tarvitsemaansa tukea saatavilla.

– Kati on meille todella tärkeä ihminen. Kun tulee kysyttävää ja pohdittavaa, voimme aina soittaa hänelle, ja saamme kysymyksiimme vastaukset. Meidän ei tarvitse osata itse kaikkea.

Takamaa korostaa, että kaiken perusta on tässäkin tehtävässä luottamus. Tukiperhe toimii yhteistyössä toisten perheiden, perheen vastuutyöntekijän ja kunnan sosiaalityöntekijän kanssa. Kokonaisuus on monen ihmisen ja tekijän summa.

– Se on ihanaa, että olemme saaneet tehdä tätä työtä juuri sellaisina kuin olemme. Kun vain yritämme parhaamme, se riittää.

Leave a Comment