Orivedeltä kotoisin oleva, nykyään Savonlinnassa asuva Tino Näkkilä voitti MM-hopeaa Kuopiossa syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna järjestetyssä voimamieskilpailussa.
Kilpailun järjesti WHEA-liitto eli World Heavy Events Association, joka toimii maailman antidopingtoimiston testauksen alla.
Näkkilä kertoo olevansa tyytyväinen sijoitukseensa, vaikka hävisikin kultamitalin niukasti.
– Kultamitali jäi puolen pisteen päähän. Siinä jo muutama kaveri ehti onnitella mestaruudesta.
– Tosi pienestähän kultamitali jäi kiinni, mutta ei siitä mitään silti jäänyt hampaankoloon. Kaveri, joka voitti, sattui olemaan vahvempi. Ei siinä sen kummempaa, Näkkilä toteaa.
Seitsemän lajia kahdessa päivässä
Voimamieskilpailut koostuvat eri lajeista, jotka vaihtelevat kilpailukohtaisesti.
– Yleensä lajit koostuvat jostain punnerruslajista, jostain lastauslajista ja jostain maastavetolajista, Näkkilä selvittää.
MM-kilpailut olivat kaksipäiväiset, ja ne koostuivat seitsemästä lajista, joista neljä miteltiin karsintapäivänä.
– Karsintapäivänä oli ensin tukkipunnerrusta toistoilla. Conanin kannossa kannettiin käsin merimiestelinettä ja kilpailtiin nopeudessa. Sitten kannettiin 120-kiloista hiekkasäkkiä ensin noin 20 metriä ja nostettiin puomista yli. Sen jälkeen heitettiin 12-, 15- ja 20-kiloiset esineet kolmen ja puolen metrin korkeuteen. Tässäkin lajissa nopeus ratkaisi. Viimeisin laji oli akselinkannattelu. Siinä vedetään 50-milliset akselit maasta, ja lajin voittaa se, kuka jaksaa pitää niitä käsissään pisimpään.
Näkkilä kertoo, että myös karsintapäivän lajisuoritukset huomioidaan kokonaiskilpailun lopputuloksessa.
Finaalipäivänä nostettiin maastavedolla tynnyrisauna, työnnettiin 40 metriä reilut 1 000 kiloa painavaa traktoria ja lopuksi nostettiin vielä atlaskiviä eli painavia kiviä puomin yli.
– Atlaskivien nostaminen on oma suosikkilajini. Se ei välttämättä ole paras lajini, mutta mieluisin. Kuopion-kilpailussa tosin voitinkin sen lajin.
Myös pienemmille miehille
Vasta vuoden verran lajissa kisannut Näkkilä korostaa tasaisuutta, jos mielii pärjätä.
– Kilpailussa on tärkeä onnistua ja olla vahva kaikissa lajeissa. Myös palautuminen on tärkeää. Itse tykkään syödä lähes koko ajan jotain helposti sulavaa. Energiatasojen on pysyttävä tasapainossa.
Niinpä kisareissulla kuluu esimerkiksi banaaneja.
– Saa olla jotain sokeristakin, suklaata sun muuta, Näkkilä kertoo.
Hän kertoo kiinnostuneensa kaikenlaisesta voimailusta yhä enemmän viimeisten viiden vuoden aikana. Ja kun vielä selvisi, että tässä lajissa on tarjolla myös painoluokkakilpailuja, hän innostui.
– Yleisesti ottaen voimamieslajeja pidetään erittäin isojen miesten lajeina ja avoimen luokan kilpailuina. Kiinnostuin, kun sain selville, että myös pienemmille miehille pidetään kisoja, kertoo 85-kiloisissa menestystä niittänyt Näkkilä.
Tältä kesältä kilpailut on nyt kilpailtu. Ensi kaudella Näkkilällä on tavoitteena nousta isompaan painoluokkaan: tähtäin on 100-kiloisissa.
– Tavoitteena ei ole olla täysin satakiloinen. Näillä harjoituskilometreillä ei enää tule lihasmassaa niin nopeasti, että pystyisi niin paljon kasvamaan niin lyhyessä ajassa, mutta semmoinen 93 kiloakin on jo ihan hyvä sinne.
Voimaa ja lajiharjoitteita
Näkkilä on alusta asti valmentanut itse itseään. Hän on koulutukseltaan personal trainer ja opiskelee fysioterapeutiksi.
– Kesän kilpailukaudella tuli harjoiteltua viitisen kertaa viikossa, pääasiassa pelkästään lajeja ja ylläpitävästi voimaa.
Kilpailukauden ulkopuolella harjoittelun painopisteet kääntyvät päälaelleen.
– Nyt kun on off-season meneillään, harjoittelen neljä kertaa viikossa salilla ihan yleisesti voimaa ja jonkin verran ylläpitävästi teen lajiharjoitteita.
