Perunaa, porkkanaa, leipuri Hiivan pullat ja tietenkin sahti – Lähiruoasta on ammennettu sanat lukuisiin lauluihin, mutta osa raaka-aineista ui vielä vapaana

Monien suomalaisten takapihalla kasvava peruna on lähiruokien aatelia ja monipuolinen raaka-aine arkeen ja juhlaan sekä lisäksi laulujen ja elokuvan aihe. Kuva: Mikko Peltoniemi

Moni maamme tutuimmista lastenlauluista käsittelee lähiruokaa ja sen valmistusta ja syömistä. Rock- ja pop-kappaleissakin ollaan välillä kotoisan aterian äärellä, mutta lähiluonnon raaka-aineita saatetaan lähestyä niissä myös muusta vinkkelistä.

Kansansävelmä ja sanoitukseltaankin kansanperinnettä edustaja Leipuri Hiiva -laulu kertoo Kumputiellä asuvasta lähileipurista, joka työntää pullat uunihin ja vetää valmiit takaisin. Laulun kertojahahmo näkee savun kohoavan leipuri Hiivan piipusta ja tietää hänen leipovan pullien lisäksi myös kaakkuja. Jauhojen, munien ja muiden raaka-aineiden alkuperästä laulu ei anna tarkempaa kuvaa.

Popsi popsi porkkanaa -traditionaali vakuuttaa, että kaikille tuttu ja kotipuutarhassakin helposti kasvatettava oranssi juures maistuu namilta ja vahvistaa hampaita. Myös porkkanan, hedelmien ja mansikoiden sisältämistä vitamiineista muistutetaan laulussa toistuvien syömiskehotusten lomassa.

Porkkana vahvistaa hampaita mutta vain, jos penkkiä harvennetaan kesän mittaan niin, ettei sadonkorjuuvaiheessa jouduta pettymään kokoluokan pienuuteen. Kuva: Mikko Peltoniemi

Perunasta monta laulua ja jopa elokuva

Peruna on pyöreä -laulu jyskyttää kuin sotilasmarssi lyhykäiseen loppuunsa mutta ehtii kertoa kuulijalle, että kyseinen mukula on pyöreä ja soikea ja ruoka ihan oikea.

Perunan kun suuhun vie, sille alkaa pitkä tie, vatsassa sen paras paikka eikös lie. Hei, hei, peruna!

Sadonkorjuujuhla-lastenlaulussa saapastellaan metsiä ja soita pitkin ja istutetaan iso kasvimaa.

Tänne juoksujalkaa, maistiaiset alkaa, aika sadonkorjuujuhlien. Uu, uu, uusi sanko puolukoita, mustikoita, suu, suu suuri sanko sieniäkin taas, kuuluvat syyskesän tuoksuja ja tunnelmaa tihkuvat sanat.

Muun muassa Armi Aavikon tulkitsema Vihanneslaulu onkin sitten silkkaa lähiruokaa alusta loppuun. Kukkuu, kukkuu, pikkulanttu nukkuu, nauris se parkas ja nurkkahan karkas, porkkana paineli perässä, retiisi ja kukkakaali kikatti, salaatti vain yksinänsä mökötti, kaali se suuttui ja punaseksi muuttui, punajuuri punoitti muuten vaan, sipuli se itkeä pillitti, peruna se sipulia lohdutti, keinahteleva kappale kulkee.

Laulujen lisäksi muistamme, että viime vuonna sai ensi-iltansa soundtrackeineen suomalainen komediaelokuva Peruna, jonka on ohjannut Joona Tena ja käsikirjoittanut Pekko Pesonen. Varsin hupaisa elokuva kertoo 1600-luvun startup-yrittäjä Untamosta (Joonas Nordman), joka yrittää tuoda perunaa Suomeen aikana, jolloin suosituin juures oli nauris.

Oman maan pottu ja tilli ynnä itse pyydetty hauki muodostavat lähiruokakesän kohokohdan monessa suomalaiskodissa. Kuva: Mikko Peltoniemi

Hauki suhisee ja selittää mutta ei muutu fileeksi

Lähiruoan ja sen syntysijojen äärellä ollaan myös Popedan kappaleessa Lihaa ja perunaa. Siinä Pasi ”Stig” Siitosen kirjoittama sanoitus kertoo pitkin piennarta kävelevästä hahmosta, jolle tuttu tuoksu tuo mieleen sävelen.

Reitti kulkee vatsasi kautta, siksi tarjoon pelkkää parhautta, mä odotan vain vierasta yhtä, Siitosen lyriikka korostaa ruoan merkitystä ihmissuhteen perustana ja lainehtii maalaismaisemassa kuin kaurahalme konsanaan.

En kaipaa sahramia, hunajaa, en halua hodariini shirachaa, usko pois, että onnellinen olen vaan, kun saan lihaa ja perunaa, Pate Mustajärvi vakuuttaa joka kertaa kyseistä viisua vetäessään.

Suomen purot, joet, lammet, järvet ja merialueet kuhisevat lähiruokaa, mutta itse pyydetyn tai paikallisen kaupallisen kalastajan nostaman saaliin valmistamisesta kotikonstein laulaa harva artisti tai yhtye. Kalastoa kyllä kuvaillaan mutta muutoin kuin uunin, pannun tai halsterin kautta lautaselle päätyneenä pyrstökkäänä.

Kuuluisimpia kala-aiheisia pop-kappaleita on Ultra Bran Hauki vuodelta 1997. Vaikka pohjoisemmassa Suomessa jänkäkoiraksi tituleerattu eväkäs toivotetaankin tervetulleeksi Tukholmaan ja palkitaan kansallisilla kalapäivillä, sen makua ei Janne Saarikivi ole lyriikoissaan kuvaillut. Toteaapahan vain, että sen pää on suuri ja litteä ja hauki suhisee kaislikossa, ravun ja sammakon lailla.

Hauki-nimisen kappaleen on tehnyt myös Arppa-yhtye viime vuonna ilmestyneelle Kinovalon alla -levylleen. Bändin laulajan Aaro Airolan sanoittamassa kappaleessa ollaan kalaruoan kantilta katsottuna vielä Ultra Bratakin kauempana keittiöstä, sillä siinä valtavan hauen rooliksi jää jeesata laulun päähenkilöä.

– Siellä aikani mutrussa suu, ja mietin että tästä ei mitään tuu, kunnes paikalle ui valtava hauki, joka selitti kaiken tän minulle auki, Airola laulaa mutta yllätykseksemme hypähtää sittenkin heti perään lähiruoan äärelle, kun Se piha alko käydä aika pieneksi, mun teki mieli muuttua sieneksi, syksyn metsissä, ja luottaa että joku mut talteen kerää.

Sienistä ovat kautta vuosikymmenten laulaneet ja räpänneet toki lukuisat muutkin artistit, mutta kyseessä on harvoin ollut esimerkiksi tattirisotto, kantarellikastike tai suolasienisalaatti.

Reilun neljän kilon painoinen hauki saattaa innoittaa laululyriikan luontiin, mutta kalan lähiruokateemainen käsittely on jäänyt maassamme vähiin. Kuva: Mikko Peltoniemi

Sahti on innoittanut monenmoiseen

Eräs suomalaisperinteinen ja käyttöprosessissaan muun muassa kotimaista ohraa hyödyntävä lähijuoma pompahtelee levytetyssä ja livenä kuullussa laulutuotannossa korviimme tuon tuosta. Bat&Ryyd-duo joutui 1990-luvulla tukalaan tilanteeseen heti Ehtaa tavaraa -hittinsä alkutahdeilla. Sahtihan siinä nimittäin loppuu.

Koko kappaleen verran sahtia käsittelee Simo Silmun kirjoittama ja Yölinnun esittämä Naapurin sahtijenkka, jossa suurelle erälle kellarissa ollutta juomaa käy köpelösti.

Monien suomalaisten sekakuorojen ohjelmistoon kuuluva Sahtilaulu julistaa sekin lähijuoman merkityksellisyyttä sopraanojen, alttojen, tenorien, baritonien ja bassojen kajauttaessa yhteisöllisyyttä ylistäen: On saatu sahti – se vahvistaa, ja jalkain tahtia kannustaa. Ei ykskään vahtia toista saa! On mahti maltaalla, soi viulu, kiulu kiertää, yhdessä tanssitaan.

Myös Jouni Lavia on nivonut samaisen, lukuisissa saunoissa, kellareissa ja piharakennuksissa keiteltävän mallasjuoman osaksi elämää ja ihmisten välistä lämminhenkistä ja alati tarpeellista kanssakäymistä kappaleessaan Joutsalainen juomalaulu tähän tapaan:

Vaikka elämä on karua, murheet joskus unohdetaan. Silloin ystävien kanssa sahtituoppi kohotetaan. Se vain on meille varmaa, vaikka kuinka pohdiskellaan, tää kaikki päättyy aikanaan, nyt kannut kallistellaan. Sahti, juodaan, ja sitten lauletaan, sillä liian monta murheen lasta multiin laitetaan.

Sahti on perinteinen suomalainen suodattamaton olut, jonka teossa käytetään etupäässä ohra- ja lisänä vähäisessä määrin ruismaltaita sekä joskus vehnää ja kauraa. Sahti käytetään tuorehiivalla ja maustetaan usein katajalla tai katajanmarjoilla, toisinaan myös humalalla. On arvioitu, että sahtia on valmistettu yli 2 000 vuotta. Nykyään sitä saa vaihtelevasti myös kaupoista ja ravintoloista. Kuva: Petri Niemi
Leipuri Hiiva asuu Kumputiellä. Kuva: Vuokko Peltoniemi

Leave a Comment