Helikopteri kohoaa yläilmoihin. Sivuovet ovat auki, joten sisälle kantaa tuulta. Istun keskipenkillä kuulokkeet korvissa. Molemmilla puolillani on 4 laskuvarjohyppääjää, jotka istuvat rennon näköisesti helikopterin reunoilla.
Kahdeksan hyppääjän ja kahden lentäjän lisäksi koneessa on hyppymestari Olavi ”Enska” Kilpinen, joka on palvellut laskuvarjojääkärikoulussa eri tehtävissä lähes 30 vuotta. Hän on hypännyt laskuvarjolla tuhansia kertoja ja ollut osallisena useissa tarkkuushyppykilpailuissa maailmalla.
Pudotusalue eli drop zone on sopivan etäisyyden päässä. Kilpinen antaa hyppykäskyt jokaiselle vuorollaan.
– Ykkönen, kakkonen, kolmonen, nelonen, vitonen, kutonen, seitsemän, kahdeksan! Kilpinen huutaa.
Miehet katoavat yksi kerrallaan alas.
Valmistelut vievät isoimman osan ajasta
Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) laskuvarjohyppykurssi järjestettiin Orivedellä 18.-20. kesäkuuta. Viikonlopun kestänyt kurssi oli Laskuvarjojääkärikillan Excelsior-osaston järjestämä.
Ennen huippuhetkeä eli laskuvarjohyppyä vaaditaan huolelliset valmistelut. Kurssilla Utin laskuvarjojääkärikoulun käyneitä reserviläisiä koulutettiin SF-10 -joukkojenpudotusvarjon käyttöön.
– Yhden varjon pakkaamiseen menee helposti 40 minuuttia, kurssin johtaja Vesa Ylinikkilä kertoo.
Ennen hyppäämistä opeteltiin muun muassa varjokaluston pakkaamista, maahantulokoulutusta, ilma-aluskohtaista koulutusta sekä varo- ja pakkotilanteissa toimimista. Tärkeät turvallisuusohjeet käytiin myös läpi kurssilaisten kanssa. Kurssin turvallisuuspäällikkönä toimi Jukka Jokinen.
Ennen korona-aikaa laskuvarjokursseja on ollut 7-9 vuodessa, mutta nyt muutamia kursseja on jouduttu perumaan.
Varjoja pakattiin perjantaina 18. kesäkuuta Oriveden kampuksella, jossa oli mukana sekä tuoreita reserviläisiä että kokeneita Laskuvarjojääkärikillan konkareita.
Varjon pakkaaminen
Varjot on levitetty Klemetti-salin lattialle. Pareittain tehtävä pakkaaminen on täydessä touhussaan.
– Varjojen pakkaamisen pitää olla suoritettu siten, että kaistat ovat tarkoituksenmukaisesti laskostettu ja tarkastuksessa varjon ”sisätunneli” näyttää siistiltä. Sen jälkeen tarkistetaan, että kantopunokset kulkevat varjon kuvusta kantohihnojen solkiin oikein. Samalla suoritetaan punaisten ohjainpunoksien esteettömän kulun tarkastus, Ylinikkilä kertoo.
Kurssin johtaja näyttää, että varjoa pakattaessa olkalukot on oltava alaspäin, eli hyppääjä on ikään kuin mahallaan.
Varustuksessa on mukana pakkolaukaisuhihna, joka kiinnitetään ilma-alukseen kiinni koukulla. Kun hyppääjä loikkaa aluksesta ulos, hihna avautuu varjorepun päältä.
Varjopussi kiinnitetään huippulenkkiin tuplasolmulla eli kirurgin solmulla.
– Tarkastaja katsoo ja tarkastaa, että solmu on oikein ja katkaisee ylimääräiset solmunpäät pois suoritetun tarkastuksen merkiksi, Ylinikkilä kertoo.
Varjoa voi ohjata monella tapaa
Laskuvarjohyppytoimintaa määrää vahvasti sää. Ylinikkilän mukaan 7 metriä sekunnissa on tällä hetkellä kipuraja tuulen suhteen. Sen nopeammassa tuulessa hyppääminen ei ole sallittua.
– Lisäksi ilman eri kerroksissa saattaa olla isompia tuulimääriä, eikä silloinkaan sovi hypätä, Ylinikkilä toteaa.
Punaisilla ohjainpunoksilla ohjataan varjoa. Niitä käyttäen voi hyppääjä kääntyä 360 astetta noin neljässä sekunnissa. Varjo menee Ylinikkilän mukaan eteenpäin noin viisi metriä sekunnissa nollatuulella, mutta muu eteneminen sivuun tai taakse riippuu tuulen suunnasta ja nopeudesta.
SF-10A on laskuvarjo, jossa on takana kolme ilmanpoistoaukkoa, joista sisään virtaava ilma poistuu. Tämä mahdollistaa vauhtia ja ohjautuvuutta.
– Samoin edessä on kuusi pienempää aukkoa, mistä varjo ottaa ilmaa sisään mennessään eteenpäin, ettei se sateenvarjon lailla törmää ilmamassaan, Ylinikkilä kertoo.
Virallinen termi kurssin toiminnalle on siirtymätapakoulutus, joka tarkoittaa sitä, miten siirrytään kohteelle tositilanteessa. Laskuvarjohyppääminen helikopterista on yksi siirtymätapamuoto.
Laskuvarjosotilaat tiputetaan kohteen läheisyyteen, josta voidaan siirtyä tilanteen mukaan jopa 50-150 kilometriä vielä jalkaisin kohteelle. Tai pidemmänkin matkan.
Roottorivirta painaa alaspäin
Helikopterista hyppääminen on poikkeuksellista monessakin mielessä. Ensinnäkin tositilanteessa helikopterilla pitäisi lentää hyvin matalalla, jotta pysyttäisiin vihollisen tutkaverkon alapuolella eikä tultaisi havaituksi.
Toiseksi, helikopterissa ei ole samanlaista matkavauhtivirtaa kuten lentokoneessa. Jälkimmäisestä hypättäessä hyppääjä jää takaviistoon lentokoneeseen nähden. Helikopterista hypättäessä roottorivirta painaa hyppääjää alaspäin, mikä tulee ottaa huomioon hyppysuorituksessa ja -korkeudessa.
Etuna helikopterilla on se, että se on näppärämpi. Lentokone lentää melkein aina suoraa linjaa.
– Helikopterilla voidaan pyöriä alueella ja etsiä sopivaa hyppypaikkaa, Ylinikkilä kertoo.
Jännitys on käsinkosketeltavaa
Helsinkiläinen Lauri Vanamo ja Ilkka Knuutila Loviisasta ovat saaneet varjon pakattua. Vanamo on hypännyt tähän mennessä 75 kertaa ja Knuutila 99.
– Vuodesta 2019 olen käynyt aktiivisemmin, mutta sitä ennen oli yli 10 vuoden tauko, Vanamo kertoo.
Knuutila näyttää puhelimestaan kuvan Normandiasta, jossa molemmat olivat vuonna 2019 Normandian maihinnousun 75-vuotisjuhlassa. Kansainvälisessä tapahtumassa pukeuduttiin ajan sotilasasuihin, ja juhlan yhteydessä järjestettiin laskuvarjohyppy, jossa he hyppäsivät. Myös muita suomalaisia Laskuvarjojääkärikillasta oli mukana tapahtumassa.
Mikä vaaralliselta näyttävässä lajissa sitten kiehtoo? Vanamon mukaan laskuvarjohyppäämisessä hienointa on käsinkosketeltava jännitys.
– Se on kurinalaista jännitystä, ei ollenkaan rämäpäistä, hän valaisee.
Knuutila komppaa ja lisää, että kun odottaa hyppyvuoroa koneen ovella ja katsoo horisonttiin, on jännitys melkoinen.
Varjopuolena pitkät valmistelut
Hyppäämisen valmistelutyö vaatii Vanamon mielestä paljon, kun nousuun ja hyppyyn saattaa mennä vain 15 minuuttia.
Kurssin lääkärinä toimiva turkulainen Hannu Hirsimäki pitää myös varjon pakkaamista toiminnan varjopuolena.
Myös siviiliammatiltaan lääkärinä työskentelevä Hirsimäki on käynyt armeijan 40 vuotta sitten. Hän hoitaa myös kurssin koronatestaukset.
– Olen käynyt 300 vuorokautta kertamassa vain ja ainoastaan sen takia, että pääsee hyppäämään, hän kertoo.
Vanamo ja Knuutila pitävät kurssin porukkaa ja yhteishenkiä hyvänä. Kaikki ovat käyneet Utin laskuvarjojääkärikoulun varusmiesaikana.
– Muuta yhteistä meillä ei sitten olekaan, Knuutila nauraa.
On aika hypätä
Perjantaina ei huonojen kelien vuoksi päästy hyppäämään. Lauantaiaamuna kello 9 Agrolentopalvelu Agro Flight Servicen helikopterihallilla käy melkoinen kuhina, kun kurssilaiset alkavat valmistautua hyppytoimintaan.
Ensin tehdään alkuverryttelyt. Sitten alkaa sade.
Helikopteri ei siis pääse vielä ilmaan.
Odotellessa kelien kohentumista jututan nokialaista Marko Mäkelää, joka hyppää siviilinä. Hänen hyppynsä onnistuvat laskuvarjokurssilaisten hyppyjen väleissä. Mäkelän hypyt ovat kurssista irrallista toimintaa.
Mäkelä on hypännyt kolme ja puoli tuhatta hyppyä, eikä hyppääminen enää paljoa hetkauta. Base-hypyt ja liitopuvut ovat tuttuja.
– 56 metriä on matalin korkeus, josta olen hypännyt. Korkein hyppyni on 9150 metristä. Kymmenestä kilometristä en pääse tällä hetkellä hyppäämään mistään, mies harmittelee.
Noin tunnin kuluttua sade rauhoittuu, ja hyppääminen on vihdoin mahdollista.
Nyt mennään
Ensimmäinen hyppyerä asettuu helikopterin kyytiin. Helikopteri lähtee lentoon ja jää kiertelemään vähän matkan päähän. Hyppääjät putoavat alas, ja varjot aukeavat melkein heti, sillä korkeus on tällä kurssilla pallokupuvarjolla vain 350 metriä.
Helikopteri palaa takaisin. Tähän hyppyyn tulen itsekin mukaan, tosin vain istumaan keskipenkille seuraamaan hyppyä.
Ylhäällä ilmassa hyppymestari Kilpinen antaa hyppykäskyn.
– Ykkönen, kakkonen, kolmonen, nelonen, vitonen, kutonen, seitsemän, kahdeksan! hän huutaa.
Miehet katoavat yksi kerrallaan alas.
Katso video hypystä Oriveden Sanomien Instagram-tililtä: @orivedensanomat
Hypyn jälkeiset fiilikset olivat Vanamolla, Matti Torkkelilla, Tapani Kaistilalla ja Ari Lehtimäellä loistavat. Kaistila kiittelee hyvää koulutusta ja Lehtimäki hyvää hyppykeliä.
– Tämä on parasta mitä voi tehdä. Hyppy meni oikein hyvin. Ei tullut kierrettä ja laskeuduin siihen kohtaan mihin halusin, Torkkeli toteaa.
