Eräjärvellä liputettiin sunnuntaina kotiseutupäivän kunniaksi ja vietettiin Eräpyhä-juhlaa.
Joskus juhlien kulku tai aikataulu saattaa mennä eri tavoin, mitä alun perin on suunniteltu. Huumorilla selviää useimmista yllättävistäkin tilanteista.
Niin tälläkin kertaa, kun Vihasjärven kansakoulun pihamaalla ihmiset odottivat vihreällä nurmikolla tuoleissa jumalanpalveluksen alkamista.
Ensimmäisessä jumalanpalveluksessa 50 vuotta sitten saarnannut silloinen Eräjärven seurakunnan kirkkoherra Matti Knaapi saatiin tänä kesänä saarnaamaan juhlavuoden kunniaksi.
– Kanttorimme Ilkka Toivonen myöhästyy edellisen virantoimituksen venymisen puolesta, joten voisin ennen jumalanpalvelusta hieman muistella vanhoja aikoja, rovasti Knaapi naurahti.
Riitta Jaakkola eturivistä vinkkasi Matti Knaapille, että hän voisi kertoa vaikkapa tositarinan Knaapin perheen leivän loppumisesta. Niinpä Knaapi aloitti tarinointinsa.
– Juu, no jos minä sen sitten kertoisin, niin sehän tapahtui siten, että vaimoni oli antanut meillä lastemme kanssa leikkimässä olleille naapurin pojille talomme viimeiset voileivät. Kaupat olivat kiinni. Kun menin pappilaan, niin ovenkahvaan joku oli yllättäen jättänytkin kaksi leipää. Kun olin pappilassa, niin joku näki minun olevan siellä, niin taas eräs ihminen toi kaksi leipää minulle. Kun poikkesin eräässä talossa, niin se ihminen antoi minulle taas kaksi leipää ja ison pullapitkon. Lopulta minulla oli seitsemän leivonnaista. Luku seitsemänhän on täydellisyyden luku.
Myös Helmi Mattsson sai tässä vaiheessa esiintymisvuoron, kun hän soitti fagotilla armolaulun.
Lopulta jumalanpalvelus päätettiin aloittaa ilman kosketinsoitinsäestystä virsikirjoista nuotteja lukien ja ulkomuistista melodiaa mietiskellen.
Kanttori Toivonen ennätti paikalle puolisen tuntia myöhässä. Nopeasti hän sai digipianonsa soittovalmiuteen ja pääsi säestämään lauluja.
Eräjärvi-seura talkoilee ahkerasti
Jumalanpalveluksen jälkeen vietetyssä Eräpyhä-juhlassa yrittäjä Matti Haikka onnitteli Eräjärvi-seuraa Eräpyhä-juhlan 50 vuodesta. Hän myös muisteli kouluaikojaan Vihasjärven kansakoulussa.
– Koulumatkani oli 4,8 kilometriä. Aapinen, liitutaulu ja karttakeppi olivat ahkerassa käytössä. Kouluruokailu oli jo silloin hyvin hoidettu. Hyvä koulukuri ja opettajan auktoriteetti ovat itsestäänselvyyksiä. Koulujen välisiä kilpailuja oli yleisurheilussa ja hiihdossa.
Haikan mielessä on syvä kiitollisuuden tunne omia juuria kohtaan. Jo lapsena hankitut opit, kotikasvatus ja koulutus ovat siivittäneet häntä maailmalla. Työuransa hän on tehnyt teollisuudessa.
– Kantavia voimia ovat olleet ja ovat edelleen luottamus ja voimakas halu onnistua. Työreissujen jälkeen on aina ollut hieno palata Suomeen ja kotiseudulle Eräjärvelle, Haikka sanoi.
Haikka toi terveiset juhlakansalle myös Leena Erkkilä-Ackmanilta eli Aholan Leenalta, jonka muistoja Haikka luki vieraille.
– Eräjärvellä syntynyt on aina eräjärveläinen, Erkkilä-Ackman totesi muisteluissaan.
Eräjärvi-seuran puheenjohtaja Tarmo Grönqvist iloitsi siitä, että talkooväkeä on runsaasti seuran hankkeissa mukana. Hämeen museoseuralta oli tullut hiljattain kirje, että se on myöntänyt rahaa ulkomaalaustarvikkeiden hankintaan Rosellin tilalle.
– Rosellin tila tuli lahjoituksena Eräjärvi-seuralle kotiseututyöhön ja museotarkoituksiin. Tänä kesänä pääsemme talkootöinä maalaamaan päärakennusta.
– Eräjärvi-seuran omistama vanha lainaviljamakasiini on rakennettu vuonna 1864. Nyt Kivimuseona rakennus on tullut suosioon, väkeä tulee katsomaan museolle laajalta alueelta. Toukokuun alussa tuli yllättäen puolalainen retkikunta, Grönqvist kertoi.
Eräpyhän vietto voi juontaa todella kauas
Leena Hildén juonsi tapahtumaa. Hän kertoi myös paikallisesta historiasta.
– Eräpyhän muinaisjäännöksistä sen verran, että ensiksikin röykkiö ei sijaitse niemen korkeimmalla kohdalla, vaan tasanteella verraten helppopääsyistä rantaa. Alkukohtana voi olla vaikkapa pronssikautinen hautaraunio, mutta sen patsas voi olla alttarin tapainen, jonka edessä pappi on suorittanut tehtävänsä. Uloimpana kaartavana kulkevat kivet voisivat olla yksinkertaisesti vain seurakuntalaisten istuimia.
– Paikallisten asukkaiden raunioista käyttämä nimitys nunnainkirkko ja tarinat kirkon rakennuspuuhista eivät suinkaan vastusta, vaan tukevat ajatusta, että paikalla on joskus 1500-luvun alussa pidetty kesäisin jumalanpalvelus, vietetty Eräpyhää, Hildén mainitsi.
Moni Eräpyhä-juhlaan osallistunut oli käynyt aikoinaan Vihasjärven vanhaa kansakoulua. Koulun nykyinen isäntäpari Aija Viitaniemi ja Tapani Virtanen kävivät myös aikoinaan Vihasjärven kansakoulua.
Viitaniemi kertoi Vihasjärven kansakoulun, tontin ja tilan historiasta sekä oman perheensä tarinasta kouluun liittyen, nykypäivään asti. Hän muisteli puheessaan myös opettajien elämää.
– Äitini isä Kustaa Nisula ja isoisä Juho Nisula olivat pitkään johtokunnassa ja puheenjohtajina, äitini sisko Pirkko Nisula opena myös miehelläni Tapanilla. Minä ehdin käydä vuoden Vihasjärven koulua, Tapani ja hänen isänsä Juho Virtanen kävivät myös Vihasjärven koulun. Sitten Tapanin vanhemmat Tyyne ja Juho Virtanen ostivat koulun liiketoimintaansa.
Tontti rakennuksineen on ollut Aija Viitaniemen perheen omistuksessa yli 50 vuotta, aina koulun lakkauttamisesta alkaen.
Mukavasta juhlasta nautittiin
Koulu on inventoitu Oriveden kaupungin toimesta vuonna 2003. Tilan rakennuksilla on merkittävä paikallishistoriallinen arvo ja rakennukset kuuluvat sadan merkittävimmän rakennuksen joukkoon Orivedellä.
– Kaksikerroksinen koulurakennus on valtakunnan tasolla suurimpia puurakenteisia kansakouluja. Rakennukset ovat säilyneet hyväkuntoisina alkuperäisine rakenteineen. Nykyisin koululla on pienimuotoista yritys- ja matkailutoimintaa, Viitaniemi kertoi.
Hän myös kertoi, kuinka pihapiirin riihessä tehtiin ennen esimerkiksi sipulin kuivatusta.
– Vihasjärven kansakoululla asui aikoinaan kolme opettajan perhettä ja keittäjä-vahtimestarin perhe. Perheillä oli oma kasvimaa, jossa he viljelivät perunaa, juureksia ja vihanneksia. Puutarhassa kukkii yhä heidän istuttamansa omena- ja kirsikkapuut. Lisäksi puutarha antaa muutakin satoa, viinimarjoja, vadelmia ja raparpereja. Perheet tuottivat aikoinaan myös hunajaa puutarhan hunajapesistä. Sato säilöttiin koulun ulko- ja sisäkellareihin talven varalle. Lähellä olevasta Eräjärvestä kalastettiin ja Vihossuolta kerättiin luonnon antimia.
Kuhmalahden kirkkoherrana 19 vuotta työskennellyt Riitta Jaakkola kulki Eräjärven ohi työpaikalleen Kuhmalahdelle päivittäin. Hän iloitsi työmatkansa kauniista maisemista, järvineen kaikkineen.
– Eräpyhäjuhlat ovat mukavia juhlia. Eräjärvi on kaunis, tuttu paikka ja sääkin suosi. Kiitettävästi oli yleisöä, hän totesi juhlan jälkeen.
Vihasjärven kansakoulun sisätiloissa juhlavieraat pääsivät tutustumaan esimerkiksi vanhoihin lehtileikkeisiin Eräpyhä-juhlista.
