Eräjärven Tupateatterin Laitimmaiset esittää uhkakuvan epävarmasta tulevaisuuden maailmasta, jossa kaikesta on pulaa – ei ole sähköä, palveluita eikä liiemmin töitäkään.
2030-lukua lähestyvässä Suomessa pula kulminoituu äärialueille ja harvaan asuttuihin kyliin. Se nähdään seuraamalla Loiton kylän laitimmaisen talon elämää.
– Talo on metsässä keskellä ei mitään, ilman naapureita lähettyvillä. Kolme sukupolvea asuu saman katon alla taloudellisistakin syistä. Kun sähkö alkaa olla säännösteltyä, ei ole töitä eikä rahaa ja on turvatonta asua kaupungissa, muutetaan kotipaikkaan, ohjaaja Anne Helminen kertoo.
Alkaa syntyä jännitteitä ihmissuhteissa.
– Ongelmat kärjistyvät, mutta yhteisö on valmis ratkaisemaan niitä, kantamaan huolta ja antamaan apua.
Mustalla huumorilla sävytetty näytelmä on kantaesitys, joka saa ensi-iltansa lauantaina 23. maaliskuuta Eräjärven Seuratalolla. Laitimmaiset on käsikirjoittanut Taavi Simonen.
Aikuisille katsojille suunnatussa näytelmässä käsiteltäviä teemoja ovat esimerkiksi työttömyys, rahattomuus ja yksinäisyys.
– Se on pelottavan todellinen. Näkyy merkkejä siitä, mitä voi tapahtua, ja mitä voi olla jo käynnissä jossain. Tämä on fiktiota, mutta jollekin se voi olla ihan totta, Helminen sanoo.
– Tässä on kuitenkin tehty isolla kädellä mustaa huumoria näyttämölle. Ei tarvitse pelätä tulevansa katsomaan raskasta näytelmää.
Rönnin kesäteatterissa on aiemmin kokeiltu tummempaa huumoria esimerkiksi viimekesäisessä näytelmässä Jäniksen vuosi, jossa lähdettiin oravanpyörästä korpeen miettimään elämän tarkoitusta.
– Laitimmaisissa se on koko ajan läsnä. Kaikki menee poskelleen, mutta so what. Viedään asioita överiksi käsikirjoituksen puitteissa, ohjaaja kertoo.
– Musta huumori on vähän haasteellinenkin laji, mutta se on hyvä tapa työstää tällaisia vaikeita asioita.
Musiikillista draamaa
Näytelmän musiikin toteutuksesta ja sovituksesta vastaa Kalmiston pojat -bändi, jossa esiintyvät Pekka Piipponen, Pertti Lattunen ja Esa Montonen.
– Taavi on tehnyt hirveän hyvät sävellykset, ne ovat itsenäisiä taideteoksia kaikki. Sanoitukset tukevat tarinaa. Ne eivät selitä kohtauksia liikaa, vaan täydentävät, Piipponen ja Montonen kuvailevat.
Musiikki ei ole ainoastaan taustalla, vaan se on oma elementtinsä esityksessä. Hauskoissa ja koskettavissa kappaleissa kuullaan esimerkiksi kitaraa, bassoa ja haitaria.
– Musiikin voisi myös irrottaa tästä näytelmästä. Esimerkiksi viimeinen kappale toimii ihan rakkauslauluna.
– Tämä on musiikkinäytelmä paremmin kuin musikaali. Musiikki liittyy suoraan siihen, mitä näyttämöllä tapahtuu, joko korostamalla tiettyjä tapahtumia tai tuomalla fiilistä. Se on hyvinkin puhuttelevaa, ohjaaja sanoo.
Anne Helmisellä on vahva luotto esitykseen ja näyttelijöihin.
– Sen tiesin jo edeltä käsin. Ohjaajan täytyy uskoa, että näyttelijät pystyvät mihin vaan. Tämän esityksen näyttelijät ovat tehneet paljon teatteria, ja kaikki pohjaa hyvään vuorovaikutukseen, hän sanoo.
Porukalla on huumorintajua, eikä riitoja ole tullut.
– Näytelmän valmistuminen on oikein hyvässä vaiheessa, Helminen sanoo.
Millainen olo näyttelijöillä on ensi-illan lähestyessä?
– Aika hyvä ja odottava. Joskus on ollut kovaakin stressiä, mutta nyt on aika luottavainen olo.
Ohjaajan mukaan epätoivon hetkiä ei ole ollut. Hän toivoo esityksen saavan kunnolla ansaitsemaansa yleisöä.
– Toivon sydämestäni, että tulisi katsojia. Kannattaa tulla, tämän aikana ei nukahtamaan pääse!
