Vuosikymmen, joskus likimain toinenkin, joutuu käymään koulua tai muuten opiskelemaan, ennenkuin on ”akateemisessa leivässä” kiinni. Jo oppikoulu, normaalisti 8 vuotta, on pitkä aika, ja sitä ennen on kulutettava alempien kouluasteiden pulpetintuoleja.
Niin, oltakoonpa ylioppilastodistuksesta ja -lakista mitä mieltä tahansa, sen saannin kynnykselle pääseminen on merkkitapaus: on aikuistunut, saavuttanut määrätyn henkisen kypsyyden: osaa päättää omista asioistaan.
Lue lisää: Kaikki 50 vuotta sitten -jutut löytyvät Silloin ennen -sivustolta.
Maanantaina alkoivat Orivedelläkin yo-kirjoitukset, ja uusimuotoisella äidinkielen kokeella. Siihen ottivat osaa myös Sirkka Nenonen ja Tapani R. Luodes, jotka kertovat pitkästä koulutiestään.
”POLITIIKKA EI HÄIRINNYT”
”Pitkään ja hartaasti helpotuksesta huokaisen, kunhan/jos tästä piinasta kunnialla selviän. Pahemmin en jännitä; en ylipäätäänkään ole sitä tyyppiä. Taidan olla paremminkin fatalisti. Mutta kun vuositolkulla on joutunut nousemaan kilpaa auringon kanssa, odottamaan linjuria, tunnin alkamista, ja sitten ehtoopäivällä päinvastaisia liikkeitä tekemään, lopettaa tämän kulkemisen mielellään.
En ole erityisemmin ”osallistunut” – tämähän on OYK:ssakin pop-sana – enkä ollut mukana koulupolitiikan kuvioissa. Eikä pahoin politisoitunut Teiniliitto ole päässyt minun rauhaani häiritsemään. Olenkin sitä mieltä, että vaikka politikkaa tarvitaankin, on se vain omiaan pilaamaan ihmissuhteita”, –
Sirkka Nenonen, Juupajoen Salokunnan yo-kokelas ei maanantaina alkanutta piinaa, yo-kirjoituksia, jännitä. Jos hyvin menee, tarkoitus on jatkaa Tampereen yliopistossa. Tavotteena jotakin ihmiseen, tämän käyttäytymiseen liittyvää. Kas: Sirkka on seurallinen, pitää ihmisistä, vaikka outo toisin luulisi: ei ole mielipiteitään, sisintään vieraalle tyrkkäämässä.
”URHEILU TAI SANOMALEHTIALA”
kiinnostaa toista koulu-, mutta erityisesti urheiluväen tuttua hahmoa Tapani R. (”R” vain koiruuttani nimessä, tunnustaa), sillä skaala on laaja. Myös yhteiskunta, sen ilmiöt, kiinnostavat. Koulu on mennyt mukavanpuoleisesti, joskin aluksi toisella luokalla ja sitten seitsemännellä oli yllättävää kitkaa. Tapani oli jopa pakata kilut ja kalut tuohikonttiin ja nostella Lapin selkosille, mutta järki voitti.
Hän on puuhaillut kovasti koulunsa liikuntakerhon, parinkin urheiluseuran toiminnan aktiivina ja sanookin, että juuri ja vain liikunta on ollut hänelle se välttämätön varaventtiili, tasapainottaja.
Niin kuin Sirkkakin, on nykykoulussa turhaa painolastia, samoja aineita ja asioita jauhetaan. Kurssimaisempi tehosysteemi toisi paremmat tulokset, olisi mielekkäämpää.
”Piirustus oli kaamein aine minulle – en sitä kait koskaan unohda. Ja ”Osku” mieluisin opettajani, kerrassaan valloittava kaveri, – jos nyt näin tuttavallinen sana sallitaan Herra Lehtorista.
Mieluinen kuva minulle OYK:sta jää – kävipä yo-kirjoituksissa kuinka tahansa sanoo Tapani.
Me pidämme peukkumme pystyssä sekä Sirkan että Tapanin ja kaikkien muidenkin, yht. 90 kirjoittajan edesauttamiseksi. 11 on uusijaa, yksi merkonomi – Jarmo, veteraani on yksityinen. – EP
Juttu on julkaistu Oriveden Sanomissa 14.2.1974. Se julkaistaan uudestaan juuri sellaisena kuin se on 50 vuotta sitten lehdessä ollut.
