Oriveden Suojalla on valmistumassa Oriveden satuteatterin ensi-iltaan klassikkonäytelmien yhdistelmä. Näytelmän nimi on Herkkules Holmes ja laulava Lumikki.
Näytelmä valikoitui runsaan roolimäärän ja viihdyttävyyden takia. Tänä vuonna teemana ei ainakaan ole vakavuus.
– Katsoin näytelmäluetteloa ja tarvitsimme sellaista näytelmää, jossa olisi paljon rooleja. Pyrkimys on, että jokaiselle halukkaalle riittäisi puheroolikin. Ei tässäkään näytelmässä kyllä ihan tarpeeksi niitä ole, sillä satuteatterilaisia on ennätysmäärä, peräti seitsemäntoista. Yksi valintakriteeri oli myös tämän näytelmän hauskuus, tässä sattuu ja tapahtuu nimittäin, ohjaaja Kari Honkanen sanoo.
– Kuvaisin tätä hassuttelevana satuna. Kohderyhmä ei kuitenkaan ole pelkästään lapset vaan myös kaikenikäiset lapsenmieliset. Tähän oli syksyllä kyllä helppo lähteä mukaan, sillä tuntuu, että juuri oikeanlainen porukka osallistui näyttelijöiksi, Honkanen jatkaa.
Nyt ensi kertaa Suojalla näytelmä on monen eri klassikkonäytelmien yhdistelmä. Hahmoja on monista tutuista ja vanhoista saduista, tavoitteena onkin, että yleisö löytäisi itselleen tuttuja hahmoja.
– Näytelmähän itsessään on satujen sekoitus, vinkkaa laulujen säestyksistä vastaava Kristiina Kivistö-Rahnasto.
– Näytelmässä mukana on niin Punahilkkaa kuin Iso-maha-susi, Lumikki ja vaikka Herkkules Holmes. Voidaan siis sanoa, että kaikki klassikkojen näytelmähahmot on yhdistetty näytelmään. Voi olla jännää niin lapsille kuin aikuisille, kun huomaa näyttämöllä tuttuja hahmoja, Honkanen kertoo.
Tähän päivään tuotu
Näytelmä ei kuitenkaan enää perustu satujen aikaan vaan on luotu tähän päivään sopivaksi.
– Erikoisuutenahan kuitenkin on, että näytelmä on tuotu nykypäivään. Hahmot elävät tässä ajassa, Kivistö-Rahnasto huikkaa.
Tänäkin vuonna näyttelemisen lisäksi Suojalla saadaan kuulla musiikkia monessa eri muodossa. Näytelmää olisikin hankalaa esittää, jos musiikkia ei olisi. Niin olennainen osa se on tänä vuonna. Jokaiselle näyttelijälle laulut on räätälöity.
– Musiikki ja laulut ovat kyllä yksi näytelmän kohokohdista ja ovat tärkeä osa näytelmän juonta sekä rakennetta. Sen takia tämä onkin ihan musiikkinäytelmä. Laulujen pohjat ovat säveltäjä Janne Viitaniemeltä, mutta olen muokannut lauluja ja sävellystä jokaiselle näyttelijälle erikseen. Näin omat laulut sopivat jokaiselle näyttelijälle, Kivistö-Rahnasto selittää.
Ensi-ilta siintää jo mielessä
Kiira Immonen ja Elli Kymäläinen näyttelevät satuteatterissa ensimmäistä vuotta. Molemmilla on jo selvä kuva näytelmän luonteesta ja pitävät sitä onnistuneena valintana.
– Hauskahan tämä on, etenkin Holmes, kun hän on niin hajamielinen, 10-vuotias Elli Kymäläinen toteaa.
– Tässä on paljon erilaisia hahmoja ja ne luovat tähän paljon tunnelmaa, mikä on kiva asia, 9-vuotias Kiira Immonen sanoo.
Uusia näyttelijöitä jännitti aluksi, mutta ajan myötä jännitys on muuttunut taitavaksi näyttelemiseksi. Heidän mielestään Honkasella on iso rooli näyttelijöiden valmentamisessa.
Ensi-iltakin on jo ollut molempien mielessä.
– Olen jo monta vuotta miettinyt, että tulisinko tänne. Mietin kuitenkin, että uskallankohan esiintyä. Päätin kuitenkin tänä vuonna tulla ja onneksi tulinkin. Aluksi oli kyllä aika jännittävää näytellä, mutta siihen pitää vain eläytyä kunnolla. Ensi-ilta jännittää paljon, koska tänne tulee niin paljon ihmisiä, Kymäläinen kertoo.
– Tulin vähän niin kuin kaverin takia. Näyttämöllä on kuitenkin kiva olla ja näytellä, joten tykkään myös tästä. Kari on onneksi hyvä opettaja näyttelemiseen. Hän antaa vinkkejä ja joskus rakentavaa kritiikkiäkin, Immonen sanoo.
Tekemällä oppii ja vuorosanat jäävät mieleen
Ensimmäistä päärooliaan näyttelevä Lotta Mönkäre pitää näytelmää ennen kaikkea hauskana komediana, jonka tarkoitus ei tällä kertaa ole opetuksen antaminen.
Rooli sopii hänelle, vaikkakin iso vuorosanamäärä tuottaakin joskus päänvaivaa.
– Näytelmä on kyllä selkeästi viihdettä, haluamme naurattaa yleisöä. Jotenkin koen, että tämä rooli sopii minulle aika hyvin. Etsivä-ilme on aina tainnut istua minulle, ihan pienestä asti.
– Nyt vuorosanoja on paljon, mutta kotona ulkoa opetteleminen ei ole oikein tehokas keino. Tekiessä oppii, eli näyttelemässä. Iso määrä vuorosanoja aiheuttaa myös stressiä, seitsemäsluokkalainen Mönkäre kertoo.
– Oriveden Suojalla saa kyllä hyvän pohjan näyttelemiseen. Ei tätä pidä pitää leikkinä, sillä se vaikuttaa heti koko ryhmään. Kyllä täällä on oppinut näyttelemään, nyt ensi kertaa pääroolin avulla, Mönkäre sanoo lopuksi.
Näytelmän ensi-ilta on 11. helmikuuta. Esityksiä on yhteensä neljä.
