Olen nyt katsonut uusintaa ohjelmasta Hyvät katsojat. Siinähän kisataan ja muistellaan vanhoja tv-ohjelmia.
Palasinpa muistoihini minäkin. Kotonani Vinkiällä ei telkkaria ollut – ihan ensiksi siitäkin syystä, ettei ollut sähköä. Sitten kun sähköt tuli, hankittiin tärkeämmät kojeet ensiksi.
Mutta me lapset kävimme 1960-luvun alussa sunnuntaisin tätilässä katsomassa Sirkus Papukaijaa ja sen perään Ricky Nelson Showta. Ensin mainitusta ohjelmasta on jäänyt elämään sanonta: kymmenen pistettä ja papukaijamerkki. Nämä olivat palkintoja ohjelmassa kisanneille.
Lähdin sitten 1968 kotoa maailmalle; tosin aika lähelle, eli Oriveden Naulatehtaalle. Siellä oli poikamiesasuntolan alakerrassa tehtaan hankkima tv yhteiskäytössä. Toimi sikäli hyvin, että näkyi vain yksi kanava. Ei tullut siis riitaa valinnasta. Olo oli kuin elokuvissa, sillä valotkin sammutettiin.
Keskiviikkoilta oli suosituin, koska puoli kymmeneltä alkoi Peyton Place. Minulle ja muutamalle muulle pienen ongelman aiheutti vuorotyö. Iltavuoro kun loppui kymmeneltä. Kun tuosta on nyt kulunut vuosikymmenet, niin voin tunnustaa, että livahdimme iltavuorosta joskus varttia vaillekin. Eikähän siinäkään sarjassa juoni katkennut, vaikka vartin verran jäi näkemättä.
Orivedeltä lähdin muutaman kaverin kanssa Turkuun telakalle töihin. Ostimme yhteiseen asuntoomme käytetyn telkkarin. Siellä näkyvyys oli niin hyvä, että antenniksi riitti pelkkä johto ja sen päässä puolen metrin keppi. Henkarikin olisi käynyt.
Tänne Mäntsälään on rakennettu ensimmäinen omakotilähiö tasakattotaloineen 1960-luvun lopulla. Virallisesti alue on Kartanonpelto, mutta heti tuoreeltaan sitä alettiin sanoa Peyton Placeksi. Sillä nimellä se tunnetaan vieläkin, mutta nuoremmalle polvelle joutuu kertomaan nimen taustaa.
Hannu Järvinen
Mäntsälä
