Seitsemäntenä marraskuuta säkkipimeänä aamuna Oriveden asemalla – odotimme junaa. Tavallisen kouluaamun tunnelma ei olisi voinut olla vähemmän läsnä. Juna tuli, meni ja vei. Se vei meidät aina Helsinki-Vantaalle, josta matka jatkui lennokkaasti Berliiniin.
Opintomatkalla tutustuimme Berliinin historiaan, ruokakulttuuriin sekä tavalliseen berliiniläiseen perhe-elämään. Nimittäin opiskelijat majoittuivat isäntäperheisiin.
Jo ensimmäisen päivän iltana näimme kuuluisia paikkoja kuten Bebelplatzin – aukion, jolla natsit polttivat 1930-luvun alussa kirjoja. Ensimmäisenä iltana kävimme myös Brandenburgin portilla. Aikanaan muuri erotti siinäkin kohtaa idän lännestä.
Iltaisin saimme kokea suurkaupungin sykettä. Totuimme käyttämään käteistä pankkikortin sijaan. Paikallinen ruoka hurmasi. Julkisen liikenteen toimivuus hämmästytti: paikasta toiseen kätevästi U-Bahnilla tai S-Bahnilla.
Kolmas koulupäivä Berliinissä oli erityinen, sillä silloin muisteltiin muurin murtumista 34 vuotta sitten. Yhteistyökoulumme (Ernst-Reuter-Schule) vieressä oli seremonia, johon osallistui opiskelijoita ympäri Eurooppaa sekä tärkeitä henkilöitä kuten Norjan kruununprinssi Haakon puolisoineen.
Eri maiden opiskelijat pitivät seremoniassa puheet suurelle yleisölle. Suomalaisopiskelijoiden yhdessä valmisteleman puheen piti tilaisuudessa Lenni Viljanen.
Liitimme Berliinin muurilla viimeksi kuolleen nuoren Chris Gueffoyn puheeseemme. Gueffroy yritti päästä länteen helmikuussa 1989, mutta pakoyritys päättyi kuolemaan. Saman vuoden marraskuussa muuri murtui.
Puheemme meni hyvin, mutta vasta jälkikäteen saimme tietää, miten vaikuttavan puheen olimmekaan tehneet.
Kun olimme jo saapuneet Suomeen, saimme kuulla, että Chris Gueffroyn äiti oli ollut juhlassa ja kuullut tuon puheemme. Hän oli ollut hyvin liikuttunut, kun hänen poikansa oli mainittu suomalaisten puheessa. Vaikka Suomi on pieni valtio kaukana pohjoisessa, tulee se silti jäämään iäksi muutamien berliiniläisten sydämiin.
Juhlassa mukana ollut pappi oli tehnyt paljon työtä selvittääkseen, mistä suomalaisnuoret olivat ja missä he ovat nyt. Saimme lopulta tuon papin kautta Chris Gueffroyn äidin kiitokset vaikuttavasta puheesta, jossa olimme muistaneet hänen traagisesti nuorena kuollutta poikaansa.
Berliinin tarjoamat kokemukset olivat hyvin antoisia ja mieleenpainuvia. Saksan lehtori Miia Lahden ja apulaisrehtori Janne Tilkustenmäen neuvot auttoivat näkemään pintaa syvemmälle. Isäntäperheissä vietetty aika oli myös hieno mahdollisuus nähdä arkea saksalaisessa perheessä. Myös englannin kieltä pääsi käyttämään eri tavalla kuin Orivedellä.
Kun Helsinki-Vantaalta Orivedelle ajaneen tilausajon oven avasi ja astui suomalaiseen syysiltaan, huomasi oppineensa matkalla paljon. Oli mukavaa olla reissussa, mutta oli mukavaa myös tulla kotiin. Sanotaanhan, että paras matka on aina kotimatka. Mutta matka Berliiniin tulee hyvänä kakkosena.
Eero Itkonen
Oriveden lukion
abiturientti
